Eurooppa palaa, koko maailma on myllerryksessä. Kirjaston vuosi 2022 oli silti tasainen, jos kahteen edelliseen vertaa.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen aiheuttama propagandan ja disinformaation tulva todistivat, että kirjastojen pitää panostaa entistä enemmän informaatiolukutaitoon, monilukutaitoon, kaikenlaiseen lukutaitoon. Hyvä lukutaito on tärkeä osa maanpuolustusta. Ikäni puolesta jo nostomiehenä en osaa ottaa kantaa sodan taktisiin tai operatiivisiin kuvioihin, mutta some- ja meemisodankäynnissä Ukraina on voittanut hyökkääjän 6–0.
Kirjastopäivät olivat onnistuneet, ainahan ne ovat. Ammattilaiset asialla. Hämeenlinnassa kohtasivat muun muassa alan ääripäät, Henriika Tulivirta ja allekirjoittanut. Kirjastoautopäivistä en pysty sanomaan mitään, nippa nappa osaan ajaa edes henkilöautoa. Kirjastoseuran toiminnanjohtaja vaihtui. Hommaan tarttui musiikki- ja urheilumies Juha Manninen. Rumpali ja maratoonari. Oletan, että kirjastoalaa kehitetään jatkossa hyvällä sykkeellä, hitaasti kiiruhtaen ja kauaskantoisesti. Ei sinne tänne säntäillen, pikavoittoja tavoitellen.
Valtakunnallinen eKirjasto-hanke pääsi vauhtiin. Taas. Voinemme odotella valmista joskus vuoden 2035 paikkeilla. Kunta-alalla työtaisteltiin keväällä. Kovasti toivoin pääseväni lakkoilemaan. Ohi meni, vaan onneksi pääsin vuorotteluvapaalle. Vaalit ovat tulossa, leikkauslistojen pelko on käsin kosketeltavaa. Jo nyt aluehallintoviraston tutkimukseen vastanneista kirjastoista vain kolmasosa oli sitä mieltä, että niillä on riittävät resurssit lakisääteisten kirjastopalveluiden tuottamiseen. Demokratian ylläpitäminen ei nykyisillä voimilla onnistu. Päättäjät olettavat yhä edelleen kirjastotöiden sujuvan tuosta vaan kuin itsestään. Pyhällä hengellä tai taialla. Taikureita kirjastolaiset eivät kuitenkaan ole.
Ehkä kirjastoalalla kuitenkin on tulevaisuutta, koska ainakin kolmessa isossa kirjastossa on tehty tai on menossa isot remontit: Rovaniemellä, Oulussa ja Lappeenrannassa. Voi tietysti olla, että kirjastorakennukset pannaan hyvään kuntoon ja myydään sitten yksityisille toimijoille. Taseet töihin. Kohuilta ei valitettavasti välttynyt kirjastokaan. Tästä on todisteena kansainvälisen kirjastojärjestö IFLAn johtamisskandaali työpaikkakiusaamisineen. Me kirjastolaiset emme ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan. Tai ainakaan johtoportaamme ei ole.
Maailma on sekaisin. Olen tähän asti pitänyt kirjaston osuutta demokratian ylläpitäjänä huuhaa-hommana, mutta olen muuttanut mieleni. Niin saa tehdä, Siperia opettaa. Kirjaston on oltava polarisoituvassa maailmassa järjen, tasa-arvoisuuden ja yhteiskuntarauhan ääni.
Kirjoittaja on kirjastonhoitaja Imatralta.
