Kaarina Korhonen-Heiskanen on työskennellyt yksin Kurkimäen kirjastossa Kuopiossa 33 vuotta. Viime vuoden lopulla tuli tieto, että lähikirjasto korvattaisiin kirjastoautolla. Asiakkaat eivät siihen suostuneet.
Kurkimäen kaupunginosassa Kuopiossa on pikkuinen kirjasto, joka on asiakkaille erittäin tärkeä.
Kirjasto on samassa pihapiirissä päiväkodin, esikoulun ja alakoulun kanssa. Suurin osa asiakkaista on lapsia.
Heitä näkee kirjastossa opettajiensa kanssa päiväkoti- ja koulupäivinä, koulun jälkeen ja myös vanhempiensa kanssa. Kaksi kolmasosaa Kurkimäen lähikirjaston lainoista on lasten lainoja.
Lasten määrän takia kirjaston käytön opastaminen on tärkeä osa toimintaa. Työstä vastaa kokenut kirjastovirkailija Kaarina Korhonen-Heiskanen.
Perjantaiaamuna kirjastossa on hiljaista. Kirjastovirkailija on paikalla yksin, sillä kirjasto aukeaa asiakkaille vasta puolilta päivin.
Kurkimäessä syntynyt Korhonen-Heiskanen kertoo, että oli lapsena innokas lukija ja kävi usein lähikirjastossa. Ennen eläkkeelle jäämistään edellinen kirjastonhoitaja ehdotti hänelle kirjastoalan opintoja ja töihin tuloa Kurkimäen kirjastoon. Korhonen-Heiskanen tarttui ehdotukseen.
Nyt hän on työskennellyt kirjastossa 33 vuotta.
Muutto pihapiirissä
Viime vuoden lopulla ilmoitettiin, että lähikirjasto lakkautettaisiin noin tuhannen asukkaan Kurkimäestä ja alueella alkaisi kiertää kirjastoauto. Tämä ei sopinut lähikirjaston asiakkaille. He lähettivät kaupungin hyvinvoinnin edistämisen lautakuntaan niin paljon viestejä lähikirjaston puolesta, että päätös sen korvaamisesta kirjastoautolla peruttiin.
”Kiinteä kirjasto on parempi. Lapsetkin voivat kävellä kirjastoon itse. Kirjastoauto olisi paikalla vain hetkiä, jolloin kirjastossa asiointi vaatisi enemmän suunnittelua”, Kaarina Korhonen-Heiskanen sanoo.
Kurkimäen kirjastossa käy asiakkaita myös sellaisilta alueilta, joissa kirjastoauto liikkuu.
Kurkimäen koulussa on kärsitty sisäilmaongelmista. Keväällä pihapiiriin rakennettiin uusia tiloja. Kirjaston uusi paikka on samassa viipalerakennuksessa päiväkodin ja esikoulun kanssa. Asiakkailta tiedusteltiin kyselyllä, millaisen kirjaston he haluavat. He saivat kertoa mielipiteensä siitä, haluavatko kirjastoon enemmän kirjoja vai oleskelutilaa.
”Heiltä kysyttiin myös, haluavatko he kirjastoon toimintaa vai rauhaa.”
Lapsia kannustettiin piirtämään kuvia mieluisesta kirjastosta.
”Kerätyt tiedot välitettiin arkkitehdille. Poistin paljon kirjoja, koska halusin, että kokoelma on raikas kirjaston muuttaessa uuteen tilaan.”
Valikoimassa vaihtuvuutta
Asiakkaat puhuvat Kaarinan kirjastosta. Se ei ole ihme, sillä Kaarina Korhonen-Heiskanen on kirjaston ainoa työntekijä. Toki hänen vuosilomiensa ajaksi pääkirjastosta tulee tuuraaja lähikirjastoon.
”Jos sairastun, sijaista ei välttämättä heti löydy, ja kirjasto täytyy laittaa vähäksi aikaa kiinni.”
Ennen kirjasto oli auki neljänä päivänä viikossa. Korhonen-Heiskanen työskenteli perjantait pääkirjastossa. Kurkimäen kirjasto on ollut auki myös perjantaisin kolmisen vuotta. Sen ajan työt on ehtinyt hoitaa hyvin.
”Ennen oli hankala löytää aikaa satuhetkille, joita nykyisin pidän perjantaisin kirjastossa ja koulussa.”
Vuosi sitten keväällä kirjastoon saatiin lainaus- ja palautusautomaatti. Sekin on helpottanut yksin työskentelyä. Korhonen-Heiskasen mielestä yksintyöskentelyssä mukavaa on, että saa päättää itse, missä järjestyksessä töitä tekee.
Kuopion kirjastoissa on kelluva kokoelma. Kirja jää siihen kirjastoon, johon se palautetaan. Näin pienessä lähikirjastossakin on aina vaihtuva kokoelma kirjoja hyllyssä.
”Muistutan asiakkaita usein siitä, että aineiston voi varata ilmaiseksi muista kaupunginkirjaston toimipisteistä ja hakea tästä läheltä.”
Tervehdyksiä uimarannalla
Kuopiossa on kolme muutakin kirjastoa, joissa on yksi työntekijä: Karttulan, Vehmersalmen ja Riistaveden kirjastot. Riistaveden kirjaston työntekijällä on eri esimies, ja kirjasto on kauempana. Siksi Korhonen-Heiskanen on tekemisissä useimmiten Karttulan ja Vehmersalmen kirjastojen työntekijöiden kanssa.
Yhteiset kokoukset pidetään nykyisin etänä. Tuokiot kollegojen kanssa ovat mieluisia, sillä yksintyöskentelyssä on omanlaisiaan haasteita, joista riittää puhuttavaa.
Työkavereita kirjastovirkailija kaipaa erityisesti silloin, kun tarvitsee apua. Isossa kirjastossa lähellä oli aina joku, jolta kysyä neuvoa.
”Toisaalta olen tottunut pärjäämään yksin jo pienenä, koska olen ainoa lapsi.”
Pikkujouluissa kollegoja näki pitkästä aikaa kasvotusten. Korhonen-Heiskanen kävi ravintolassa syömässä esimiehen sekä Karttulan ja Vehmersalmen kirjastovirkailijoiden kanssa. Ennen korona-aikaa tilaisuuksia tavata työkavereita oli paljon tiheämmin.
”Odotan sitä, että voin taas tavata heitä kasvotusten.”
Korona-aikana kohtaamisia myös asiakkaiden kanssa on ollut tavallista vähemmän. Lisäksi osa Kurkimäen koulun oppilaista oli keväällä evakossa sisäilmaongelmien takia. Asiakkaat ja kirjastovirkailija ovat kuitenkin tulleet toisilleen tutuiksi vuosien ja vuosikymmenten kuluessa. Korhonen-Heiskanen mainitsee olevansa hyvä vinkkaamaan heille uutta lukemista, koska tietää, millaisista kirjoista he pitävät. Asiakkaiden hyvä suhde kirjastoon näkyy tuttavallisuutena.
”Uimarannalla joku saattaa tulla sanomaan, että aikoo kyllä palauttaa myöhässä olevan kirjan.”
Kirjastovirkailija suunnittelee olevansa työelämässä vielä kolmisen vuotta. Sinä aikana hän haluaa rakentaa uudesta kirjastosta asiakkaiden näköisen – ja tietenkin innostaa lapsia lukemaan enemmän.
