Tällä palstalla tunnetut ihmiset kertovat, miten se saavat itsensä liikkeelle. Kirjailija Jari Saloselle toimivin keino on lähteä matkalle, jolloin tekemättömät kotityöt eivät tule luomisen tielle.
Kotona kaikessa rauhassa kirjoittamalla voisi ehkä saada paljon aikaan – tai sitten ei. Dekkaristi Jari Salosta kurkkivat nurkkien takaa monenlaiset tekemättömät kotityöt, ja usein myös ne, joita ei oikeastaan tarvitsisi edes tehdä.
”Koronan ja kotonaolon huono puoli on, että aina voi tyhjentää pesukonetta tai silittää nenäliinoja”, hän kertoo naurahtaen. ”Tarjolla on koko ajan jotain sijaistoimintaa.”
Siksi Saloselle paras keino saada sivuja syntymään on lähteä matkalle. Hänellä on esimerkiksi Mallorcalla, Gran Canarialla ja Ranskan Nizzassa tutut vuokrapaikat, joihin hän menee kerrallaan muutamaksi viikoksi. Kun valitsee vaatimattoman majoituksen, tarjolla ei ole liikaa houkutuksia.
Matkalla oleminen on ikään kuin palkinto siitä, että jaksaa päivisin kirjoittaa reippaasti, vaikka kymmenen tuntia kerrallaan.
”Se on toiminut, kun ei ole nenäliinojen silittelyä.”
Kehuja aamukahvista
Kotona ollessaan Salonen on muuttanut rytmiään sitten mainostoimistopäivien. Vielä työelämässä ollessaan hän luuli olevansa aamuvirkku, mutta kun aamuisin ei enää tarvinnut nousta töihin, rytmi muuttui myöhemmäksi.
”Monesti vaimon kanssa kehumme toisiamme, että kello on vasta puoli kymmenen ja me olemme jo juoneet aamukahvit.”
Salonen jätti työelämän vuonna 2015. Ensin he pitivät puolison kanssa yhteisen, reilun vuoden mittaisen vapaan päivätöistä ja kävivät esimerkiksi kävelemässä Po-joen ja Tonavan yhdistävän Via Claudia Augusta -reitin. Kesken reissun hän soitti yhtiökumppanilleen mainostoimistoon ja ilmoitti, ettei enää palaisi toimistolle.
Kotimatkalla junassa Helsingistä Turkuun soi puhelin. Kustantamo ilmoitti, että oli kiinnostunut julkaisemaan Salosen lähettämän dekkarikäsikirjoituksen. Sen jälkeen rikoskomisario Jukka Zettermanista kertovia kirjoja on tullut yksi vuodessa, uusimpana Ristilukki.
Sanojen maistelua
Yhden kirjan vuosivauhti tarkoittaa, että eläköitynyt Salonen edelleen paiskii hommia. Kirjoittaminen perustuu vapaaehtoisuuteen, joten se ei tunnu raskaalta.
Välillä tosin yhdenkin virkkeen pusertaminen voi olla tuskan takana.
”Tiedän, mitä haluan sanoa, mutten löydä oikeita sanoja”, Salonen kuvailee.
Ero mainostoimistossa työskentelyyn piilee siinä, että mainostekstiä kirjoittaessaan Salonen pohti, mitä hän haluaa sanoa. Kirjaa työstäessään hän miettii, miten asia sanotaan.
Jos tilanne ei tunnu etenevän, Salonen lähtee pienelle kävelylle ja makustelee sanoja suussaan puoliääneen. Sitten hän palaa uskollisesti näytön eteen.
Joskus hän kompastuu liikaan innokkuuteen.
”Ajattelen kirjoittaessani, että hyvin menee ja onpa nokkelaa sanailua. Sitten seuraavana päivänä luen tekstin ja huomaan, että se lähtee aivan väärään suuntaan enkä voi enää palata tarinaan.”
Salonen antaa kuitenkin harhailut itselleen anteeksi.
”Tämä on harrastus, ei ammatti.”
- Jari Salosen vinkki: Pidä aina mukana muistikirjaa tai kirjaa asioita puhelimeen. Jatkuvasti käy niin, että sitä ajattelee varmasti muistavansa jonkin hyvän tai ainakin harkinnan arvoisen ajatuksen, mutta ei sitä koskaan muista.
