Kirjastojen strategiaa suunnitteleva Gustav Ekman sanoo, että on tärkeää kohdata nuoret puhtaalta pöydältä, vaikka heidät olisi edellisenä päivänä heitetty ulos.
Kirjoita Googleen Malmö Rosengård. Ensimmäisenä hakutuloksena on ”Maanpäällinen helvetti”, Iltalehden otsikko vuodelta 2017. Ja täällä sitä nyt ollaan, Malmön pahamaineissa lähiössä, jossa työttömyysprosentti on maan korkeimpia ja jossa yhdeksän kymmenestä asukkaasta on ulkomaalaistaustaisia.
Työttömyys todella näkyy, sillä aurinkoisena arki-iltapäivänä ostarilla hengailee iso joukko nuoria, parhaassa työiässä olevia miehiä.
Suuntaan ostarin kupeessa olevaan uuteen kirjastoon. Sen remontti kesti vuosia. Entinen yhden kerroksen kirjasto kasvoi kolmeen kerrokseen. Lisäksi kirjasto sai katolle isot kattoterassit. Uusi kirjasto avautui maaliskuussa.
”Tämä oli tärkeä kädenojennus kaupungilta. Kaupunki antoi viestin, että se on valmis rakentamaan jotain merkittävää tähän osaan kaupunkia”, kertoo Gustav Ekman, joka työskentelee kirjastossa kehityssihteerinä. Hän on työskennellyt Malmön kirjastoissa 12 vuotta eri tehtävissä. Nykyään hän kehittää kirjastoille strategiaa.
”Olemme vasta uuden kirjaston start up -vaiheessa”, Ekman kuvailee.
”Tarvitsemme lisää taidetta. Huomaisit pian, että täällä on vielä hieman kolkkoa”, Ekman sanailee kierrättäessään ympäri kirjaston tiloja. Yritän vakuutella, että jo nyt kirjasto vaikuttaa erittäin viihtyisältä. Myös asiakkaat ovat arki-iltapäivänä kirjastossa kuin kotonaan.
Lisää tulossa
Nyt kun kirjaston tilat ovat lähes kolminkertaistuneet, Ekman haluaa, että erilaisia yhdistyksiä ja muita toimijoita tulee entistä enemmän järjestämään tapahtumia. Uusi tapahtumatila odottaa vielä videotykkiä ja äänentoistoa sekä rakennuksen ulkopuolelta tulevaa ovikoodilla varustettua sisäänkäyntiä. Terassi ei ole vielä asiakkaiden käytössä.
Kirjastoa vaivaa sama ongelma kuin monia suomalaisia kirjastoja. Koronan jälkeen asiakkaat eivät ole palanneet kirjastoon. Erityisesti Rosengårdissa ongelma on vaikea, sillä koronasulun lisäksi kirjasto oli remontin takia väistötiloissa pitkän aikaa.
Uuden kirjaston valmistuminen tarjosi tilaisuuden selvittää, mitä alueen asukkaat kirjastolta haluavat.
”Urani aikana suurin muutos ajattelussani on ollut se, että ennen keksimme itse palveluja ja sitten niitä kokeiltiin. Jotkut toimivat ja jotkut eivät. Nykyään palveluja keksitään yhdessä asiakkaiden kanssa.”
Noin 50 alueen asukasta haastateltiin. Tuloksista erottui kolme tarvetta.
- Työnhaun tukeminen. Kirjastoon saatiin valtion tuella kaksi yhteiskuntaopasta, jotka ovat tavattavissa kolmesti viikossa. ”Yritämme parhaillaan järjestää rahoitusta, jotta heidät voidaan palkata myös ensi vuodeksi.”
- Julkinen oleskelutila. Erityisesti nuoret saattavat asua ahtaasti vanhempien ja sisarustensa kanssa pienessä kerrostalokodissa. Heitä varten kirjaston aukioloaikoja piti pidentää. Nyt kirjasto on arkisin auki enimmillään kuuteen ja lisäksi lauantaisin kello 12-16. ”Tarvitsemme vielä tätäkin myöhäisempää aukioloa.”
- Yhteisöllinen tila. Vanhat ihmiset, erityisesti naiset, tarvitsivat kokoontumistiloja. Monilla oli aiemmassa kotimaassaan kokemusta puutarhan hoitamisesta, mutta sitä ei voinut enää tehdä kerrostaloasunnossa. ”Haluamme kattoterassille lisää puutarhalaatikoita ja tapahtumia aiheen ympärille.”
Lisäksi kirjastossa järjestetään kielikahvilaa, koulun jälkeistä ekstraopetusta lapsille ja aikuisille, opastusta uusille ruotsalaisille, cv-pajoja työnhakuun, digiopastusta sähköpostin ja pankkipalvelujen käyttöön. Lisäksi kirjaston kirjojen tarjonnasta huomattava osa on selkoruotsia tai muuta kuin ruotsinkielistä.
”Urallani olen nähnyt, miten kirjasto on yhä enemmän muuttunut sosiaalisten toimintojen paikaksi.”
”Meidän vahvuutemme on luottamus. Ihmisillä on paljon matalampi kynnys tulla tänne kuin mennä keskustaan viranomaisten juttusille.”
Ei ongelmia
Onko kirjasto pahamaineisen lähiön ytimessä turvallinen paikka?
”Riskit ovat liioiteltuja. Olemme olleet auki keväästä asti, ja vielä ei ole ollut mitään ongelmia. Toki aimmassa kirjastossa oli välillä ongelmia. Esimerkiksi kirjastoa käytettiin huumekätkönä ja jotkut asiakkaat saattoivat aiheuttaa häiriötä.”
Ekmanin mukaan ratkaisevaa on se, miten ihmiset kohdataan. Heille annetaan avoimesti positiivista palautetta, kun kaikki menee hyvin. Kirjaston työntekijän ei tarvitse olla tilassa yksin, sillä lähes aina seurana on työpari.
”Kun kirjastoon astuu 10 henkilön porukka 14-15-vuotiaita nuoria, saatamme jo ennalta arvata, että heidät luultavasti täytyy heittää jossain vaiheessa ulos. On tärkeää, että välillemme ei jää vihamielisyyttä. Kun he tulevat seuraavana päivänä, aloitamme alusta ja olemme jälleen ystävällisiä.”
Tämä on Ekmanin mukaan avain siihen, miksi nuoret oppivat kunnioittamaan kirjastoa. Porukasta saattaa löytyä yksi tai kaksi erityisen fiksua tyyppiä, jotka vaivihkaa rekrytoidaan kirjaston lähettiläiksi. He saattavat torua kaveriaan, joka yrittää käyttäytyä huonosti.
Toinen vaivihkaa tapahtuva lähestymistapa liittyy lukemiseen. Kirjastossa huomattiin, että pojat pelasivat kirjaston koneilla Minecraft-peliä. Niinpä Minecraft-kirjoja jätettiin vaivihkaa tarjolle koneiden viereen. Ne löysivät lukijoita.
Rosengårdin lähiöllä on huono maine, joka ei helposti lähde pois. Alue on rauhoittunut pahimmista vuosista, mutta paljon työtä on vielä tehtävänä.
Erityisesti tällaisella alueella on tärkeää, että kirjastosta tulee rauhallinen kohtaamispaikka.
”Meidän pitää auttaa ihmisiä kohtaamaan toisiaan, etsimään töitä ja löytämään tie pois yksinäisyydestä”, Gustav Ekman sanoo.
