Birgitta Aurénia ja Inkeri Näätsaarta yhdistää yli 40 vuoden kirjastoura, vahva johtajuus, pääkirjastohankkeet, lobbaustaidot ja se, että molemmat ovat jäämässä eläkkeelle. Sitä ennen halusimme istuttaa heidät yhdessä isojen asioiden äärelle.
Birgitta Aurénia ja Inkeri Näätsaarta yhdistää yli 40 vuoden kirjastoura, vahva johtajuus, pääkirjastohankkeet, lobbaustaidot ja se, että molemmat ovat jäämässä eläkkeelle. Sitä ennen halusimme istuttaa heidät yhdessä isojen asioiden äärelle.
Tapaamme Vaasan kulttuuri- ja kirjastotoimenjohtaja Birgitta Aurénin ja Turun kirjastopalvelujohtaja Inkeri Näätsaaren taidekahvilassa Turussa, koska kirjastonjohtajilla on seuraavana päivänä YKN-kokous pääkirjastolla. Molemmat palavat halusta kertoa kirjastoistaan, joita he selvästi rakastavat sydämestään, mutta tämä ei ole juttu kirjastorakennuksista. Me haluamme kuulla mitä he ajattelevat…
…MAAKUNTAKIRJASTOISTA
A: Me tehtiin tästä juuri lausunto kuntaliitolle! Maakuntakirjasto-nimi on vanhanaikainen. Sen pitäisi olla aluekirjasto, ja tulisi katsoa jokaisen alueen erikoistarvetta. Koska olen ollut töissä Kokkolassa, Pietarsaaressa ja Vaasassa, ymmärrän kaikkien näkökulmat. Kaikki ovat olleet todella itsenäisiä ja kaikilla on omat kirjastojärjestelmänsä. Kun olin Pietarsaaressa, olimme hyvin kriittisiä, että (Vaasan) maakuntakirjasto ei tehnyt alueen kirjastojen kanssa yhteistyötä. Nyt olen itse saanut olla mukana Vaasassa miettimässä näitä asioita. Oli paljon korjattavaa ja kehitettävää ennen kuin pääsimme tähän pisteeseen, että kaikki haluavat tehdä yhteistyötä.
N: Olin jossain vaiheessa sitä mieltä, että maakuntakirjastoja ei tarvita ollenkaan. Mutten ole enää sitä mieltä. Meillä ei ole enää kautta linjan korkealaatuinen kirjastolaitos…
A: Ei, ja me sanotaankin se tässä (paukuttaa lausuntoa)!
N: On paljon kuntia, joissa asukkaat joutuvat tyytymään aika huonosti resursoituihin kirjastopalveluihin. Maakuntakirjaston tehtävä on pitää huolta siitä, että kirjastopalvelut ovat kaikkialla tietyllä tasolla, välittää uusia toimintamuotoja, organisoida koulutusta ja kehittämishankkeita. Se ei onnistu, jos se tehdään vain valtakunnan tasolla. Meillä on sen verran laaja maa. Sen sijaan siellä on tehtäviä, mm. kaukopalvelu, jotka voidaan ihan rauhassa poistaa meidän tehtävistä.
N: Varsinais-Suomessa on monta kirjastokimppaa ja joitain asioita on vaikea toteuttaa ilman yhteistä järjestelmää. Maakuntakirjastorahoja ei kuitenkaan voida käyttää hankkeisiin, jotka eivät kata koko maakuntaa. Olemmekin joskus kokeneet sen epäoikeudenmukaisena verrattuna niihin maakuntiin, joissa kaikki kunnat kuuluvat samaan yhteisjärjestelmään. Kunnilla on kuitenkin itsemääräämisoikeus ja ne haluavat sitä käyttää myös näissä asioissa. Joskus kunnissa myös koetaan, että yhteisjärjestelmässä menetetään itsenäisyyttä ja niin käykin, mutta yhdessä saadaan niin paljon enemmän aikaan.
…LOBBAAMISESTA
A: Minä olen aina tykännyt keskustella poliitikkojen kanssa ja puhua kirjastosta. Teen aina vaalien jälkeen jokaiselle puolueryhmälle infopaketin, jossa vertailen tilastoja, kerron projekteista ja suunnitelmista. Tilaamme myös valtuustolle Kirjastolehden.
N: Olennaista on se, että on mahdollisimman rehellinen.
A: Kyllä, aina pitää puhua asiaa ja totta.
