Kirjastoalan selvityksen mukaan moni kokee kirjastotyössä kuormitusta. Töitä saatetaan tehdä palkatta jopa työajan ulkopuolella. Marko Mäkinen muistuttaa, että aina ei tarvitse venyä.
Salossa työskentelevän kirjastoauton kuljettajan Marko Mäkisen pitkä työputki pysähtyi yllättäen.
Noin 30 vuotta työt tuntuivat niin mielekkäiltä, ettei kelloa katseltu. Mäkinen kertoo tunnollisena pyrkineensä hoitamaan kaikki juoksevat asiat saman päivän aikana siten, että seuraavana päivänä oli mukava tulla töihin.
“Olen aina ollut sitä mieltä, että työnteko on paras lääke vaivaan kuin vaivaan. Mutta sillekin näköjään tulee jossain kohtaa stoppi”, Mäkinen kuvailee.
Lopulta unettomuus katkaisi pitkän putken. Mäkinen kertoo, että hänelle todettiin työuupumus ja sen jälkeen vakava masennus.
Mäkinen arvelee useita syitä uupumiselleen: liian niukaksi vedetty työvoima ja työtehtävien lisääntyminen aiempien paikkojen kadotessa sekä muun muassa epäonnistuneet uudistukset kirjastossa käytettävien työkalujen kanssa.
Ennen kaikkea uupumiseen vaikutti myös oma tunnollisuus.
“Näin voi käydä, jos on liian kiltti ja aina valmis joustamaan”, Mäkinen huokaa.
Samoja kokemuksia
Mäkinen ei ole yksin kokemuksensa kanssa. Suomen kirjastoseura ja muut kirjastoalan järjestöt teettivät keväällä kyselyn alan ammattilaisille. Moni kertoi kyselyssä kokevansa työtaakan ja työn hallinnan kuormittavaksi.
Kuormittavuuden kerrottiin usein johtuvan työpäivien pirstaleisuudesta. Valmistelevaa työtä saatetaan tehdä asiakaspalvelun lomassa tai sitten palkatta kotona töiden kasaantuessa.
Työajan ulkopuolella tehdään kyselyn mukaan kaikkia kirjastotyöhön kuuluvia tehtäviä valmistelusta kehittämiseen. Esihenkilötehtävissä työpaikan sisäistä viestintää saatetaan joutua seuraamaan työpäivän ulkopuolella. Kirjavinkkauksia tekevien on taas usein perehdyttävä aineistoon omalla ajallaan, koska sen oletetaan kuuluvan työntekijän harrastuneisuuteen.
Kuormitus näkyy
Marko Ojala Etelä-Suomen aluehallintoviraston kirjastotoimesta kertoo, että kirjastolaisten kuormittuminen näkyy heillä etenkin täydennyskoulutuksessa, jossa omaan jaksamiseen liittyvät kysymykset nousevat tuon tuosta esiin.
Ojala arvelee, että ongelmien syyt paikantuvat kirjastojen hankalaan henkilöstötilanteeseen. Aluehallintoviraston tekemässä peruspalvelujen arvioinnissa merkittävällä osalla kirjastoista on haasteita toteuttaa tehtäviään. Samalla kirjastoilta odotetaan yhä enemmän ketteryyttä, joustavuutta ja uusiutumiskykyä.
“Kirjastoissa koetaan, että niillä on hyvin osaamista kirjaston perinteisiin tehtäviin, mutta kehittämistarpeita on erityisesti uudempien tehtävien, kuten demokratiatehtävän, osalta”, Ojala vastaa sähköpostitse.
Ojala kertoo, että kun kirjastot lisäävät omatoimi- ja seutulainaratkaisuja, myös logististen tehtävien määrä kasvaa.
Suunnittelevaa työtä tekevät voivat joutua tekemään oman työnsä ohessa näitä logistiikan tehtäviä, jos työvoimaa ei ole riittävästi.
Pienet vaikeuksissa
Korkeakoulutettujen etujärjestö Akavan Erityisaloissa on huolestuttu kirjastojen aliresursoinnista. Kirjastolaitos ei liiton mukaan suoriudu sille määritellyistä tehtävistä. Jaksaminen näkyy johtoportaassa saakka.
Suurimmissa vaikeuksissa ovat etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa pienten kuntien kirjastot.
Akavan Erityisaloissa on havaittu, että pätevyysvaatimuksista saatetaan tinkiä. Kirjaston johdossa saattaa toimia henkilö, jonka pätevyys ei täyty yhdelläkään yleisesti vaaditulla kriteerillä. Samalla vaatimukset tehtäviä kohtaan ovat kasvaneet.
“Pienten haja-asutusalueen kuntien on vaikea saada kirjastonjohtajia eläköityvien tilalle. Palkalla ei selvästikään haluta houkutella. Sen sijaan tarjotaan erilaisia yhdistelmävirkoja, joihin yhdistetään kirjaston johtamisen lisäksi esimerkiksi viestinnän ja matkailun tehtäviä, kulttuuritapahtumien järjestämistä, vapaa-aika- ja nuorisotyön vastuuta ja jopa maahanmuuttokoordinaattorin tehtäviä”, kertoo kuntasektorin neuvottelupäällikkö Jaakko Korpisaari.
“Kyse on arvovalinnasta ja siitä, mihin palveluihin kunnat haluavat pistää rahaa”, Korpisaari muotoilee.
Mikä neuvoksi?
Aluehallintovirastossa uskotaan, että työn kuormittavuutta voidaan ehkäistä hyvällä johtamisella, työjärjestelyillä ja kehittämällä osaamista sekä huolehtimalla kirjastojen resursseista. Kirjaston tavoitteiden tulisi olla sopusoinnussa resurssien kanssa.
“Mikäli kirjastossa on lisäksi muita kuin kirjastopalveluita, tämä tulisi huomioida myös henkilöstömäärässä”, Marko Ojala summaa.
Myös Akavan Erityisaloissa annetaan samansuuntaisia ohjeita. Joko kuntien rahoitusta pitäisi lisätä, palvelut pitäisi järjestää uudella tavalla tai tehtäviä pitäisi karsia.
Lisäksi työntekijän tulee pitäytyä työajoissa. Mikäli työn määrästä ei päästä esihenkilön kanssa yhteisymmärrykseen, neuvotaan ottamaan yhteys työsuojeluvaltuutettuun, luottamusmieheen tai omaan liittoon.
Rajojen asettamista
Marko Mäkinen kertoo palaavansa kirjastotyöhön vielä tänä vuonna työkokeilun kautta. Täyttä viikkoa ja aivan täysiä päiviä hän ei aio entiseen tapaan tehdä.
Paluu jännittää Mäkistä, sillä hänen poissa ollessaan moni asia on muuttunut. Kirjastotyötä hän rakastaa silti niin paljon, että haluaa yrittää.
Neuvoja ei hän halua jaella muille. Hetken harkittuaan hän toteaa silti yhden asian.
“Jos huomaa, että jokin on jaksamisessa pielessä, kannattaa kuunnella itseään eikä vain aina venyä.”
