Ymmärrän oikein hyvin kirjastoammattilaisia, jotka ovat saavuttaneet ammatissaan huomattavan pätevyyden, ja närkästyvät ajatuksesta, että kirjastoissa voisi työskennellä vapaaehtoispohjalta ja ilman koulutusta.
SYKSYN kuuma puheenaihe on ollut se, saako kirjastoissa käyttää vapaaehtoistyövoimaa. Sekä Kirjastoseuralta että sen puheenjohtajalta on kyselty linjausta. Kirjastoseuran kannanotto julkaistiin 4.10.2013. Omasta puolestani yritän linjata tähän jotain. Se on tosin vaikeaa, koska olen aidosti sitä mieltä, että totta kai ja ei missään tapauksessa.
SINGAPOREN IFLA:ssa vierailleet saattoivat tutustua Buddhalaisen temppelin ylläpitämään kirjastoon, jota pyöritettiin vapaaehtoisvoimin. Laitos sijaitsi China Townissa, ja se oli jo kertaalleen lakkautettu, mutta temppelin ja vapaaehtoisten myötävaikutuksella perinteinen kaupunginosa sai pitää kokoontumispaikkansa.
OLISIKO ollut parempi, että kirjasto olisi suljettu kokonaan? Ei varmaankaan. Olisi pitänyt painostaa, innostaa asiakkaiden kansanliike barrikadeille ja kirjoitella kriittisiä juttuja lehtiin. Näin meillä olisi tehty.
NO, erona Singaporeen meillä on tämä demokratia. Singaporessa yli kuuden hengen kokoontumiset ovat luvanvaraisia, ja lehdistössä vallitsee jonkinasteinen sensuuri. Lisäksi Singaporen työttömyysaste on 2–3, Suomessa n. 8 prosenttia. Suomessa vastavalmistuneet joutuvat usein vuosia odottamaan vakituista paikkaa, ja valmistuvat pahimmassa tapauksessa työttömiksi. Toisin sanoen Singaporessa vapaaehtoiset eivät vie ammattilaisten työpaikkoja. Näin ei ole vielä Suomessakaan, mutta sitä pelätään.
VAPAAEHTOISIA ei siis meillä tarvita?
VOI olla. Yhtä hyvin voi olla niin, että kunnat tekevät säästöjä joka tapauksessa, ja jonkinasteinen kansalaistoiminta helpottaisi joidenkin kirjastojen käyttöasteen pitämistä edes kohtuullisella tasolla.
TÄSSÄ on kuitenkin kaksi perustavaa ongelmaa. Ensimmäisen kuntafuusiokierroksen karenssiajat ovat takana ja esimerkiksi Kouvolassa on ilmoitettu 10 prosentin henkilöstöleikkauksesta koko kuntasektorilla. Olisi suorastaan höyrypäistä lähettää tällaisissa oloissa signaalia, että kyllähän nämä kirjastot talkoovoiminkin pyörivät.
LISÄKSI ymmärrän oikein hyvin kirjastoammattilaisia, jotka ovat saavuttaneet ammatissaan huomattavan pätevyyden, ja närkästyvät ajatuksesta, että kirjastoissa voisi työskennellä vapaaehtoispohjalta ja ilman koulutusta.
KUNTALAISILLA on suhteellisen kapea käsitys siitä, mitä kirjastoammattilaiset osaavat, ja sama suppeus koskee myös kuntapäättäjiä. Osittain kyse on siitä, että käsitykset itse kirjastojen toiminnoista laahaavat 1970-luvulla. Osittain siitä, että vain pieni osa kirjastoissa tehdystä työstä näkyy ulospäin.
EN pidä mahdottomana, etteikö jossain tapauksissa voisi päästää aktiivisia kansalaisia laajentamaan kirjastojen palvelupalettia, kohottamaan käyttöastetta ja avaamaan iltoja esimerkiksi kokouksille. Mutta tapauskohtaisesti. Samalla pitää todella miettiä, millaista signaalia lähetetään.