N: Minäkin olen tehnyt hirveän paljon erilaisia materiaaleja, ja kertonut populaarilla kielellä kirjaston ydintehtävistä, kustannuksista, kirjastolaista… Keskustelen heidän kanssaan samanarvoisina, ei tarvitse kumarrella mutta myös pitää suhtautua kunnioittavasti.
N: Me olemme sitä ikäryhmää, joka on tottunut konsensus-ajatteluun. Liian kova lobbaus kääntyy itseään vastaan. Joskus olen vierastanut sitä toimintatapaa, joka (Kirjasto)seurallakin on. Päättäjiin vaikuttaminen on kuulostanut hieman vanhanaikaiselta – että jotain on tapahtumassa ja sitten käydään vastahyökkäykseen. Se ei toimi niin. Se perustuu pitkäaikaiseen luottamukselliseen vuoropuheluun.
A: Olen aivan samaa mieltä, tämä ei ole taistelua vaan vuoropuhelua.
N: Me ollaan kuntalaisia varten ja silloin kun me otetaan kuntalaiset ensimmäisenä asiana huomioon, päättäjät huomioivat sen. On itse toimittava esimerkkinä…
A: Olin juuri sanomassa samaa!
N: … ja joskus henkilökunta voi kokea sen epämiellyttävänä. Mutta meidän ensisijainen velvollisuutemme on kuntalaisia kohtaan.
…ITSEPALVELUKIRJASTOISTA
N: Me ollaan perustettu monta itsepalvelukirjastoa ja uskon, että vähän palvelua on parempi kuin ei palvelua ollenkaan. Se että kuntalaiset pääsevät käyttämään kirjaston palvelua silloinkin, kun siellä ei ole henkilökuntaa, on juuri sitä kuntalaisten etusijalle pistämistä. Ei sen takia vähennetä tai lisätä henkilökuntaa, mutta se mahdollistaa paremman saavutettavuuden olemassa olevalla henkilökunnalla.
A: En halua liian paljon automaatteja, mutta haluan että kirjasto voi olla auki enemmän. Me aiomme kokeilla sitä nyt Vähässäkyrössä. Siellä on kolme yksikköä pienessä kunnassa ja joudumme säästämään. Kerroin jo keväällä vähäkyröläisille, että joudumme sulkemaan tällaisia kirjastoja, jotka ovat auki kahtena päivänä viikossa ja joista maksetaan vuokraa 30 000 euroa.
Tykkään enemmän siitä ruotsinkielisestä termistä ”mer öppet”. Se antaa positiivisemman kuvan kuin itsepalvelukirjasto. Vähänkyrön kirjastossa on jatkuvasti töissä samat kolme henkilöä, ketään ei irtisanota, mutta se voi olla auki pidempään.
N: Mutta oli se sitten mer öppet, omatoimi tai itsepalvelu, niin oletteko ajatelleet, että jääkö se tähän? Minä näen, että tulevaisuudessa isotkin kirjastot voivat olla enemmän auki tietyllä tavalla.
A: Juu, niin me suunnitellaan meidän talossa.
N: Meillä on jo nyt tulossa kaksi pikkuisen isompaa lähikirjastoa, jotka ovat auki omatoimisesti. Silloin kun me aloitettiin pääkirjastossa sunnuntaiaukiolot, saimme kollegoilta moitteita.
A: Ette meiltä.
N: Ei teiltä! Mutta sitten kun me avattiin omatoimikirjasto Vasaramäessä, me saatiin aikamoinen ryöppy. Paitsi asiakkailta, jotka ovat ikionnellisia, että kirjasto on auki enemmän.
A: Mekin mietitään, että miten hoidetaan palvelut iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta en ehkä ole ihan yhtä radikaali kuin sinä tässä vaiheessa.
…SIITÄ, MITÄ KIRJASTOISSA ON NYT TEHTÄVÄ
N: Hakeutuva kirjastotyö tulee yhä tärkeämmäksi. Meidän pitäisi olla enemmänkin lukuvalmentajia, jotka työskentelevät asiakkaan kanssa tiskin samalla puolella. Meidän on nopeasti kehitettävä omaa ammattitaitoamme esimerkiksi mediataitojen osalta, että meillä on enemmän annettavaa. Kirjastoissa ei ole enää paikkaa henkilökunnalle, joka ei voi tehdä asiakaspalvelua.
A: Koulukirjastoyhteistyötä on kehitettävä ja pedagogisia informaatikkoja tarvitaan yhä enemmän. Lasten- ja nuorten osastolla lainaus kasvaa koko ajan.
N: Meillä on sama!
