Uusi Kuplia ja ruutuja -kokoelma avaa sarjakuvaa taidemuotona ja kulttuurisena ilmiönä. Samalla se innostaa lukemaan.
Nokialla pidettiin viime keväänä sarjakuviin keskittyvä Kuplia ja ruutuja -näyttely. Moni vierailija joutui oikaisemaan ennakkokäsityksiään. Sarjakuvat ovat ihan oikeaa kirjallisuutta.
“Minusta oli valtavan ilahduttavaa, että paikalla oli perheenisiä, jotka hämmästelivät, että sarjakuvien lukeminen taitaakin olla oikeaa lukemista”, Nokian museo- ja kokoelma-amanuenssi Hanna Westman sanoo.
“Isät alkoivat miettiä, pitäisikö heidän herätellä vanhaa sarjakuvaharrastustaan.”
Näyttelyn toteutti Pirkan opisto ja kaupungin kulttuuripalvelut.
Westmanin mielestä sarjakuva on aliarvostettu ilmaisumuoto. Moni on siinä käsityksessä, että se ei ole vakavasti otettavaa kirjallisuutta tai kuvataidetta.
Kuplia ja ruutuja -näyttely kuitenkin onnistui vakuuttamaan kävijät sarjakuvan arvosta. Näyttelyn tiimoilta syntyi ajatus kirjasta, joka kannustaisi ihmisiä avaamaan silmänsä sarjakuville taidemuotona sekä innostaisi heitä löytämään uusia lukuelämyksiä.
“Toivon, että aikuiset voisivat tunnustaa ylpeänä harrastavansa sarjakuvaa”, Westman sanoo.
Palkittu taiteilija
Nokian kirjasto- ja kulttuuripalvelut yhdistivät voimansa Pirkan opiston kanssa kirjaa varten. Teos lainasi nimensä Kuplia ja ruutuja -näyttelyltä. Sisältö on suunnattu nuorille ja aikuisille lukuinnon kasvattamiseksi. Kuplia ja ruutuja -kirja tekee näkyväksi sarjakuvaa paitsi taiteen lajina, myös kulttuurisena ja kulttuurihistoriallisena ilmiönä. Sen toimittajaksi ryhtyi Hanna Westman.
“Kun kysyttiin, kuka tekee kirjan, huomasin vastaavani että minä.”
Kirjan kirjoittajat ovat kirjasto-, taide- ja kulttuurialan ammattilaisia. Heitä yhdistää läheinen suhde sarjakuviin. Yksi tekijöistä on palkittu sarjakuvataiteilija, Nokialla Stuff-kirjakauppaa pitävä Tommi Musturi.
“Ajelimme Siuroon Stuff-kirjakauppaan ja kysyin, että oletko Tommi Musturi ja haluatko kirjoittaa”, Westman muistelee. “Toivuttuaan hämmästyksestä Tommi oli ilolla mukana.”
Vinkkejä tarjolla
Kirjassa käsitellään niin yhteiskunnallista sarjakuvaa, sateenkaarisarjakuvia kuin nettisarjakuvan julkaisemista ja kaikkea siltä väliltä. Artikkeleiden juju ovat infolaatikot, joissa kirjoittajat suosittelevat aiheeseen liittyvää luettavaa lyhyen esittelytekstin kera.
“Kirjan muoto syntyi kuin itsestään, sillä vinkkaus on sisäänkirjoitettu kirjastolaisen ammattitaitoon”, Hanna Westman sanoo.
Kirja oli Westmanin ensimmäinen toimitustyö, vaikka hän on aina kirjoittanut kaikenlaista.
“Osaan nähdä korjattavaa muiden teksteissä ja uskallan sörkkiä niitä”, Westman sanoo ja naurahtaa.
Sarjakuvia kouluihin
Sarjakuva on haastava genre. Sarjakuvat nähdään edelleen valtavirrassa joko lapsellisina, humoristisina tai alakulttuureille suunnattuina. Sarjakuvia ei ikään kuin tarvitse ottaa vakavasti.
Sarjakuvan arvostusta voisi ehkä nostaa esimerkiksi koulujen äidinkielen ja kuvaamataidon opetuksessa.
“Ensin pitäisi löytää sarjiskipinä, ja sitten pitää lähteä etsimään niitä kirjoja”, Westman kuvailee. “Sarjakuvaa on vaikea löytää – paitsi kirjastoista.”
Kirjoittajien ideana on, että Kuplia ja ruutuja -teos toimii käsikirjana kenelle tahansa lukemista etsivälle tai kirjoja suosittelevalle.
Aiheita löytyy laidasta laitaan. Kirjassa käsitellään muun muassa mangaa, yhteiskunnallisisia ja maailmanpoliittisista sarjakuvia, anarkistiseen ja underground-sarjakuvaa, sateenkaarevaa sarjakuvaa sekä tuttuja klassikoita.
“Tämä on vinkkauksen uusi avaus”, Westman muotoilee.
Työryhmä aikoo olla mukana markkinoimassa kirjaa nuorille ja toimia sarjakuva-innostuksen lipunkantajina.
“Otamme syksyllä yhteyttä yläkouluihin ja toisen asteen kouluihin”, Hanna Westman kertoo.
