Tällä palstalla luovan alan ihmiset kertovat, miten saavat itsensä vauhtiin. Jussi Marttila tietää kokemuksesta, ettei kirjoittamisen ajatteleminen vielä riitä.
Yhden savukkeen aikana Jussi Marttilan päässä saattaa syntyä kaksi uutta lukua. Ei tekstinä, tietenkään. Marttila on kantapään kautta oppinut, että kirjoittamisen ajatteleminen ei tuota tekstiä.
Vailla minkäänlaisia muistiinpanoja hän istahtaa tietokoneen ääreen ja antaa tulla.
”Suoralta istumalta saattaa syntyä parikin lukua. Viimeisin projekti oli syyskuussa julkaistu Pimeä kuilu, jossa huomasin, että se toimi oikein hyvin.”
Yksittäinen tupakka ei ole kaiken alku, vaan taustalla on kypsyttelyvaihe. Se tarkoittaa, että Marttila malttaa antaa ajatusten vaellella ja ideoiden kehittyä ennen kuin alkaa pusertaa niitä sanoiksi. Vähintään avainkohtien ja teemojen on oltava selvillä ennen kirjoitusurakan aloittamista.
”Ensimmäiset pari lukua voivat olla aikamoista tervanjuontia. Kun pääsee tietyn käännekohdan yli, tarina kirjoittaa käytännössä itse itsensä.”
Vuosia ”sohlausta”
Viime syyskuussa tulleen Pimeän kuilun lisäksi Marttilalta on julkaistu Veden varaan vuonna 2020. Sitä ennen hän omien sanojensa mukaan ”sohlasi kirjoittamisen kanssa” monta vuotta. Silloin hän oppi, ettei pelkkä ajatteleminen riitä.
Nyt Marttila kirjoittaa silloinkin, kun teksti ei tunnu sujuvan. Kun hankalat kohdat kirjoittaa läpi, tarina alkaa taas kulkea, ja läpikirjoitettuja kohtia voi myöhemmin palata muovailemaan.
Niin kutsuttua writer’s blockia ei koskaan tule. Osittain syynä voi olla se, että Marttila on kirjoitustyönsä lisäksi kokoaikaisessa palkkatyössä, joten taloudellista painetta tai tarvetta tuloksen syntymiselle ei ole. Osittain kyse on myös kirjoitustyylistä. Kun askelmerkit ovat selvät, teksti syntyy tulvimalla.
Työtä helpottaa sekin, että Aurajoki-dekkarisarjan päähenkilö Janatuinen on yksityisetsivä, kuten Marttila itsekin oli entisessä elämässään. Kun maailma on läpikotaisin tuttu, työ ei keskeydy esimerkiksi faktojen tarkisteluun.
Muistin varassa
Kamalimmat hetket kirjoitustyössä ovat ne, jolloin mitään ei voi tehdä. Kun käsikirjoitus on toimitettu kustantajalle, kommenttien odottaminen jännittää ja hermostuttaa.
”Tosin kahden kirjan kanssa on käynyt todella hyvin, eli ehkä stressaan liikaa.”
Nyt Marttilalla on meneillään kaksi projektia, toinen jatkoa Aurajoki-sarjaan ja toinen yhteisteos toisen kirjoittajan kanssa. Edelleenkään hän ei käytä muistiinpanoja, vaikka idea tulisi keskellä yötä.
”Sommittelen kaiken päässäni. Kirjoitan ylös vain esimerkiksi nimien kirjoitusasuja tai joitakin teknisiä yksityiskohtia, joiden haluan menevän varmasti oikein.”
Muistinvaraisuus on myös eräänlainen ideoiden happotesti. Jos idea unohtuu mielestä, se ei välttämättä lähtökohtaisestikaan ollut käyttämisen arvoinen.
Jussi Marttilan vinkki: Läpikirjoittaminen on hyvä keino päästä eteenpäin hankalista kohdista. Vaikka kirjoittaisi kahdeksan sivua roskaa, tekstiä voi aina muokata jälkikäteen.
