Kirjaston pitää varoittaa huuhaasta.
Kirjastomaailmaa on viime aikoina puhuttanut huuhaasta varoittaminen aineiston kuvailutiedoissa. Osa kirjastolaisista ei hyväksy sitä, että kirjasto puuttuu arvottavasti teosten sisältöön. Osa pitää puuttumista välttämättömänä. Kuulun jälkimmäisiin. Voi olla, että me jo Arvostelevan kirjaluettelon aikaan kirjastoalalle päätyneet änkyrät kannatamme varoituslauseita, internetaikaan alalle tulleet vastustavat.
Idealistisimmat kirjastolaiset ovat sitä mieltä, että varoitustekstien tai valikoivan aineistonvalinnan sijaan kirjaston pitää panostaa medialukutaidon opettamiseen. Ajatus on kaunis, mutta mahdoton toteuttaa. Vaikka järjestäisimme miten monta kriittisen lukutaidon kurssia, emme tule tavoittamaan niitä, jotka sellaisia eniten tarvitsisivat: keski-ikäisiä ja senioreita. Niitä, jotka vanhasta muistista edelleen luottavat painetun sanan oikeellisuuteen.
Suurimmat syyt medialukutaidon opettamisen mahdottomuuteen ovat paitsi kirjastojen jatkuva resurssipula myös hankaluus saada asiakkaita osallistumaan viihdyttävämpiinkään tapahtumiin. Medialukutaito-kurssi ei kuulosta seksikkäältä, se ei houkuttele.
Kirjastojen voimavarat kannattaa tässä asiassa satsata lapsiin ja nuoriin yhteistyössä koulujen kanssa. Emme pysty kurssittamaan kaikkia aikuisia siten, että voisimme ostaa kirjastoon mitä tahansa tuubaa uskoen, että kaikki asiakkaamme osaavat erottaa faktan fiktiosta.
Vanhentunut tieto voi olla harhaanjohtavaa ja jopa vahingoittaa käyttäjää. Siksi sitä ei kirjastotyön eettisten periaatteiden mukaan tulisi ainakaan avokokoelmassa säilyttää. Harhaanjohtavan uuden tiedon jättäminen pois kirjaston valikoimista tai vähintään tiedon harhaanjohtavuuden merkitseminen luettelointitietoihin on samaa kirjastoammatillista työtä kuin vanhentuneen aineiston poistaminen. Se on sitä osaamista ja ammattitaitoa, jolla ennenkin on kokoelmaa kehitetty.
Kaiken tämän vaahtoamiseni jälkeen joku kysyy, että pitäisikö kirjaston sitten estää tiloissaan asiakkaiden pääsy Internetiin, siellä sitä väärää tietoa vasta onkin. Ei pitäisi. Sen verran on jokaisen ilman kurssejakin ymmärrettävä, että verkossa, jossa kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa, pitää olla varovainen. Kirjaston sen sijaan on oltava turvallinen ja luotettava paikka.
Porvoolainen kirjastofilosofi Jan Nyström ilmaisi asian Twitterissä tyhjentävästi: Mediakriittisyyttä on jo se, että asiakas osaa tulla kirjastoon hakemaan tietoa, ja silloin hänen on voitava luottaa siihen, että saamansa tieto on kuranttia. Kun puhutaan sairauksien hoidosta ja ihmisen terveydestä, on kaikki ”vaihtoehtoiset” tulkinnat syytä merkitä kaikin mahdollisin varoitusmerkein.
Ehkä nutturani on iän myötä liikaa kiristynyt, mutta haluan pitää kirjastoni tietokirjaosaston tietokirjaosastona. Vaarallinen ja sekopäinen huuhaa ilman riittäviä varoitustekstejä ei sinne kuulu.
Kirjoittaja on kirjastonhoitaja Imatralla.