Suomentajan ammatti on siitä merkillinen, että siihen täytyy hakea apurahoja, jotta työtä voi tehdä.
Helsingissä asuva Jukka-Pekka Pajunen on suomentaja ja dramaturgi. Lisäksi hän aika ajoin opettaa tekstianalyysiä ja kääntämistä. Hän kääntää etupäässä saksasta ja ruotsista näytelmiä, proosaa ja lyriikkaa.
Tällä hetkellä Pajusella on meneillään kolmivuotisen apurahakauden ensimmäinen vuosi, joten perustoimentuloa ei nyt tarvitse miettiä.
Helsingin Kalliossa sijaitsevan olutravintola Sivukirjaston pöydän ääressä keskustelunaihe kahvikupin ääressä on vakava. Välillä kuitenkin sujahdetaan sivupoluille, puhutaan pikkuisen niitä näitä ja keskustelun lomassa piipahtaa Monty Python.
Kosketus kieleen
Suomentajan toimeentulohaarukka koostuu palkkioista, apurahoista sekä kirjastojen lainauskorvauksista. Monet myös opettavat.
Romaanin suomentamisen työmäärä on valtava, joten suomennos ei voi valmistua käden käänteessä. Mitä vaativampi teksti, sitä enemmän siihen menee aikaa.
”Esimerkiksi 350-sivuisen romaanin kääntämisen kuluu aikaa suunnilleen neljä kuukautta ja bruttopalkkio on noin 7500 euroa”, Pajunen kertoo.
”Tällä työllä pysyy hengissä, ei rikastu, mutta ei keskiluokkaistukaan.”
Kevyempää viihdekirjallisuutta pystyy toki kääntämään nopeammin. Jotkut kirjat on käännettävä vauhdikkaasti, etteivät ihmiset osta alkukielistä versiota. Etenkin englannin kielen taitajilla on runsaasti töitä.
Suomentajat ovat korkeasti koulutettua väkeä. Lisäksi ammatti on sellainen, että jatkuvasti kouluttautuminen on välttämätöntä.
”Minulla on varmaan itsensä kouluttamisen maailmanennätys. Aikaa menee myös opettamiseen, josta kyllä pidän. Etenkin työpajat ovat hyödyllisiä, sillä niissä oppii aina jotain.”
“Ainakin kerran vuodessa on hyvä käydä jossain saksankielisessä maassa, jotta saa kosketuksen puhekieleen.”
Huono brändi
Nuoremman polven saksan kielen opiskelun motivaatio ei liene kovin korkealla. Koulujen kielivalintojen supistuminen vahvistaa tätä kehitystä.
”Saksan kielellä huono brändi. Tosikkous ja historian painolasti eivät tee kielestä kovin mediaseksikästä.”
Populaarikulttuuri saattaa herättää kiinnostuksen kieleen, jos innostuu kuuntelemaan Rammsteinia tai on etsiytynyt tv-sarja Babylon Berlinin ääreen.
”Sarjassa puhuttiin mm. berlinin murretta. Välillä en ymmärtänyt, mitä kadunkulkijat puhuivat. Päähenkilö toki puhui selkeää saksaa.”
Viihde vetää
Kustantaminen on liukunut viihteellisemmän kirjallisuuden suuntaan. Angloamerikkalaista kirjallisuutta kustannetaan ja markkinoidaan runsaasti.
”Minulla ei ole mitään kevyempää kirjallisuutta vastaan. Kaikenlaista kirjallisuutta pitää lukea”, Pajunen muistuttaa.
Lajityyppi ’pohjoismainen dekkari’ on hyvin brändätty. Samoin jotkut kirjailijat, esimerkiksi Yuval Noah Harari, Orhan Pamuk ja Haruki Murakami.
Muu kirjallisuus jää pimentoon.
”Harvinaiset kielet kuten unkari, latvia, liettua, tšekki, ovat sellaisia, että pelkästään niiden kääntämisellä ei pysy hengissä.”
Tästä katsannosta katsottuna kiina on ns. harvinainen kieli, vaikka kiinalaisia on yli miljardi. Intialaista tai afrikkalaista kirjallisuutta ei juuri suomenneta, puhumattakaan lähialueen kirjallisuudesta, vaikka näilläkin kielillä julkaistaan kaikkia kirjallisuudenlajeja.
Kielipaletti kapenee entisestään.
”Kustantamoiden agenttien kielitaito painottuu englannin kieleen. Jotkut saksankielisen alueen romaanit löytävät tiensä meille englanninkielisten käännösten kautta.”
Julma totuus
”Julma totuus kuitenkin on, että osa suomentajista elää köyhyydessä. Joillakin taas on sellainen tilanne, että puoliso hankkii talouteen rahaa.”
Tyypillinen vastaus palkkakuopan pohjalle kuuluu: ”Itsehän suomentajat ovat ammattiinsa suostuneet.”
