Rotterdamissa järjestetyssä kansainvälinen kirjastojen IFLA WLIC 2023 -konferenssissa pohdittiin esimerkiksi kirjastojen tulevaisuutta, yhteisöllistä vaikuttavuutta ja erilaisten kulttuurien kohtaamista. Kulttuurien ja yksilöiden moninaisuuteen ja identiteetteihin liittyvä keskustelu on tässä ajassa tärkeämpää kuin koskaan.
Matkani kohti tämän vuoden IFLA WLIC 2023 -konferenssia käynnistyi lauantaina Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Samalla lennolla oli myös Suomen kirjastoseuran puheenjohtaja Laura Rissanen, toiminnanjohtajamme Juha Manninen oli hypännyt koneeseen jo aiemmin osallistuakseen Public Library -jaoston satelliittitapaamiseen Tilburgissa. Saavuttuamme Amsterdamin Schiphol -lentokentälle todistin tämän yhden Euroopan vilkkaimman kentän hitauden matkalaukkujen käsittelyssä. IC-juna puolestaan kuljetti meidät Amsterdamista Rotterdamiin nopeasti puolessa tunnissa.
Alankomaissa tykätään QR-koodeista, applikaatiosta ja mitä mielikuvituksellisimmista digilisukkeista. On luonnollista ja elämää helpottavaa käyttää sovelluksia esimerkiksi juna- tai metrolippujen ostoon ja näyttämiseen asemien porteilla. Ihmeellistä taas on se, että joidenkin ravintoloiden kohdalla tilaaminen tapahtui pöytäkohtaisesti QR-koodin kautta. Mobiilivälineiden akkukeston suhteen olikin matkan aikana ajoittain haasteita. Ensi kerralla pakkaan useita varavirtalähteitä mukaan reppuuni.
Digiloikkia, demokratiaa ja kulttuurisotia – yleisten kirjastojen globaaleja näkymiä
Ennen varsinaista ensimmäistä konferenssipäivää WLIC-tapahtumissa ovat sunnuntaina ohjelmassa IFLA:n eri jaostojen omat tapaamiset sekä pohjoismaisten kirjastoseurojen vuorovuosin isännöimät Nordic Caucus -kokoontumiset. Osallistuin Public Libraries -jaoston tapaamiseen havainnoijan roolissa sekä oman CPDWL-jaoston (Continuing Professional Development and Workplace Learning) tapaamisiin. Illan päätteeksi olimme tällä kertaa Ruotsin kirjastoseuran järjestämässä Nordic Caucus -sessiossa.
Public Libraries -jaoston sessiossa sai hyvän kansainvälisen kuvan kirjastokenttää puhuttavista teemoista. Vuotuisten WLIC-konferenssien formaatti kaipaisi monien mielestä uudistuksia ja kehittämistä. Tänä vuonna päätapahtumaa ennen järjestettiin poikkeuksellisen paljon satellittikonferensseja, jotka veivät osaltaan tehoa pois itse konferenssin sisällöistä. Erilaisia virtuaalisia ja hybriditoteutuksen muotoja voitaisiin myös ottaa käyttöön, jotta osallistuminen olisi käyttäjälähtöistä ja ekologisesti kestävää.
Kirjastojen tekemä demokratiatyö ja siihen liittyvä keskustelu näkyi jaoston toiminnassa. Jaostossa suunniteltiin erityisen pienemmän työryhmän perustamista teeman työstämiseen. Onko demokratia kuitenkaan oikea termi ja globaaleissa yhteyksissä selkeimmin avautuva? Termillä kuitenkin todellisuudessa viitataan yhteisöllisyyteen, osallisuuteen ja aktiivisen kansalaisuuden tukemiseen. Kirjaston rooli kuntalaisia ja päättäjiä yhdistävänä alustana mielletään eri maissa eri tavoin. Demokratiahankkeiden myötä myös meillä aihe on edelleen pinnalla.
Sander van Kempen valotti tilannekuvaa Alankomaiden yleisistä kirjastoista. Alankomaissa on 17 miljoonaa asukasta, joista 4 miljoonaa käyttää kirjastopalveluita. Näistä neljästä miljoonasta puolet on lapsia ja nuoria. Kirjastojen käyttäminen perustuu edelleen maksullisiin jäsenyyksiin: täytettyään 18 vuotta kirjaston käytöstä tulee maksaa – ja silloinkin rajoituksia on esimerkiksi lainojen määrässä. Kirjastojen rahoituspohjasta 60–70 prosenttia tulee kunnan omarahoituksesta, 10–15 prosenttia jäsenyysmaksuista. Yleisesti taistelu sananvapauden puolustamiseksi jatkuu kirjastoissa. Yhteiskunnan polarisoituminen ja jakaantuminen vaikuttaa kirjastojen rooliin ja toimintaan. Kirjastojen käyttöluvut ovat yleisesti kasvussa ja ministeriön rahoitusta on jaettu enemmän, mutta kunnissa tilanne on huolestuttava.
