Kirjastoilla on kova tuottoprosentti.
TALOUSPOLIITTISESSA keskustelussa putkahtaa aina silloin tällöin esille ehdotus kirjastojen asiakasmaksuista, joilla katettaisiin ainakin osa kirjastojen julkiselle taloudelle ”aiheuttamista” kustannuksista. Saattaapa löytyä sellaisiakin poliittisia päättäjiä – vaikka kukaan ei sitä uskallakaan ääneen myöntää – jotka mieluiten lakkauttaisivat kirjastot kokonaan turhana menoeränä. Kirjastothan eivät tuota sentinkään edestä isänmaan kipeästi kaipaamia vientituloja, ja samalla saataisiin kirjahyllyjen välissä lusmuilevat lukutoukat, kulturellit kukkahattutädit ja kaiken maailman dosentit patistettua kunnon töihin.
VIENTITULOJA kirjastot eivät tosiaankaan tuota. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat sen enempää kansantaloudelle kuin julkiselle taloudellekaan pelkkä rasite. Itse asiassa kirjastot ovat – kuten kulttuuri yleensäkin – varsin kannattava sijoitus yhteiskunnan kannalta.
KAIKKEIN maltillisimpienkin arvioiden mukaan yksi kulttuuriin sijoitettu euro tuottaa keskimäärin 1,7 euron verran taloudellista hyötyä yhteiskunnalle. Bisneskielellä ilmaistuna sijoitetun pääoman tuotto on siis 70 prosenttia. Näin kovan tuottoprosentin saavuttamisesta minkä tahansa pörssiyhtiön johtoa palkittaisiin jo suorastaan ruhtinaallisilla bonuksilla.
KIRJASTOT näyttävät kuitenkin panevan vieläkin paremmaksi kuin kulttuuri keskimäärin. Toronton yliopiston yhteydessä toimivan MPI-instituutin vuonna 2013 tekemän tutkimuksen mukaan jokainen Toronton kaupunginkirjastoon sijoitettu dollari tuottaa kaupungille ja sen asukkaille jopa 5,63 dollarin edestä taloudellista hyötyä. Vaikka tutkimukseen – kuten tämän tyyppisiin tutkimuksiin aina – liittyy jossain määrin epävarmuutta, taloudellinen hyöty on kaikkein varovaisimmankin arvion mukaan kaksi kertaa suurempi kuin kaupunginkirjaston vuosibudjetti. Tässäkin tapauksessa tuottoprosentti on siis jonkun verran korkeampi kuin ”kulttuurisijoituksilla” keskimäärin.
VAIKKA kirjastoihin sijoitetut verovarat maksavatkin itsensä takaisin korkojen kera, kirjastot eivät silti ole, eivätkä koskaan voi olla, liiketaloudellisesti kannattavia. Kirjastojen toiminnasta ei toisin sanoen synny sen enempää liikevoittoa kuin kuntien kassoihin kilahtelevia osinkotulojakaan. Juuri siksi niitä niin usein pidetäänkin pelkkinä kustannuserinä muiden joukossa – eikä suinkaan niinä yhteiskunnallisesti tuottoisina sijoituksina, joita ne todellisuudessa ovat.
