Mikä on kirjastojen suhde huuhaaksi määriteltyihin ilmiöihin?
EDELLISESSÄ Kirjastolehdessä (3/2015) julkaistu artikkeli elämäntaidon valmentaja Kirsi Salosta kirvoitti muutamia puheenvuoroja Kirjastot.fi:n palstoilla. Eräät skeptikoiksi tunnustautuneet henkilöt epäilivät, josko Kirjastolehti on pysyvämminkin hurahtanut New Age -virtausten sanansaattajaksi.
KESKUSTELU säkehtyi kovin lyhyeksi lomien, sateisen kesän ym. ylivoimaisten esteiden vuoksi. Kirjastolehden ja sen sisällön arviointi on aina paikallaan, mutta laajennetaan näkökulmaa koko toimialalle ja kysytään toisin: Mikä on kirjastojen suhde parapsykologiaan, New Ageen, uskomushoitoihin ja muihin huuhaaksi määriteltyihin ilmiöihin?
YKSINKERTAISELTA vaikuttava kysymys johtaa helposti jatkokysymyksiin: Mikä on kirjastojen yhteiskunnallinen rooli, kuuluuko niiden valistaa vai viihdyttää? Voivatko kirjastot määritellä itse kokoelmapolitiikkansa linjat, vai pitääkö niiden mukautua asiakkaiden ilmaisemiin tarpeisiin ja pyyteisiin? Missä kulkevat aineistonvalinnassa sananvapauden ja sensuurin rajat?
KYSYMYKSET eivät tietenkään kosketa samalla tavalla kaikkia kirjastoja. Tieteellisten kirjastojen kannalta ne eivät taida olla edes kovin aiheellisia. Niiden aineistotarjonnan täytyy tukea tutkimusta ja opetusta, joten horoskooppi-, maasäteily- ja homeopatiakirjojen hankintaan ei ole sen enempää varaa kuin tarvettakaan.
YLEISTEN kirjastojen puolella vastaus ei ole yhtä selvä. Poliittisissa, uskonnollisissa ja muissa vakaumuksellisissa kysymyksissä kirjastot pyrkivät noudattamaan neutraalia linjaa. Mutta voidaanko ja pitääkö se laajentaa koskemaan myös sellaisia asioita ja tilanteita, joissa liikutaan tieteen hylkäämillä joutomailla sekä lujan uskon ja vilkkaan mielikuvituksen tuottamissa ulottuvuuksissa?
KIRJASTOLEHDEN tiimoilta käyty keskustelu antaa pieniä viitteitä erilaisista lähestymistavoista. Eräs keskustelija summasi näkemystään tähän tapaan: ”On hyvä, että kirjastossa on kirjoja New Agesta. Ilmiöhän kiinnostaa monia. Tarjoamme myös kriittistä tietoa, muunlaista lähestymistä ei kirjastolta voi kuvitella.” Todennäköisesti suurin osa alalla toimivista ajattelee ja myös toimii samalla tavalla. Kirjasto ei kokoelmallaan arvota ja ota kantaa, vaan sen hyllyille mahtuvat niin kvanttifysiikkaa kuin enkelienergiaa käsittelevät opukset.
KIRJASTOJA verrataan usein internetiin ja mainitaan kirjastojen eduksi niiden luotettavuus. Kirjastojen kokoelmat ovat läpäisseet valintaseulan, minkä väitetään lisäävän kirjastojen tarjoaman tiedon luotettavuutta. Tämähän ei tarkkaan ottaen pidä paikkaansa. Kirjastojen portinvartijoiden ohitse sisään marssivat Esko Valtaoja, Kari Enqvist ja muut tieteen sanansaattajat, mutta myös Lorna Byrne ja lukuisa joukko henkimaailman lähettiläitä.
INTERNETIN äärellä muistamme aina kehottaa lähdekriittisyyteen. Olisiko myös kirjastojen ovelle syytä sijoittaa varoituskyltti: Epäilkää lukemaanne! Kokoelmamme voivat sisältää merkittäviä pitoisuuksia huuhaata.
Kirjoittaja on forssalainen kirjastonhoitaja ja Kirjastolehden toimituskunnan jäsen.
