Hailuodon kirjastonhoitaja Kari Blomster sai ahaa-elämyksen ja ryhtyi järjestämään keikkoja.
Hän näyttää rokkarilta. Hänellä on yllään kaverin kirpparilta löydetty villapaita, jota koristaa suomalais-ugrilaisten kansojen paljon käyttämä kannuksenpyörä, oktagrammi eli onnentähti. Hailuodon kirjastonhoitaja Kari Blomster on valmistunut suomen ja sukukielten laitokselta 1996, joten villapaidan sinivalkoinen värityskin on varsin sopiva.
”Olen valekirjastonhoitaja, kuten moni muukin. Tarkoitan että olen ensin opiskellut jotain muuta ja sitten tehnyt informaatiotutkimuksen syventävät opinnot”, Blomster kertoo.
Blomsterilla on äidinkielen opettajan pätevyys. Sähköinsinöörin opinnot jäivät kesken. Hän on siis sopiva yhdistelmä pienen kirjaston työntekijäksi. Aiemmin Blomster oli töissä muissa kirjastoissa ja esimerkiksi kanttorina Kajaanissa.
Alun perin Oulusta kotoisin oleva Blomster on työskennellyt 13 vuotta Hailuodossa. Perämeren suurin saari Hailuoto on vajaan tuhannen asukkaan kunta, joka on rannikosta puolen tunnin lauttamatkan päässä. Sen naapurikunta on Oulu. Pienen Hailuodon väkiluku moninkertaistuu kesäasukkaiden saapuessa. Aukioloajat ovatkin kesällä laajemmat kuin talvella.
Hailuotoon Blomster päätyi koska paikka oli auki lähellä kotikaupunkia. Perheellä oli siinä vaiheessa maallevetäytymis- ja retriittivaihe. Se vaihe on mennyt ohi, mutta Blomster on jäänyt.
Kiitoksena siikaa
Blomsterin mielestä tärkeintä pienessä kirjastossa on asiakaspalvelu, ihmisten kohtaaminen.
”Kirjaston on oltava herkkyyden ja pienten signaalien areena. Siellä on oltava jonkun, joka ottaa vastaan ihmisten toiveita ja ottaa kantaa heidän kiinnostuksen kohteisiinsa.”
Satoi tai paistoi, asiakaspalvelusta pitää tulla asiakkaalle hyvä mieli. Blomsterin mukaan kirjastonhoitajan pitää muuttua asiakkaan mukaan, käydä johdattamassa heidät erilaisille porteille. Hyvästä palvelusta kiitoksena ropisee halstaroitua siikaa, piirakkaa ja villasukkia.
Blomsterin kirjastoresurssi on 0,8 henkilötyövuotta kirjastotyötä. Virallisesti viikossa on yksi päivä kulttuurityötä. Tittelinä on kirjastonhoitaja-kulttuurisihteeri. Kunnassa on vähän työntekijöitä, joten kaikessa täytyy olla mukana.
”Yhtenä päivänä vedin kirjaston tuolijumppaa, lasten jalkapallokerhoa, kuoroharjoitukset ja lakaisin lunta kirjaston portailta. Kun olen kirjastonhoitaja kirjastossa, mikään ei ole minulle mahdotonta.”
Hailuodon kirjasto on vanha puurakennus, entinen koulu, joka on rakennettu 1930-luvun alussa. Kirkko on toisella puolen tietä. Koulu on samassa pihassa. Neliöitä on vain 200, mutta se ei ole estänyt Blomsteria kehittämästä kirjastoa. Esimerkiksi vuosi sitten poistettiin 14 pientä kirjahyllyä, jotka hankaloittivat tilan käyttöä.
Hailuodon kirjasto on myös kierrätyskirjasto, jossa ei Blomsterin mukaan tarvitse olla virallisia julkiskalusteita. Se tekee tilasta persoonallisen ja kotoisan. Blomsterin aikomuksena on listata kaikki dyykatut ja lahjaksi saadut kirjaston kalusteet.
Maaseudulla ei ole paljon julkisia tiloja, varsinkaan sellaisia, jotka ovat auki kahdesti viikossa iltaan asti. Kirjasto on kuiva, lämmin ja valoisa. Sieltä ei ajeta pois väärien ajatusten takia, eikä siellä tuputeta mitään.