Pääkaupunkiseudulla lapsiperhearki tällä tulotasolla olisi vaikeaa. Jotkut Pajusen kollegat ovat joutuneet vaihtamaan ammattia.
”Voisi tietysti toimia opettajana ja tekisi käännöstöitä vain kesäisin.”
Suomentaminen on elämäntapa.
Kaikissa kielissä on omat haasteensa. Saksan kielestä suomentamisessa etenkin hankalat ja monipolviset lauserakenteet tuottavat päänsärkyä.
“Virke saattaa olla sivun mittainen ja kirjailijan ajatuksissa on vaikea pysyä perässä.”
Suomentaminen on kielen ja ajatusten hiomista ja siihen menee aikaa.
”Joskus työpäivä on lyhyt, joskus 13-tuntinen. Pisin työpäiväni taisi olla 36 tuntia.”
Tekstin tuntee varsin hyvin, kun sen on lukenut kymmenen kertaa. Varsinkin kaikki munaukset ovat muistissa.
“Saatan herätä keskellä yötä ja tajuan, että olen ymmärtänyt jonkin kohdan täysin väärin.”
Lukijan ei onneksi tarvitse miettiä kiperien kohtien kääntämistä.
”Ja ne nuoret kriitikot löytävät kyllä kaikki virheet.”
”Suomi on minulle ymmärtämisen kieli, vaikka luenkin paljon teoksia alkukielillä.”
Henkilökohtainen prosessi
Pajunen tekee mieluusti töitä öisin, usein niin, että television ääni pitää seuraa. Jos on kiire, on hiljaisuus paras äänimatto.
”Olen hidas tekemään raakakäännöstä, sillä ratkaisen ongelmakohdat aina saman tien.”
Jos jumia ei ratkaise, se jää roikkumaan.
”Välillä täytyy pitää tauko. Pelaan palikkapeliä tai tiskaan.”
Kun jumi on ratkaistu, siihen ei tarvitse enää palata ja viimeistelyn voi silloin tehdä nautiskellen.
Kieli on suomentajan työkalu, mutta se on myös leikkikalu.
”Varsinkin jos kyseessä on kielileikki, sanavalinta on oleellista. Joskus huomaan ajattelevani, että tästä sivusta tulee todella hyvä.”
”Voin myös kääntää kahdesta eri kielestä yhtä aikaa, jos kyseessä on eri kirjallisuuden lajit. Se puhdistaa aivoja.”
Kääntäminen on ajatustyötä ja sangen henkilökohtainen prosessi.
Jenny Erbenbeckin Mennä, meni, mennyt -teoksessa päähenkilöiksi nousevat nimettömät pakolaiset; mistä ja miksi he tulevat.
”Kun menee kirjailijan ja hänen keksimiensä henkilöiden maailmaan, tajuaa todellisuuden, missä maailmassa ihminen elää.”
Ihmisen ääni
Ääni paljastaa kirjailijan asenteen, hänen tapansa käyttää kieltä.
”Kun kuulee kirjailijan puhetta, vaikka vain, miten hän puhuu bolognese-kastikkeen valmistamisesta, se helpottaa työtä.”
Herta Müller on itse lukenut kirjojaan äänikirjoiksi, joita Pajunen on kuunnellut työskennellessään.
Ääni on tuttavallinen, kirjailijasta tulee kaveri.
”Kun löytyy sama aallonpituus, ymmärtää, että hän kirjoittaa juuri noin. Eikä enää pelkää mokaavansa.”
Etenkin näytelmätekstien suomentamisen se tekee helpommaksi.
”Näytelmäkirjailija Oliver Bukowski sanoi joskus, että sinä ymmärrät tekstin paremmin kuin minä, sillä minähän olen vain kirjoittanut sen.”
”Jos tätä ammattia jaksaa tehdä, ajattelee koskettavansa joitakin ihmisiä sellaisella kirjallisuudella, jota he eivät pystyisi muuten lukemaan. Haluaisin saada ihmiset paremmin ymmärtämään toisiaan. Ehkä se on kuitenkin utopistinen ajatus.”
Otteita käännöksistä
Suomennettuja romaaneja
- Jenny Erbenbeck: Mennä, meni, mennyt (Tammi 2019)
- Srefan Moster: Suurlähettilään vaimo (Siltala 2016)
- Annett Gröschner: Vappuaatto, (WSOY 2013)
- Herta Müller: Hengityskeinu (Otava 2010)
- Elfriede Jelinek: Pianonsoittaja (Otava 2005)
Näytelmiä
- Oliver Bukowski: Tokioon menossa
- Georg Büchner: Woyzeck
- Elfriede Jelinek: Tuhon enkeli
- Frank Xaver Kroetz: Kiihko
- Lars Norén: Bobby Fisher asuu Pasadenassa
