Kirjoittaja-konsultti Suvi Auvisella on ainakin kolme erilaista lukusarkaa: työkirjallisuus, nollauskirjallisuus ja laatukirjallisuus.
Suvi Auvinen on toiminut muassa aktivistina, teatterintekijänä, konsulttina ja kirjailijana. Jo kauan ennen tietokirjaansa Lihan loppu (2019) tai esseekokoelmaansa Kaltainen valmiste (2021) Auvinen oli intohimoinen lukija, mikä näkyy myös hänen ihollaan. Auvisen toisessa käsivarressaan lukee tatuoituna ”Fail Better” ja toisessa ”Don’t Panic”. Ensimmäinen on laina Samuel Beckettin kertomuksesta Worstward Ho ja toinen Douglas Adamsin tieteisromaanista Linnunradan käsikirja liftareille.
”En kuulu niihin ihmisiin, jotka ajattelevat, että minkä tahansa lukeminen on tosi tärkeää. Hyvä musiikki, taitava teatteri, hyvät dokumentit ja elokuvat ylipäätään voivat tuoda ihmiselle enemmän kuin joku keskinkertainen kirja. Mutta toisaalta ajattelen, että hyvien kirjojen lukemiseen ei löydy mitään muuta verrokkia.”
KIRJALLISET LÄHTÖKOHTANI
”En tule akateemisesta taustasta, mutta lukemista arvostettiin meillä hirveästi. Minulla on paljon muistoja siitä, kun vanhempani lukivat minulle. Jo ekan luokan opettaja sanoi, että ’Suvilla on älyttömän laaja sanavarasto – huomaa, että hänelle on luettu’. Tätä samaa olen jatkanut oman lapseni kanssa.”
MISSÄ LUEN
”Eniten luen varmaan kotona, mutta luen kaikkialla muuallakin. Kävelen töihin joka päivä ja kuuntelen kaikki matkat äänikirjoja. Luen Yrjönkadun uimahallissa, myös sen saunassa – en höyrysaunassa, mutta ne kaksi muuta saunaa ovat riittävän kuivia.”
MITÄ LUEN
”Minulla on ehkä kolme lukysykliä. Kun teen omaa kirjaa, luen sen teemaan liittyviä kirjoja ja vain imuroin muiden tuottamaa kamaa. Yleensä sellaisen intensiivisen vaiheen jälkeen en pysty lukemaan mitään järkevää. Saatan tykittää dekkareita kesän, ikään kuin nollatakseni välimuistin. Minulla on myös vaihe, kun en siedä mitään höttöä, mutta en ole vielä seuraavan ison oman teoksen parissa. Ne ovat ehkä vaikeimpia aikoja. Haluaisin lukea jotain laatukirjallisuutta, mutta sitä on vaikea löytää.”
OMISTANKO PALJON KIRJOJA
”Minulle on tärkeää, että meillä on kotona kirjoja. Ajattelen sen myös pedagogisena instrumenttina. Olen lukenut, että kirjojen määrä kotona korreloi suoraan esimerkiksi lapsen tulevan opintomenestyksen kanssa. Jo se, että kotona näkee, kuinka kirjat ovat esillä ja kuinka niitä arvostetaan, luo suhteen kirjallisuuteen.”
KIRJA, JONKA VARASTIN
”Varastin 2018 Kirjamessujen eurolaareista Pihvin puolustus -kirjan. Kirjoitin silloin tietokirjaani Lihan loppu ja halusin vastapuolen näkemyksen. Kyse ei ollut rahasta, vaan periaatteesta. Tiesin, että se on ihan hirveätä paskaa, tietenkin ideologialtaan, mutta myös kirjana.”
KIRJAT, JOTKA HALUAN OMISTAA
”Minulla on Milan Kunderan, Peter Høegin ja Italo Calvinon koko tuotannot suomeksi muutamaa yksittäistä kirjaa lukuun ottamatta. Samoin Bo Carpelanin. Ne ovat teoksia, joihin haluan palata ja joiden haluan olevan lähellä. On myös joitain kirjoja, joita kuumeisesti etsin käytettynä, koska niitä ei saa enää mistään. Tällainen on esimerkiksi Ikipuut kovakantisena.”
TEOS JOKA EI OLE SAANUT ANSAITSEMAANSA HUOMIOTA
”Voisin nostaa Caroline Alexanderin tietokirjan The Endurance, joka kertoo samannimisestä aluksesta ja retkikunnasta, joka päättää lähteä Etelämantereelle. Se on ihan älyttömän hienosti tehty teos ja mieletön tarina siitä ajasta, jolloin kartalla oli vielä valkoisia läikkiä.”
