Sampolan kirjaston aluekirjastonjohtaja Taina Sahlander tunnetaan hienoista luontokuvistaan.
Taina Sahlander vaihtoi hiljattain Kangasalan kirjasto- ja kulttuuripalvelut tamperelaiseen Sampolan kirjastoon. Nykyistä ja edellistä työpaikkaa erottaa vain parinkymmenen kilometrin välimatka.
Tainan vastuulla oleva Tampereen eteläinen toiminta-alue on kutakuinkin samankokoinen kuin Kangasalla ennen lakkautuksia: pääkirjasto ja neljä lähikirjastoa. Myös itse työ on tuttua.
Erojakin on: alaisia on vähemmän, joten esimiestyöhön on paremmat mahdollisuudet. Vertaistuki on aiempaa lähempänä. Toimiala on kompaktimpi, vastuuta ja valtaa muun muassa budjetin suhteen on vähemmän, mutta “hallitumpi tehtäväkenttä” sopii Tainalle tällä hetkellä.
“Valta ei minua erityisesti himota.”
Kun tehtäväalue Kangasalla oli entisestään laajentumassa, Sampolan paikka avautui juuri oikeaan aikaan. Nykyisessä roolissa perehdyttävää on vähemmän, samoin ilta- ja viikonlopputöitä, joten tuoreella aluekirjastonjohtajalla on aikaisempaa enemmän vapaa-aikaa käytettäväksi myös rakkaisiin harrastuksiin.
Koekaniinista johtajaksi
Tainaa ei ole alalle tuonut runotytön kutsumus eikä rakkaus kirjoihin. Hän toteaakin, ettei kirjojen rakastaminen kirjastoammattilaiselle – eikä johtajalle – riitä. On pidettävä myös ihmisistä.
Tainalle itselleen taiteen ja kulttuurin muodoista omimpia ovat musiikki ja kirjoittaminen. Monet kollegat tuntevat hänet myös taitavana valokuvaajana, jonka otokset poimivat luonnosta yllättäviä, kauniita ja joskus vaikeasti tunnistettaviakin yksityiskohtia.
“Monet ominaisuudet, joita alkuun pidin heikkouksina johtamisen ja esimiestyön kannalta, ovat osoittautuneet vahvuuksiksi.”
Tällaisia ovat rauhallisuus, tietynlainen introverttiys, päättäväisyys, diplomaattinen ja maltillinen luonteenlaatu ja kuuntelun taito. Tarpeen ovat myös rohkeus, epävarmuuden sieto ja omaan intuitioon luottaminen, koska “elämä on täynnä sattumia”.
Niistä yksi sysäsi lukiolaisen kirjastouralle, joka käynnistyi Seinäjoen ammattikorkeakoulun ensimmäisellä tradenomikurssilla. “Olimme siis koekaniineja”, Taina sanoo hymyillen. Koulutusohjelma löytyi hakuopasta selatessa ja harjoittelu- ja kesätyöpaikka järjestyi Vammalan kirjastosta, missä aloitteleva ammattilainen sai hoitaakseen vastuullisiakin tehtäviä. “Ne kasvattivat”.
Henkinen koti, oma heimo, löytyi kuitenkin Tampereen yliopiston musiikintutkimuksen laitokselta. Etnomusikologian opiskelijan “ympärillä oli ihmisiä, jotka tunnistivat samat artistit ja joita kiinnosti musiikki ja perinteentutkimus laajemmin, musiikin eri ilmiöt.”
Hieman muotoutumaton ajatus tulevasta urasta liittyi toimittajan työhön ja lapsuudesta saakka mukana kulkeneeseen musiikkiharrastukseen; Taina opiskeli sivunaineena tiedotusoppia.
Toisin kuitenkin kävi: Tainan seuraavat vuodet kuluivat hanketyöläisenä yliopistolla, mikä oli hyvää aikaa niin kauan kuin oli sinut epävarmojen pätkätöiden suhteen. “Työ oli mukavaa, vaihtelevaa ja opettavaista, mutta myös raskasta: joka päivä oli kuin olisi ollut työhaastattelussa.”
Lopulta työtoveritkin kannustivat viidentoista eri työsopimuksen jälkeen hakeutumaan vähemmän tilapäisiin tehtäviin ja kehottivat pistämään paperit Kangasalle, missä oli avoin kulttuurijohtajan pesti. Vaikka Taina empi puuttuvan esimieskokemuksensa vuoksi, molemmat osapuolet, kunta ja hakija, tekivät viisaan valinnan. Yhdeksään Kangasalan vuoteen mahtui useampia rakennushankkeita ja kirjastoauton hankinta.
Rauhallinen mielenlaatu ei suinkaan tarkoita turvallisuushakuisuutta saati muutosvastarintaisuutta. Päinvastoin. Tainaa haasteet ja muutokset elähdyttävät. Alun epävarmuus isoissa hankkeissa on kutkuttavaa, kun taustalla on kuitenkin luottamus siihen, että asiat sujuvat. Lopulta.
