Janet Evanovichin kirjat ovat puhdasta viihdettä, niin myös Kymmenen oksalla. Palkinnonmetsästäjä Stephanie Plummista kertovassa kirjassa yhdistyy jännitys, romantiikka ja huumori varsin hillittömällä tavalla.
Janet Evanovichin kirjat ovat puhdasta viihdettä, niin myös Kymmenen oksalla. Palkinnonmetsästäjä Stephanie Plummista kertovassa kirjassa yhdistyy jännitys, romantiikka ja huumori varsin hillittömällä tavalla.
Stephanie Plum on nuori tarmokas nainen, jonka mielessä pyörivät omistushaluinen poliisipoikaystävä Joe Morelli, salaperäinen ja lihaksikas kollega Ranger, donitsit ja yllättäen vyötärölle ilmestynyt vatsamakkara. Siinä sivussa Stephanien pitäisi vielä keskittyä rikollisten kiinni nappaamiseen ja häneen peräänsä laitetun palkkamurhaajan väistelyyn.
Kirjan henkilöt ovat kaikessa stereotyyppisyydessään hauskoja ja rakastettavia. Naislukijan on helppo samaistua Stephanie Plummiin, ovathan hänen ongelmansa monelle niin tuttuja; miten mahtua vanhoihin farkkuihin; valitako tuttu ja turvallinen poikaystävä vai ympärillä pyörivä mysteerimies; miten yhdistää haastava työ ja perhe-elämä; kuinka olla itsenäinen nainen sovinismiin taipuvassa maailmassa?
Kirjassa mitään ei oteta turhan vakavasti ja yllättävät käänteet ovat arkipäivää.
Dialogi on nasevaa ja hervotonta, vaikka en voi olla ajattelematta, että alkuperäiskielellä, eli englanniksi se kuulostaisi vielä hauskemmalta.
Kymmenen oksalla on Stephanie Plum-kirjasarjan kymmenes kirja ja sen alkuperäisversio ilmestyi jo vuonna 2004. Kirjalta on turha odottaa mitään maailmoja mullistavia oivalluksia, mutta omassa luokassaan se on laatutavaraa: 100 prosenttisen hauskaa ja viihdyttävää lukemista.
