KIRJASTO on netin lisäksi yleisin paikka, josta sateenkaarinuori hakee tietoa. Kirjaston kokoelmalla on suunnaton arvo identiteetin kehittymisen ja hyväksymisen kannalta.
SULJE silmät, kuvittele asetelma: olet viisitoista, ikkunasta näkyy pieni pala pohjoista kylänraittia, et ole vielä varma kuka olet mutta halu tietää polttelee päätä ja jalkapohjia. Menet kirjastoon ja lainaat tärisevin käsin kirjan, joka kertoo homoista. Avaat sivun, toisen, ja yhtäkkiä kaikki käy järkeen.
ASETELMASTA löydät minut. Paitsi etten ole kasvanut Lapissa enkä edes kovin pienellä paikkakunnalla. Saati että kirjastossa olisi ollut nuortenkirjoja, joista olisin löytänyt itseni. Tai jos oli, en uskaltanut niistä kysyä.
SIISPÄ luin ensimmäisen homoseksuaalisuutta käsittelevän nuortenkirjan vasta viime talvena. Dramaattisesti sanottuna kymmenen vuotta myöhässä. Kirja oli omakustanne, joka heitti aikuisuuden kynnyksellä kiikkuvan maailmani päistikkaa takaisin teinivuosiin, jossa oma identiteetti oli ristiriidassa ympäristön kanssa. Nähdyksi tulemisen tunne oli järisyttävä, vaikka oman kaappini ovet ovat jo pitkään heiluneet tuulessa kuin saluunassa.
MILLAINEN merkitys HLBTQI-nuortenkirjallisuudella sitten on nykynuorelle, joka kurkistelee kaapista Lapissa? Pohdiskelin tätä kirjastoalan opinnäytetyössäni, jossa pureuduin laajemmin myös nuorten kirjastonkäyttöön ja kirjaston haastavaan rooliin vähemmistöt huomioivana kulttuurilaitoksena. Aineisto koottiin haastattelemalla lappilaisia sateenkaarinuoria.
KIRJASTO on netin lisäksi yleisin paikka, josta sateenkaarinuori hakee tietoa. Kirjasto arvostetaan tasa-arvoiseksi laitokseksi, jonka kokoelmalla on suunnaton arvo identiteetin kehittymisen ja hyväksymisen kannalta. HLBTQI-nuortenkirjallisuus tarjoaa apua esimerkiksi kaapista ulostulemiseen ja siihen liittyvien tunteiden käsittelyyn. Yksi haastatelluista nuorista kertoi: “Löytäessäni HLBTQI-kirjoja olen voinut samaistua muiden tarinoihin ja tutustua paremmin omaani. Kirjastolla on ollut erittäin oleellinen osa kasvussani.”
HLBTQI-kirjallisuuden löydettävyydessä on kuitenkin parannettavaa. Mitkä tahansa kirjaston osat ovat hyödyttömiä, jos käyttäjäryhmiä ei tunneta. Sateenkaarihyllyjen leviäminen jokaiseen kirjastoon lienee toiveajattelua, mutta pienilläkin teoilla voidaan toimia esimerkkinä muille: teemanäyttelyt tai HLBTQI-kirjan lisääminen vinkkauslistalle ovat tervetulleita tuulahduksia.
NUORUUDEN innolla heitän ilmoille haasteen. Katso hetki ikkunasta näkyvää kylänraittia ja mieti, kuinka paljon erilaisuutta lyhyellekin tienpätkälle mahtuu. Nostetaan yhdessä ikkunat saranoiltaan ja annetaan säiden tulla sisään. Sillä loppupeleissä kirjasto on kuitenkin se “paikka, jonne voi mennä kuka tahansa.”
Kirjoittaja valmistui viime vuonna Oulun ammattikorkeakoulusta.
Opinnäytetyö lappilaisten sateenkaarinuorten kirjastokäytöstä ladattavissa: http://theseus.fi/handle/10024/99717
Riinan kirjavinkit sateenkaarinuorelle:
Uma Karma: Kaiken se kestää
Salla Simukka: Kun enkelit katsovat muualle
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin
Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa
Reija Kaskiaho: Nikottelua
