KIRJASTONKÄYTÖN opetusta ja tiedonhaun ohjausta on hyvin tarjolla ala- ja yläkoululaisille. Sen jälkeen tilanne kirjavoituu.
KIRJASTONKÄYTÖN opetusta ja tiedonhaun ohjausta on hyvin tarjolla ala- ja yläkoululaisille. Sen jälkeen tilanne kirjavoituu. Toisen asteen opinnoissa tarpeet monimutkaistuvat ja tavoitteet kasvavat, ja samalla opettaja- ja koulukohtaiset erot tiedonhankinnan ohjaamisessa lisääntyvät.
OPETTAJIEN tiedonhankintaosaamisessa ja asenteissa on eroja. Oppiminen vaatii sellaisia oppimistehtäviä, joissa opetuksen sisältöjä peilataan aiheesta sujuvasti saatavissa olevaan tietoon. Jos opettajalla ei ole käsitystä käytettävissä olevista tiedonlähteistä eikä hän osaa ohjata niiden käytössä, jää molemmille osapuolille jäljelle se helpoin tapa: hakusanoja Googlen hakukenttään, ensimmäisten osumien nopea silmäily ja ohut tiedon arviointi.
OSA opiskelijoista saattaa turhautua ylivoimaisen vaikean tiedonhankinnan edessä. Etsiminen onnistuu, mutta löytäminen on vaikeaa, sillä olennaisen tunnistaminen ja turhan mössötiedon poissulkeminen vaativat ajattelua ja aikaa. Opiskelijat eivät välttämättä osaa soveltaa oppimistehtävissä hankittuja taitoja yli aine- ja tehtävärajojen. Oppimistulokset jäävät kirjaviksi. Osaamiserot tulevat ilmi viimeistään jatko-opinnoissa korkeakouluissa.
TIEDONHANKINNASSA käytetään monipuolisesti teknologiaa. Jos oppitunneilla ei hyödynnetä teknologiaa, myös nykyaikaisen tiedonhankinnan mahdollisuudet voivat jäädä käyttämättä.
VOISIKO nuorten omaa osaamista ja toisiltaan oppimista käyttää apuna? Nuorille entuudestaan tuttujen verkkopalveluiden, välineiden ja ohjelmistojen käyttö tiedonhankinnan opetuksessa silloittaa kuilua nuorten vapaa-ajan ja koulun välillä.
KOULUN ja vapaa-ajan teknologiakäytössä piilee imagollinen ja kulttuurinen ero. Osa opiskelijoista tuntuu karsastavan esimerkiksi sosiaalisen median käyttöä koulun maailmassa. Vaikuttaa siltä, että nuorten omien, vapauden ja itsenäisyyden, alueiden luovuttaminen koulun tai kirjaston organisoimaan käyttöön häiritsee heitä. Tehtävänämme onkin haastaa nuoret soveltamaan omaa osaamistaan koulutehtävissään rohkeasti ja itsenäisesti. Yhdessä tekeminen on tehokas tapa oppia.
TIEDONHANKINTAOSAAMISEN kehittämisessä asenne ratkaisee. Jos opettaja tai kirjaston informaatikko uskaltaa avoimesti kokeilla, etsiä vaihtoehtoja ja olla kriittinen, silloin myös opiskelija rohkaistuu toimimaan eri tavalla. Kun oppiaineiden sisältöjen opetuksessa sovelletaan tiedonhankinnan ja -käytön teknologioita kokeilevalla otteella, päästään nopeammin ja sujuvammin kiinni myös uuteen kriittiseen ja sosiaaliseen tiedonhankintakulttuuriin.
