Samalla kun USA:n kirjastoja lakkautetaan, hylättyjä tiloja muutetaan kirjastoiksi.
JOSKUS ne vain jätetään – viimeinen kirjastohoitaja huokaisee ja sammuttaa valot. Nuoriso ja asunnottomat löytävät nopeasti tilat. Ihmisten avaamaa reittiä tulevat vielä rotat, pulut ja ketut. Kokoelma muuttuu jätteeksi.
DETROITIN Mark Twain -haarakirjaston katto piti korjata vuonna 1990. Rahat loppuivat kesken. Rakennus lanattiin maan tasalle vuonna 2011. Netissä julkaistut kuvat (googlatkaa ”Mark Twain Branch Detroit”) ovat puhuvia. Kirjapinojen uumenissa lienee myös Ray Bradburyn Fahrenheit 451. Bradbury kommentoi tarinansa kirjarovioita niitäkin lohduttomammalla kuvalla: “Kirjoja ei tarvitse polttaa. Riittää kun saa ihmiset lopettamaan niiden lukemisen.”
KUVAT hylätyistä paikoista, kuten metsittyvistä kaupungeista Tshernobylin lähellä ja pystyyn ruostuvista huvipuistoista ovat internetmeemien peruskauraa. Hylätyt kirjastot, aikoinaan kansanvalistuksen ihanteiden mukaan ”rahvaan sivistämiseksi” perustetut, voisivat olla kuva kulttuurimme rappiosta, barbarian paluusta – meidän jälkeemme vedenpaisumus!
Vaan ei.
SAMALLA kun USA:n kirjastoja lakkautetaan, hylättyjä tiloja muutetaan kirjastoiksi. Mac Allenissa, Texasissa, kunta teki hylätystä marketista USA:n suurimman yksikerroksisen kirjaston. Se sai vuonna 2012 Library Interior Design Competition -palkinnon.
MEILLÄKIN kansalaiset ovat aktiivisesti tukemassa kirjastoja, esimerkiksi vapaaehtoisvoimin toimivassa Pispalan kirjastotalossa ja jyväskyläläisessä Kypärämäen pienkirjastossa, jonka aukioloaikoja on laajennettu vapaaehtoisten avulla.
TANSKASSA vapaaehtoisten käyttö on yleistä; heitä on yli puolessa kirjastoista. Tanskan kirjastonhoitajaliitto ei tosin halua vapaaehtoisvoimin hoidettuja kirjastoja mm. tietosuojakysymysten vuoksi. Vapaaehtoisia halutaan käyttää apuna ja yhteydenpidossa lähiympäristön kanssa.
KEHITYSMAISSA taas kirjastot, silloin kun niitä on, ovat yhteisöllisiä kansalaiskeskuksia. Namibian pääkaupungin Windhoekin liepeillä on Katuturan hökkelikylä. Kodeissa ei ole ikkunoita eikä sähköä, joten pimeää on päivälläkin. Mutta alueella on kirjasto, Greenwell Matongo, jota ilman moni Katuturan lapsista ei kykenisi kotonaan opiskelemaan. Eikä ilman koulutusta juuri kukaan saa kammettua itseään absoluuttisesta köyhyysloukusta.
MARK TWAIN -haarakirjaston kirjat eivät muuten saaneet pölyttyä rauhassa. Kirjastonhoitajat ja vapaaehtoiset poimivat kokoelmista arvokkaimmat ja merkittävimmät teokset ennen kuin rakennus revittiin maan tasalle.
Osa kirjoista jaettiin muihin kirjastoihin, osa myytiin ja osaa säilytetään autotalleissa ja kellareissa. Kirjat on rekisteröity. Niiden pelastaneiden ihmisten yhdistys toivoo kirjoille löytyvän uuden kodin.
Mieluiten kirjastosta.
