Antakaa meidän edistää lukemista satutuokioiden avulla, kirjoittaa Seinäjoen kaupunginkirjaston kehityspäällikkö ja kirjailija Mervi Heikkilä.
Kirjastoalan kansainvälinen kattojärjestö IFLA on tuottanut jämerän julkilausuman koskien kirjastojen satutuokioita. Siinä todetaan, että satutuokiot ovat monelle kirjastolle perustus, jonka päälle kirjallisuuden ja lukemisen edistäminen ja kosketus oman yhteisön pikkulapsiperheisiin rakennetaan. Satutuokioiden esteenä ei saisi olla maksuja ja rajoituksia, vaatii IFLA.
IFLA:n julkilausumassa todetaan, että pandemia on ajanut kirjaston palveluja, kuten satutuokioita, verkkoon. Tämä on johtanut monissa tapauksissa hämmennykseen. Voivatko kirjastot pitää verkkosatutuokioita ilman että kysytään lupia ja maksetaan tekijänoikeusmaksuja? IFLA:n tinkimätön näkökanta on, että kirjastojen täytyy pystyä vetämään maksuttomia satutuokioita niin virtuaalisesti kuin fyysisestikin ilman tarpeettomia laillisia esteitä ja epäilyksiä. Virtuaalisten satutuokioiden kautta kirjasto voi myös tavoittaa aiemmin alipalveltuja ryhmiä.
Vapaasti kääntäen julkilausumassa annetaan seuraavat suositukset eri maiden hallituksille:
Hallituksen täytyy varmistaa, että kirjastojen satutuokiot, sekä fyysiset että virtuaaliset, eivät ole tekijänoikeuslain mukaan rajoitettua käyttöä tai että niitä varten on säädetty maksuton poikkeus lakiin.
Satutuokioiden pitäisi olla täysin saavutettavia myös niille ihmisille, joilla on osallistumisen esteitä.
Hallitusten tulee tarjota ohjausta ja opastusta kirjastoille, jotta nämä voivat tuottaa virtuaalisia satutuokioita kirjastonkäyttäjien hyväksi.
Hallitusten tulee varmistaa, että satutuokiotallenteiden katsomisaikoja ei kohtuuttomasti rajoiteta, jotta kirjastot voivat tarjota riittävän pääsyn satutuokioihin tavalla, joka kohtaa käyttäjien, erityisesti lasten ja heidän perheidensä, tarpeet.
Kirjastoille ei saa asettaa korvausvelvoitteita tai lisämaksuja
Kirjastojen ja kirjastojärjestöjen tulee puolestaan tehdä yhteistyötä hallituksen kanssa, jotta edellä mainitut asiat tulevat selviksi, antaa kirjailijalle, kuvittajalle ja kustantajalle creditit sekä näyttää myös kirjan kansi ja takakansi ja lisäksi huolehtia virtuaalisatutuokioiden jakelusta rajoitetusti tai kontrolloidusti, jotta ne aiheuttavat markkinoille mahdollisimman vähän harmia.
Julkilausumassa viitataan myös useisiin lukemistutkimuksiin, ja ilahduttavasti satutuokioiden vaikuttavuutta onkin maailmalla tutkittu. Erityisen mielenkiintoinen oli kuitenkin mielestäni viittaus Ranskan tilanteeseen, jossa kirjastot haluttiin laittaa maksamaan oikeudesta pitää satutuokioita, mutta tämä aie hylättiin vahvan vastustuksen takia. Merkillepantavaa on, että myös kirjailijat vastustivat aietta.
Näin meillä
Myös Suomessa satujen lukeminen koetaan kirjastoissa tärkeäksi. Nina Kaerla teki vuonna 2020 Seinäjoen ammattikorkeakoulun opinnäytetyönsä Suomen kirjastojen satutunneista. Opinnäytetyöhön liittyvään kyselyyn vastasi 145 kirjastolaista, joten tuloksia voi pitää melko yleistettävinä.
Vastausten mukaan kirjastojen työntekijät kokivat satutunnit nimenomaan lukemisen edistämiseksi. Satutuokioita järjestettiin sekä kaikille avoimina että esimerkiksi erilaisille varhaiskasvatuksen ryhmille. Ryhmien kautta koettiin saavutettavan kosketus myös sellaisiin lapsiin, joiden vanhemmat eivät käytä kirjastojen palveluita.
Satutuntien järjestämisessä kirjastolaiset käyttivät paljon luovuuttaan. Suuntaus on kohti toiminnallisempia satutunteja. Lukemisen edistäminen on kuitenkin edelleen keskiössä. Haasteiksi satutuntien järjestämisessä koettiin yleisesti ajan ja rahan puute. Satutuntien tulevaisuus nähtiin silti positiivisena. Uhkana olivat lähinnä digitalisaatio, satutuntien mahdollinen heikko arvostus ja jo edellä mainittu resurssien puute. Suurimmaksi yksittäiseksi kysymysmerkiksi nousivat tekijänoikeuteen liittyvät asiat.
Kaerlan opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Inarin kunnankirjasto. Opinnäytetyöhön liittyvän kyselyn tarkoituksena oli saada tietoa, joka auttaisi Inarin kunnankirjaston Lukeminen harrastukseksi -hanketta. Hankkeen tavoite oli kasvattaa lapsia lukemiseen ja tehdä kirjastolle suunnitelma, jonka yhtenä osana ovat satutunnit.
Parannettavaa riittää
Suomen uudehko laki yleisistä kirjastoista säätää kirjastojen tehtäväksi muun muassa lukemisen ja kirjallisuuden edistämisen. Meillä on myös vasta valmistunut hieno Kansallinen Lukutaitostrategia 2030, jonka mukaan Suomi tavoittelee maailman monilukutaitoisimman maan titteliä. Strategiassa todetaan näin:
“Varmistetaan, että lainsäädäntö ja muut velvoittavat viranomaisohjeistukset tukevat kansallista, alueellista ja paikallista lukutaitotyötä.”
Kaiken lisäksi meneillään on myös tekijänoikeuslain uudistus. Nyt jos koskaan on siis Suomen hallituksella se kuuluisa tuhannen taalan, vai olisiko se nyt miljoonan euron, paikka parantaa kirjastojen edellytyksiä tehdä lukutaitotyötä pienten lasten parissa.
Kirjastojen maksuttomat, fyysiset ja rajatut virtuaalisetkin satutuokiot täytyy tehdä lain tasolla mahdollisiksi ilman jo ennestään köyhien kuntien ja kirjastojen maksutaakan lisäämistä. Selvää on, että se ei saa tapahtua kirja-ammattilaisten elannon kustannuksella, vaan korvauskäytännöistä täytyy myös sopia valtion tasolla.
Tekemätön paikka tämä ei ole, sillä opetusta ja Jumalanpalvelusta koskien meillä on jo toimivat lakipoikkeukset ja korvauskäytäntö. Milloin Suomen yleisten kirjastojen lukutaitotyön tueksi saadaan vastaavat?
IFLA:n julkilausuma virtuaalisista satutuokioista: https://www.ifla.org/news/ifla-releases-statement-on-online-storytimes/