”Vaikka joillain on kirjastoahdistusta, että täällä käyvän pitäisi olla kauhean fiksu”, Blomster lisää.
Hailuoto-lisä
Kari Blomsterilla on iltapäivälle tiedossa Pohjois-Pohjanmaan kirjastojen Outi-kimpan kokous, mutta ensiksi on autettava joukkoa kasiluokan oppilaita etsimään tietoa 1930-luvun Hailuodosta. Ennen lähtöä Blomster ehti vielä tervehtiä sijaista ja hakea kunnantalolta etuajo-oikeuskilven kirjastoon perjantaina saapuvalle muusikolle. Kerran kuussa oleville keikoille osallistuu 6-12 henkeä joka kerta. Blomster on tyytyväinen osallistujamäärään.
”Olen semmoisessa onnellisessa asemassa, että kaikessa mitä teen, on Hailuoto-lisä. Se on vähän sellainen kuin Lapin lisä.”
Säännölliset musiikkitapahtumat alkoivat helmikuussa. Toistakymmentä vuotta kirjastoissa töissä oltuaan Blomster sai ahaa-elämyksen, että voisi tehdä työtä omista lähtökohdistaan käsin, sellaista minkä tuntee omakseen. Blomster ryhtyi keikkajärjestäjäksi. Ilmoitus Oulun muusikoiden Facebook-ryhmässä sai innostuneen vastaanoton ja koko vuoden kalenteri tuli täyteen trubaduureja, duoja ja syntikkavelhoja. Budjetissa ei ole paljon väljyyttä, mutta kaikkeen tarpeelliseen pitää olla rahaa. Niinpä esiintyjätkin saavat luonnollisesti pienen korvauksen.
Kirjastotilastot ovat Blomsterin mielestä muuttuneet parempaan suuntaan. Tapahtumien lisääminen tilastoihin on saanut kirjastonhoitajan miettimään toimintaa ja kehittämään sitä asiakkaiden näkökulmasta.
”Kuitenkin synkkä tosiasia on, että helpoin tapahtuma on sellainen, joka järjestetään, mutta johon ei tule ketään.”
Vaarana mökkihöperyys
Blomsterilla on kaksi ihmistä, jotka voivat tulla sijaisiksi tällaisina kokouspäivinä. Toinen on paikkakunnalla asuva freelance-toimittaja ja toinen on juuri eläkkeelle jäänyt kauppias. Kun kysyy hyvissä ajoin, niin sijaiset pääsevät yleensä tulemaan. Blomster toivoo myös työkierron kehittymistä konsortion sisällä ja lupaa jopa asuntonsa työvaihtoon tulevan käyttöön.
”Konkretiaa on, että olen yksin tämän saaren kirjastossa töissä. Ja siinähän saattaa käydä niin, että tulee mökkihöperöksi. On ollut tiukempiakin aikoja. Olen ollut kuukauden mittaisella bönärilomalla kerran.”
Työkaverien puuttumista puhelias Blomster korvaa sillä, että käy toisinaan pihan toisella puolen opettajanhuoneessa kahvilla. Työyhteisöä siis löytyy, mutta Blomster ei haluaisi hukata opettajien aikaa. Blomsterilla on myös paljon hyviä asiakkaita, joiden kanssa on mukava jutella.
Blomster tuntee suurin piirtein ulkonäöltä kaikki asiakkaansa. Uudet kasvot ilahduttavat aina. Nykyisin kun Hailuoto kuuluu Outi-kimppaan, kirjastoon tulee yhä useammin saman kimpan asiakkaita muista kunnista. Blomsterin mielestä Outi-yhteistyö on virkistänyt monella tapaa Hailuodon kirjastokuvioita. Päätökset tehdään kirjastokimpassa yhdessä. Sieltä saa myös hallinnollista ja byrokraattista tukea.
”Mun puolesta muovitetaan kirjoja ja neuvotellaan e-aineisto-sopimuksia. Saan myös edunvalvontaa.”
E-palvelujen kehittämisen Kari Blomster näkee myönteisenä. Hän visioi, että Hailuodon kirjasto siirtyy agraarista suoraan ubiikkiin kulkematta modernin kautta. Nykyisessä sähköisessä maailmassa ihmiset viestivät toistensa kanssa ilman keskusyksiköitä. Pienellä kirjastolla ja yksinäisellä kirjastonhoitajalla on siinä ketjussa oma paikkansa.
