Anni ja Pekka Kytömäki ovat sisaruksia, joista molemmista tuli kirjailijoita. Heidän äitinsä, Outi Kytömäki on jäänyt eläkkeelle musiikin erikoiskirjastonhoitajan työstä. Neljän lapsen perheessä lapsuus oli täynnä kirjoja, musiikkia, luontoa ja skeittausta.
Anni ja Pekka Kytömäen lapsuudenkodissa luettiin paljon. Perheessä oli pienen lähikirjaston verran kirjoja. Silloinkin kun lapset osasivat jo itse lukea, joka ilta luettiin yhdessä ääneen.
”Se oli mukavaa. Se oli tapa saada porukka kasaan”, sanoo Outi Kytömäki.
”Äiti ja mummu lukivat meille lapsille. Huomaamatta se kasvatti kielelliseen kauneudentajuun. Tunnetilojen muuttaminen sanoiksi tuntui tärkeältä. Aloin keksiä omia historiaan sijoittuvia tarinoita”, Anni Kytömäki kertoo.
Lapset viettivät paljon aikaa äidin työpaikalla kirjastossa. Heistä erityisen hienoa oli päästä kulkemaan takahuoneissa, jonne kaikilla ei ollut asiaa.
Anni luki kirjaston varastossa Marie Antoinetten ja Maria Stuartin elämäkertoja ja napsi kahvihuoneen sokerikiposta sokerinpaloja. Hienoin homma oli auttaa äitiä leimaamalla eräpäiväkortteja.
Erilaiset polut
Sekä Annista että Pekasta tuli kirjailijoita, vaikka tiet kirjailijaksi olivat hyvin erilaisia.
Outi ja Pekka saivat etukäteen luettavaksi Annin esikoisteoksen käsikirjoituksen.
”Kaikki tiesivät, että Anni kirjoittaa, mutta valmis tiiliskiven paksuinen käsikirjoitus tuli ihan puskista. Emme osanneet odottaa niin valmista teosta.”
Anni Kytömäen esikoisteos Kultarinta valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi vuonna 2014. Hän sai Finlandia-palkinnon vuonna 2020 kolmannesta romaanistaan Margarita.
Kääntäjänä työskentelevä Pekka Kytömäki aloitti runojen kirjoittamisen 37-vuotiaana.
”Annilla kirjoittaminen on aina ollut elämässä vahvana. Minulla kesti pidempään löytää oman ilmaisuni väline”, Pekka Kytömäki sanoo.
Hän aloitti kirjoittamalla runoja Facebookiin. Niistä tuli hyvää palautetta. Ensimmäinen runokokoelma Ei talvikunnossapitoa julkaistiin vuonna 2015. Tähän mennessä hän on julkaissut neljä runokokoelmaa. Vaimo Anna on tehnyt runokirjojen kannet ja kuvituksen.
Pekan runokokoelmista kaksi on palindromirunokokoelmia. Palindromirunot ovat kaksisuuntaisia. Runo on sama vaikka sen lukisi lopusta alkuun. Kaikki palindromit on tehty kirjain kirjaimelta, sanoja taivuttelemalla. Pekan palindromirunot ovat oivaltavia, humoristisia ja leikkisiä.
Myös henkilökohtaisemmalla tasolla kirjoittamisella on ollut suuri merkitys Pekan elämässä. ”Tutustuin vaimooni kirjekerhon kautta. Kirjekerhosta piti saada viiden ihmisen osoite, mutta saimme molemmat vain yhden. Toistemme osoitteet.”
Skeittaus tärkeintä
Lapsuudenkodissa kirjat, kieli ja sanat sekä kiinnostus luontoon ja musiikkiin yhdisti perheenjäseniä. Outi Kytömäki oli töissä Ylöjärven kirjastossa musiikin erikoiskirjastonhoitajana ja lapset harrastivat musiikkia. Sisarustensa tavoin Pekka kävi vuoden soittotunneilla, mutta skeittauksesta tuli ykkösjuttu. Muut harrastukset jäivät sivummalle. Kotitalon kellarissa oli pieni skeittiramppi. Ramppi ei ollut kovin korkea, sillä kattokin oli matalalla, mutta mökillä oli isompi ramppi. Pekka skeittaa yhä, jo 33. vuotta.
Lapsuuden kotitalon vieressä oli metsä. Siellä Anni viihtyi. Metsässä oli rauhaa ja siellä saattoi käyttää mielikuvitusta. Puiden juurella Anni Kytömäki tunsi olonsa hyvällä tavalla mitättömäksi. ”Minua on kuvailtu luontokirjailijaksi, mutta olen aina pitänyt metsästä ihan itsekkäistä syistä.”
Hänen teoksissaan ihmiset ovat osa luontoa, eivät sen yläpuolella.
Tukea ja vapautta
Anni Kytömäki kokee, että vanhemmat ovat aina tukeneet häntä. ”Vanhemmat tekevät hyvän työn, jos antavat lapsille tilaa. Lapsia ei tulisi pakottaa harrastuksiin, vaan katsoa, mihin suuntaan tie vie.” Maailmassa on niin paljon taistelua, että oman perheensä kanssa ei halua taistella”, Kytömäki kertoo.
Kytömäen perheenjäsenten välit ovat lämpimät. He ovat huomaavaisia toisilleen.
”Ei me osata riidellä. Yritämme toimia niin, ettei toiselle tulisi paha mieli. Tämä koskee aivan kaikkia, myös ötököitä”, Outi Kytömäki sanoo.
Pekka Kytömäki on tehnyt palindromirunon kirjastosta, joka on julkaistu teoksessa Sytytys (Aviador 2020).
Kirjaston sivistävä vaikutus
Älliä silität
otsani alta.
Taasen älliä
puuttuu päillä.
Ne saatat,
lainastotäti,
lisäillä.