N: Pitemmällä tähtäimellä meidän pitäisi saada järjestelmät toimimaan ja päästä yhteisluetteloon. Me yleisissä kirjastoissa panostamme paljon kuvailun yksityiskohtiin, vaikka enemmistölle riittää perustiedot. Jos ajatellaan lähiöitä, voi olla että ollaan tiemme päässä siinä, että on erikseen kirjastopalvelut, nuorisopalvelut ja muut kulttuuripalvelut.
A: Tulee analysoida koko ajan: tilastoja, alueen väestöä, kaksikielisyyttä ja seurata OKM:n strategioita, YKN:n strategioita. Ja tulee tehdä alueellista yhteistyötä.
…OMASTA JOHTAJUUDESTA
A: Yritän olla oikeudenmukainen, mutta en usko, että henkilökunta aina kokee että olen. Yritän olla avoin ja kertoa, mitä määrätyissä kokouksissa on sanottu ja missä mennään.
N: Minäkin pidän oikeudenmukaisuutta tärkeänä. Pitää myös olla visio, ja pitää osata kertoa, miten sitä kohti mennään. Ja pitää saada kaikki sitoutumaan yhteiseen tavoitteeseen. Yritän myös kuunnella paljon, vaikka varmasti on ihmisiä, jotka sanovat ettei se kuunnellut. Että se jyräsi. Mutta se on se visio, se johtotähti, joka jyrää.
…JA TYÖN HAASTEISTA
N: Uran vaikein vaihe oli, kun keskustan kaksi pääkirjastoa lakkautettiin pääkirjaston valmistuttua. Se ei ollut minun päätös. Se oli valtuuston päätös, mutta erityisesti Martin kaupunginosan asukkaat kokivat, että minä ajoin sitä.
A: Minusta vaikeimpia ovat olleet henkilökunnan yksityisongelmiin liittyvät asiat. Kun on joutunut irtisanomaan. Kaksi kertaa olen joutunut siihen tilanteeseen.
N: Itse asiassa minullakin on tuollainen kokemus taustalla, se on kyllä vaikea paikka. Taloudellisista syistä en ole kuitenkaan joutunut irtisanomaan.
A: En minäkään.
… ELÄKEPÄIVISTÄ
A: Olen laiminlyönyt ystäviä ja sukulaisia töihin paneutuessani. Haluan olla enemmän heidän kanssaan. Lisäksi haluan alkaa tutkia meidän kirjaston historiaa ja lukea nautiskellen. Ajan kanssa.
N: Aion matkustella, harrastaa vaeltamista ja opetella käyttämään uutta järjestelmäkameraani. Aloitin uudestaan espanjan opinnot. Olen kohta vapaa!
CV
Inkeri Näätsaari
s. 11.12.1950
Yht.maist. 1976
Työuraa
Kemin kaupunginkirjasto, kirjastoharjoittelu 1970
Tampereen yliopiston kirjasto, eri tehtäviä opintojen ohella 1973-1975
Naantalin kaupunginkirjasto, kirjastonjohtaja 1976-1978
Turun kaupunginkirjasto: opiskelunneuvoja 1979-1980, apulaisohtaja 1981-2000 (virkavapaa kirjastosta, projektitehtävissä 1991-1993), kirjastotoimenjohtaja/kirjastopalvelujohtaja 2000-2014
Tuotantoa
Toimittanut useita teoksia, tuoreimmat:
Inkeri Näätsaari, The Library of our dreams. Avain, 2012
Inkeri Näätsaari, Kaupungin valo. Enostone, 2012
Palkinnot
Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkki, 2009
Mikael Agricola -mitali, 2011
Hilkka M. Kauppi -palkinto, 2014
CV
CV Birgitta Aurén
Syntynyt 29.6.1947, Kokkolassa
Koulutus
1973 Kirjastotutkinto Svenska Social- och kommunalhögskolan, Helsinki
1976 Åbo Akademi, filosofian kandidaatti
Työuraa
Akateeminen Kirjakauppa, Helsinki, informaatikko 1973-1974
Kaarlelan kunnankirjasto, kirjastonjohtaja 1974-1976
Kokkolan kaupunginkirjasto, vt apul.kirjastonjohtaja 1977-1979
Pietarsaaren kaupunginkirjasto, kirjastonjohtaja 1979-1980
Uudenmaan lääninhallitus, kirjastotarkastaja, sijainen 1980-1980
Pietarsaaren kaupunginkirjasto, kirjasto(toimen) johtaja 1980-1996
Vaasan kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto, kirjastotoimen johtaja 1996 –
Kunnia- ja ansiomerkit
Merenkurkunstipendi 1995 Kvarkenstipendium
Folkting-medalj 1994 Folkting-mitali
