Kirjastolaiset ehdokkaina

Eduskuntavaaleissa on ehdolla ainakin kolme kirjastoammattilaista, kolmesta eri puolueesta. Kysyimme kultakin kolme kysymystä.

Eduskuntavaaleissa on ehdolla ainakin kolme kirjastoammattilaista, kolmesta eri puolueesta. Kysyimme kultakin kolme kysymystä:

1.    Miten aiot vaikuttaa kirjastoasioihin?

2.    Onko puolueellasi kirjasto-ohjelma?

3.    Minkä kokoinen vaalibudjettisi on ja kuka sen rahoittaa?

 

 

Ville Karinen, vasemmistoliitto  

1. Mikäli tulen valituksi, pyrin vaikuttamaan niin, että kirjastojen asiat otetaan huomioon ja alan ääni kuuluu päätöksenteossa. Vaikka kirjastopalveluihin suhtaudutaan pääsääntöisesti positiivisesti, kirjastoasialla on vaarana jäädä isojen teemojen ja intressiryhmien marginaaliin.

Rahoituksen varmistamiseksi on keskeistä, että kirjaston suuri merkitys sähköisessä yhteiskunnassa ja sen yhteiskunnalle tuottama lisäarvo nostetaan julkiseen keskusteluun. Valtiota tulee vaatia ottamaan vahvemmin kantaa. Kuntien itsehallinto asettaa omat rajoituksensa, mutta niitä on ohjattava täyttämään kirjastolaissa määrätyt tehtävät asiallisella tasolla.

2. Vasemmistoliitolla on vuonna 2004 hyväksytty kirjastopoliittinen ohjelma.

3. Vaalibudjettini ei ole vielä selvillä. Kampanjan rahoitan omilla varoillani ja mahdollisilla pienlahjoituksilla. Lisäksi puolue järjestää kaikkien ehdokkaiden yleismainontaa.

 

Viktoria Kulmala, keskusta

1. Nykyisen kirjastolaitoksen hyvä asema on taattu poliittisilla päätöksillä. Oletan, että siihen on tarvittu lobbausta, keskusteluja, mukana olemista ja kirjoittamista. Niitä tarvitaan mielestäni myös nyt.

Vaikuttaminen ei voi jäädä yhden edustajan tai puolueen varaan. Aion vaikuttaa kirjastoasioihin henkilökohtaisesti ja aktiivisesti erilaisilla teoilla sekä organisoimalla enemmänkin porukkaa yhteen, kirjastoasioiden ympärille.

2. Keskustalla ei ole erillistä kirjasto-ohjelmaa, mutta kirjastopalveluja on sivuttu kuntavaaliohjelmassa ja muissa kannanotoissa. Puolue haluaa turvata lähipalvelut, kuten kirjastopalvelut, asuinpaikasta riippumatta. Palvelujen tulee olla maksuttomia ja kirjastot ovat tärkeä osa elinikäistä oppimista.

3. Vaalibudjetiksi on kaavailtu 3 000 euroa. Rahoitan kampanjan omilla säästöilläni. Saatan alkuvuodesta järjestää iltamia vaalirahoituksen kartuttamiseksi. Näin pienellä summalla ei eduskuntaan välttämättä pääse, mutta yrittää pitää! Kuka ellen minä?

 

Tommi Tapiainen, vihreät

1. Yksi toiveeni on kirjastoasetuksen 4 §:n muutoksessa toteutumassa. Kunnat ovat vähätelleet ammattikorkeakoulututkintoa ja suotta asettaneet kirjastonhoitajan tehtävään vaatimuksen yliopistotutkinnosta. Alan johtamiskoulutuksessa pitäisi korostaa nykyaikaisia työelämätaitoja. Nostaisin esiin henkilöstöjohtamisen, projektinhallinnan ja palvelutuotannon.

Olen kaupunginvaltuutettuna esittänyt lähikirjastojen ylläpitoon mallia, jossa palvelua voidaan tuottaa yhdessä kolmannen sektorin kanssa. Kun henkilöstö vähenee, täytyy kirjastopalveluihinkin miettiä uudenlaisia lähestymistapoja.

2. Vihreiden poliittisen tavoiteohjelman yhtenä lähtökohtana ovat yhdenvertaiset oikeudet liikuntaan, kulttuuriin ja sivistykseen. Haluamme turvata kirjastojen aseman, jotta ne voivat vastata digitalisoitumisen haasteisiin. Lähikirjastojen asemaa ehdotamme varmistettavaksi valtion erityistukien avulla.

3. Ehdokasmaksun 350 euroa maksaa paikallisyhdistys; arviolta rahaa on käytettävissä 1500–2000 euroa. Tukiryhmäni kerää varoja leipomalla, luvassa on myös yksityishenkilöiden lahjoituksia. Oma osuuteni tulee kampanjaa varten kirjoittamani kolumnikokoelman myynnistä.

Kuka muu muka?

 Huolimatta ahkerasta some-huhuilusta vain kolme kirjastoammattilaista näyttäisi olevan kansanedustajaehdokkaina seuraavissa eduskuntavaaleissa. Onko se vähän vai paljon, on vaikeaa määritellä. Kukin ehdokas edustaa muutakin kuin omaa ammattialaansa – ja eri puoluetta.

Ala on henkilömäärältään suhteellisen pieni, mutta koskettaa miljoonia suomalaisia. Ei tarvitse kuin vilkaista vuoden 2013 kirjastotilastoja nähdäkseen kosketuspinnan: yli 50 miljoonaa kirjastokäyntiä niin kirjastotiloissa kuin verkossa. Aktiivisesti kirjastokorttiaan käytti edellisvuonna runsaat kaksi miljoonaa asiakasta.  Vuonna 2013 noin 38 %:lla kansalaisista oli kirjastokortti, Facebook-käyttäjiä kerrottiin olevan saman verran. Paljon vai vähän?

Onko kirjastolla äänestäjien elämässä niin keskeinen merkitys, että kirjastoammattilaisen sanoma kolahtaisi äänestyskopissa? Olemmeko kuntalaisten arjessa siinä määrin relevantti palvelu, että asiantuntemustamme pidettäisiin valtakunnan tasolla tarpeellisena? Keitä ovat ne tuhannet Instagram-käyttäjät, jotka ovat tägänneet otoksensa sanoilla #kirjasto, #kirjastossa, #kirjastoon? Mitä heidän tallentamansa kuvat kertovat kirjaston paikasta käyttäjän elämässä? Ovatko he äänestysiässä?

Kannattaako ehdokkaiden vaaliteemoissaan kosketella kirjastokysymyksiä ja jos niin, mitä niistä? Uskaltaako digi-kehitystä ja e-aineistoja mainita vai pitäisikö pysyttäytyä turvallisesti perinteisempien kirjastopalveluiden puolestapuhujana? Puolueet kannattavat kaikki lähipalveluja ja sivistyksen turvaamista. Hyvä niin. Kuuluuko kirjastoääni, kun valitaan päättäjiä Arkadianmäelle?

Kuka ajaisi paremmin kirjaston asiaa ellei kirjastolainen?