Haltioitumisen aakkoset
Tainan kiinnostuksen kohteisiin lukeutuvat toki kirjastot, kulttuuri ja ne kirjatkin, mutta myös kissat ja kuvaaminen; viimeksi mainitut sekä yhdessä että erikseen. Jokunen m-alkuinen harrastuskin kuuluu ehdottomasti joukkoon kuten melonta, musiikki ja brittilaulaja Morrissey, josta Taina teki gradunsa.
Taina näkee kaikkien harrastustensa tukevan kirjastotyötä; ne lisäävät työssä tarvittavaa sisältöjen tuntemusta ja auttavat keskittymisessä. Musiikki liikuttaa häntä taiteen lajeista eniten. “Haltioidun musiikista”, Taina tunnustaa. Yhden ihmisen aktiviteetteina hänen harrastuksensa toimivat ehdottomasti myös irtautumiskeinona ja tarjoavat rauhaa vastapainona väliin hektiselle ja sosiaaliselle työlle ihmisten parissa.
K- ja m-kirjaimien väliin asettuu l niin kuin luonto. Luonnossa liikkuminen yksin tai aviomiehen kanssa on mieluista puuhaa. Luonnosta Taina nauttii myös juoksulenkeillä, ilman hitaampitempoisilla retkillä mukana kulkevaa kameraa. Juostessa hän ei tosin kuuntele kuvaussessioiden tapaan luonnon hiljaisuutta ja linnunlaulua, vaan menoa vauhdittavat valmiit itse kootut Spotify-listat, jotka löytyvät hänen nimellään musiikkipalvelusta myös muiden iloksi.
Rytmi on tärkeää
Kirjastonjohtajan harrastuksia yhdistää yllättävä seikka. Juoksemisessa ja musiikissa rytmi on itsestäänselvyys, mutta rytmi liittyy myös valokuvaamiseen: kun menee riittävän lähelle kohdetta, huomaa, kuinka luonnon isommat muodot toistuvat detaljeissa. “Joskus kohteen rytmi paljastuu vasta kuvaa kotikoneella tarkastellessa”, pohtii Taina.
Kipinä kuvaamiseen tuli omalta puolisolta noin kahdeksan vuotta sitten. Koska miehellä oli hyvä järjestelmäkamera, Taina halusi oman, samanlaisen. “Se oli sitten siinä”; kuvaaminen vei mennessään. Lapsuudenaikainen lumoutuminen luonnon äärellä palasi.
Tainan kuvista on koottu Mykkä kosketus -niminen näyttely, joka on kiertänyt kirjastoja ja gallerioita parin-kolmen vuoden ajan. Kun Facebook-julkaisujen ja blogin seuraajat antoivat kannustavaa palautetta, syntyi pikku hiljaa ajatus saada valokuvia esille muuallakin kuin verkossa. Myös näyttelyprojekti on opettanut tekijäänsä.
“Kokonaisuus on pysynyt melkein samana, mutta kuitenkin ripustus ja tila ovat saaneet sen näyttämään uudelta. Eri galleristit ovat nähneet töissä eri asioita”.
Meille jotka olemme pitäneet Tainaa leimallisesti luontokuvaajana, saattaa tulla yllätyksenä hänen toteamuksensa, että “luonto ei sinänsä ole oleellinen, vaan yksityiskohtien näkeminen. Tavallisen upeuden huomaaminen”.
Toisaalta Taina huomauttaa, että luonto on aina ihmistä vahvempi ja mahtavampi. “En kuitenkaan tiedä, mitä kuvaamani kasvit ovat, eikä minulle sillä ole merkitystä”, Taina jatkaa. Maailma näyttää toisenlaiselta linssin takaa ja kamera paljastaa palan arjen kauneutta, jota ei muuten huomaa. “Paljain silmin voi kulkea sokeana”.
Luontokuvien linkkivinkit
- “Enimmäkseen selailen, mitä Flipboardin, Pinterestin ja Instagramin kautta löytyy. Tärkein lähde on Flipboard-uutissovellus, joka on helposti räätälöitävissä.
- Omat aihesuosikit: Photography, Lens Culture, Art, Open Culture, My Modern Met.
- Yksi pitkäaikaisimmista blogisuosikeistani on unkuri.wordpress.com – hienoja tunnelmia ja pienoisesseitä.”
- Tainan oma valokuvablogi vaskooli.tumblr.com
- Lempikuvaajat: Useita! Suomalaisista mm. Marjukka Vainio, Susanna Majuri, Marja Pirilä, Ritva Kovalainen, Tiina Itkonen.
CV
- 1992-1995 tradenomi, Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Kirjasto- ja tietopalvelualan koulutusohjelma.
- 1995-2000 Filosofian maisteri (etnomusikologia), Tampereen yliopisto. Musiikintutkimuksen laitos.
- 2013-2015 Johtamisen erikoisammattitutkinto, Tampereen aikuiskoulutuskeskus.
Työhistoria
- 2001-2006 hanketöitä Tampereen yliopistolla.
- 2006-2015 Kangasalan kunnan kulttuurijohtaja.
- 2015- Aluekirjastonjohtaja Tampereen kaupunginkirjastossa (Sampolan kirjasto).
- Lisäksi mm. kesätöitä ja työharjoittelujaksoja Vammalan kaupunginkirjastossa 1993-1996 ja musiikkitoimittajana Uusi Nainen -lehdessä 2006-2008.
