Yhdistelmävirat ovat hiipineet suomalaisen kirjastokentän johtotehtäviin. Vuonna 2017 tullut uusi kirjastolaki kevensi pätevyysvaatimuksia. Kaskisten kaupungin sivistys- ja kirjastotoimenjohtaja Sirkka Suurla multitaskaa ja sammuttaa tulipaloja kaksin käsin, mutta kokee silti olevansa unelmaduunissa.
Sirkka Suurla vastaa sivistysjohtajana Kaskisten sivistystoimen palvelualueesta. Lisäksi hän tekee käytännön työtä kirjastotoimenjohtajana, kansalaisopiston rehtorina ja kulttuurisihteerinä.
”En ole tavannut ketään toista, jolla olisi tällainen työnkuva”, Sirkka Suurla sanoo ja nauraa.
Suomen pienimmässä kaupungissa asuu reilut 1200 ihmistä.
Suurla aloitti työssään reilut viisi vuotta sitten. Tarjolla oli yhdistelmävirka, jossa oli paljon eri tehtäviä. Taustalla on se, että eläköitymisten myötä eri virkoja yhdistettiin.
Hän suhtautuu ylivoimaiselta tuntuvaan tehtäväänsä käytännöllisesti. Kun kaikki tehtävät ovat yksissä käsissä, Suurla voi viedä kirjaston asiat päättäjien tietoon ilman välikäsiä.
”Olen etuoikeutettu, että pääsen tekemään kirjastotyötä, vaikka minulla ei ole alan tutkintoa.”
Kirjasto toimii tällä hetkellä väistötiloissa Bladhin talossa, jonka laivanvarustaja ja kauppias Peter Johan Bladh rakennutti vuonna 1788 Kaskisten salmen edustalle.
Väistötiloissa toimiminen lisää työtä entisestään.
Virtuoosia tarvitaan
Miten yhdestä ihmisestä riittää noin moneksi?
”On elinehto, että kirjastossa työskentelee myös korkeakoulutettu ammattilainen. Isoissa kunnissa erikoistutaan, mutta pienen kunnan kirjastotyöntekijä on virtuoosi, joka tekee ihan kaiken”, Sirkka Suurla korostaa.
Kaskisten kirjastossa on yksi kirjastovirkailija.
Jos ainoa virkailija on poissa, ei ole helppoa saada sijaista, ja käy herkästi niin, että kirjasto on yllättäen kiinni. Hankalia ovat myös tilanteet, jossa kirjastotyöntekijä irtisanoutuu, ja rekrytoidaan uusi. Perehdyttäminen ja työn jatkuvuuden takaaminen on haastavaa.
”Yhdistelmäviroissa johdetut pienet kirjastot ovat herkkiä häiriötilanteille.”
Tärkeää tukea
Sirkka Suurla listaa selviytymiskeinoja, joiden avulla hän on saanut kirjaston toimimaan.
Tärkeimmäksi tueksi hän nostaa Eepos-kirjastokimpan. Kimppa hoitaa muun muassa nettisivut, IT-infran ja e-aineistojen alustat ja hankkimisen sekä luetteloinnin. Sieltä saa apua kirjastojärjestelmän pulmiin ja uuden työntekijän perehdytykseen. Kilpailutukset tehdään keskitetysti. Eepos-kirjastoilla on yhteinen koordinaattori, jonka työpanos ja tuki on erittäin tärkeä.
Eepos on Sirkka Suurlalle myös henkinen tuki.
”Tämä kokonaisuus olisi aivan mahdoton ilman Eepos-kirjastoja.”
Toiseksi listalla yltää aluehallintovirasto eli Avi, jonka loistavaa täydennyskoulutusta ja hankerahoitusta Suurla kiittelee. Avin hankehaut ovat Kaskisten kaltaiselle kirjastolle elinehto, koska kehittäminen olisi mahdotonta ilman hankkeita ja hanketyöntekijöitä.
”Luovuus vaatii hengittävyyttä ja inspiraatiota. Se ei onnistu kirjaston arjen lomassa.”
Kolmas tukipylväs on automatisaatio, joka vapauttaa työntekijöitä tekemään sitä kaikkea muuta, mitä laissa edellytetään. Juuri nyt asiakkaat totuttelevat Kaskisissa lainausautomaattiin.
Laajuus yllättää
”Kirjastotyön laajuus on yleisesti vieras ajatus ihmisille. Kuvitellaan, että se on helppoa työtä, joka tapahtuu melkein itsestään. Suomalaisista 95 prosenttia ei tiedä, mitä työ pitää sisällään.”
Kirjasto joutuu tulkkaamaan ja markkinoimaan palveluidensa koko kirjoa aina uudelleen ja uudelleen.
Juuri tämän helppouden myytin Sirkka Suurla haluaa murtaa. Koska yhdistelmävirat ovat tulleet jäädäkseen, nyt pitäisi keskittyä kirjastoissa työskenteleviin ammattilaisiin.
”Tällaisissa kirjastoissa valta valuu alaspäin ja tekee alaisten työstä vaativaa. Siksi työntekijöiden pitäisi olla korkeakoulutettuja kirjastonhoitajia. He ovat kunnassa kirjastoalan korkeimpia asiantuntijoita. Minulla on enemmän sellainen helikopterinäkökulma.”
Suurla pitää asiaa kirjastopoliittisesti merkittävänä ja viittaa tässä kohden työehtosopimusten terävöittämiseen ja jopa lakimuutokseen. Pienissä kirjastoissa työntekijän nimikkeen, tehtävien vaativuustason ja palkan pitäisi kohdata työn vaatimukset. Aiheesta olisi syytä tehdä tutkimus.
”Yhdistelmävirat voivat olla vahvuus, jos näissä kirjastoissa toimivien työntekijöiden vaativa tilanne huomioidaan.”
Filosofi ja viulisti
Oikeastaan on pieni ihme, että Sirkka Suurla elää nyt juuri Kaskisten kirjasto- ja sivistystoimenjohtajana ruuhkavuosiaan kahden lapsen äitinä. Hän on asunut ainakin Saksassa ja Hollannissa, puhuu useita kieliä ja on tehnyt vuosia työtä musiikin parissa.
Suurla on filosofian maisteri pääaineenaan teoreettinen filosofia ja lisäksi musiikinopettaja ja viulisti. Hän on suorittanut Bachelor of education in music -tutkinnon Alankomaissa. Hän opetti 2000-luvun alussa noin 10 vuoden ajan musiikkia alankomaisissa kouluissa.
Siellä hän ehkä olisi vieläkin, ellei muuan suomalainen mies olisi lähtenyt purjehtimaan ja juuttunut myrskyssä Hollannin edustalle.
”Me tapasimme Amsterdamissa”, Sirkka Suurla kertoo miehestään. ”Ja samoihin aikoihin miehen äiti oli ostanut talon täältä Kaskisista. Kun tulin taloon ensimmäisen kerran, ihmettelin, mistä tuo moottoritien ääni kuuluu. Mutta se olikin meri.”
