Vuonna 2017 Ukrainan kirjastoseuran julistamassa Vuoden kirjasto -kisassa myönnettiin kolmas sija Hersonin aluekirjastolle. Futuristirunoilija Boris Lavrenjovin mukaan nimetystä kirjastosta oli kehkeytynyt yksi Ukrainan vireimmistä paikallisista sivistyskeskuksista.
Vuonna 2017 Ukrainan kirjastoseuran julistamassa Vuoden kirjasto -kisassa myönnettiin kolmas sija Hersonin aluekirjastolle. Futuristirunoilija Boris Lavrenjovin mukaan nimetystä kirjastosta oli kehkeytynyt yksi Ukrainan vireimmistä paikallisista sivistyskeskuksista.
Kirjaston yhteyteen oli perustettu nuorisokeskus, ja kansalaisjärjestöt pitivät kirjastoa kokoontumispaikkanaan. Hersonin kirjastofestivaalit herättivät huomiota kautta maan. Vaikka Herson on väkiluvultaan vain hieman Tamperetta suurempi, Lavrenjovin kirjaston lasten- ja nuortenosaston käyttäjämäärät vertautuivat Kiovassa sijaitsevan Ukrainan kansallisen lastenkirjaston kävijälukemiin. Neuvostorunoilijan nimen säilyttänyt kirjasto oli esikuvallinen ilmentymä Maidanin vallankumouksen jälkeisen Ukrainan elinvoimaisesta kansalaisyhteiskunnasta.
Maaliskuun alusta alkaen Herson on ollut Venäjän joukkojen miehittämä ja odottaa yhä vapautustaan. Linjojen taakse jäänyt kirjasto on eräs niistä sivistysinstituutioista, joiden sodanjälkeiseen jälleenrakennukseen presidentti Volodymyr Zelenskyi pyysi Suomelta apua 8. huhtikuuta eduskunnalle pitämässään puheessa.
Sairaalojen ja evakuointikeskusten ohella Venäjän armeija on ottanut Ukrainassa kohteikseen koulut ja kirjastot. Kiovassa, Harkovassa, Tšernihivissä ja Luhanskin alueella kirjastoja on tuhottu tykistötulella. Ukrainalaisten tietojen mukaan miehitetyillä alueilla venäläiset sotilaspoliisit ovat tunkeutuneet kirjastoihin takavarikoiden Kremlin silmissä ei-toivottua kirjallisuutta, etenkin Maidanin vuoden 2014 kansannousuun liittyviä teoksia.
Kirjastojen hävittäminen on ilmeinen osa Moskovan julistamaa Ukrainan ”denatsifikaatiota” ja pyrkimystä ”vapauttaa” maa epäilyttävistä poliittisista aineksista. Samalla se on jatkoa Venäjällä jo aiemmin suoritetulle ukrainalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden alasajolle.
Vuonna 2015 Moskovassa sijainneen ukrainalaisen kirjallisuuden kirjaston johtaja Natalia Šarina pidätettiin kyseenalaisin perustein, ja kaksi vuotta myöhemmin koko kirjasto suljettiin. Kulttuurisota ja hyökkäyssota ovat nyttemmin sulautuneet toisiinsa.
Kirjastojen hävittäminen ei ole uusi ilmiö Euroopan sotakentillä. Sarajevon piirityksen aikana vuonna 1992 serbiarmeija tuhosi Bosnian kansalliskirjaston suunnitelmallisella tykkitulella, ja samalla tavoin tuhoutuivat myös Mostarin yliopiston historialliset islamilaiset käsikirjoituskokoelmat. Sekä silloin että nyt sota oli totaalista myös sivistyksen tuhoamisen ja kansakunnan henkisen tukahduttamisen osalta.
Ukrainan presidentin vetoomusta Suomen tuesta koulujen ja sivistyslaitosten jälleenrakentamisesta voi pitää velvoittavana. Hersonin esimerkki osoittaa ukrainalaisten oman kyvykkyyden ja vapaaehtoisuuden voiman, mutta sodan tuhojen korjaamisessa tarvitaan myös materiaalista apua. Riippumatta siitä, miten jälleenrakennus rahoitetaan, joko Euroopan Unionin kautta tai mahdollisesti Venäjän maksamilla sotakorvauksilla, Suomella voi olla merkittävä rooli Ukrainan koulujen ja kirjastojen ennallistamisessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön on syytä valmistautua tähän tehtävään jo nyt luonnostelemalla avustusohjelma.
Omalla kirjastolaitoksellamme voi olla tämän kriisin aikana kaksoismerkitys. Ennen muuta se tukee kansalaistemme ja maahan saapuneiden pakolaisten henkistä puolustuskykyä. Samalla siitä voi tulla myös yksi kulmakivi jälleenrakennukselle, kun aseet vaikenevat ja rauha koittaa Hersonissa ja muualla Ukrainassa.
Kirjoittaja on historiantutkija, tietokirjailija ja Oulun yliopiston dosentti