Vestlandin läänin kirjastojen kehittämispäällikkö Elin Golten on tutkinut aktiivisesti kirjastojen demokratiatyötä tehden esimerkiksi väitöskirjansa aiheesta. Golten kertoi, että kirjastot edelleen hakevat paikkaansa demokratian paikkana sekä alustana että osaajina. Kirjastolaiset kokevat epävarmuutta ottaa paikkaansa vuoropuhelussa. Pelot liittyvät ristiriitoihin ja esimerkiksi päättäjiä ja kuntalaisia yhdistävien tapahtumien turvallisuuteen. Miten kirjastolaiset fasilitoivat keskusteluita? Norjassa on yhteensä 315 kuntaa, joissa tilanne vaihtelee paljon. Kansallista lukutaitostrategiaa valmistellaan Norjassa parhaillaan.
Freiburgin kirjaston johtaja Ulrike Krass avasi Saksan yleisten kirjastojen näkymiä. Käyttöluvut pandemian jälkeen näyttävät parempaa, erityisesti lapsiasiakkaat ovat löytäneet tien takaisin kirjastoihin. Kirjastot ottivat ison digiloikan pandemian aikana, tämä näkyy positiivisesti arjessa ja satsauksena tulevaisuuteen. Krassin mukaan kirjastot tuntevat nyt asiakkaansa paremmin kuin ennen koronapandemiaa. Demokratia-aihe puhututtaa myös Saksassa kirjastojen joutuessa perustelemaan tämän tehtävän tärkeyttä päätöksentekijöille.
Umeån kirjastoyksikön johtaja Peter Björkman kertoi, että Ruotsissa kirjastot ovat suhteellisen vahvoja tällä hetkellä, vaikka kunnissa on taloudellisia ja poliittisia haasteita. Kirjastoja joudutaan lakkauttamaan ja uusi hallitus suhtautuu verraten passiivisesti kirjastoihin. Kuntien valtionosuuksissa on odotettavissa leikkauksia ja kirjastotoiminnan järjestäminen jää täysin kuntien vastuulle. Kirjastojen relevanssi perustuu ilmaisuuteen ja avoimuuteen, tämä on erityisen merkittävää tässä ajassa. Kulttuurisota (culture war) näkyy Ruotsissa: ruotsidemokraatit ovat puuttuneet jo kokoelmapolitiikkaan, drag-lukuhetkiin ja satutunteihin sekä kirjastolaisten vaikuttamismahdollisuuksiin ja aktivismiin. Turvallisemman tilan eetosta haastetaan todella.
Sessiossa saatiin käsitystä myös ehkä pohjoismaisesta viitekehyksestä katsottuna hieman erilaisten maiden arkeen. Espanjan kuulumisia tarjoili Diego Gracia, joka työskentelee kulttuuri- ja urheiluministeriön kirjaston kehittämistehtävissä ja vastaa esimerkiksi hienosta Labs Bibliotecarios -kehittämiskonseptista. Library Laboratories on hanke, joka syntyi yhteistyössä Espanjan kulttuuri- ja urheiluministeriön Library Coordinationin ja Medialab Pradon, avoimia kulttuuriprojekteja tuottavan kansalaislaboratorion, Madridin kaupunginvaltuuston kesken. Vuodesta 2017 lähtien hankkeessa on rakennettu ymmärrystä siitä, millainen 2000-luvun kirjaston tulisi olla, mihin vaatimuksiin sen tulisi vastata ja mitä palveluita sen pitäisi tulevaisuudessa tarjota.
Yhdysvaltojen tilanne kirjastojen näkökulmasta on kiintoisa huolestuttavalla tavalla. Yleiset kirjastot voivat lähtökohtaisesti hyvin. Kirjastot ovat tärkeitä toivon paikkoja ja erilaisissa kyselyissä käyttäjien myönteinen suhtautuminen kirjastoon näkyy selvästi. Kirjastonhoitaja Ramiro Salazar avasi puheenvuorossaan San Antonion yleisen kirjaston näkökulmaa ja kertoi, että kirjasto hyödyntää paljon erilaisia kyselyitä asiakkaiden näkemysten kartoittamisessa. Yhdysvalloissakin kirjaston uhat liittyvät poliittiseen tilanteeseen. Useat osavaltiot siirtyvät äärioikeistoon ja kirjastojen roolia kyseenalaistetaan puuttumalla kokoelmiin ja sulkemalla koulukirjastoja. Texas on Salazarin mukaan konservatiivinen, mutta kaupungit itsessään eteenpäin katsovia. Kulttuurisota on USA:ssa todellisuutta ja se tapahtuu juuri nyt. Äärioikeisto pyrkii vaikuttamaan kirjastojen tarjontaan, valintapäätöksiin ja kokoelmatyöhön.
Dubai-päätös hiertää jo rikottua IFLA:n yhtenäisyyttä
Public Libraries -session jälkeen pyörähdin oman jaostoni Business Meeting -tapaamisessa. CDPWL-jaostossa tapahtuu paljon osallistujien näkökulmasta paljon muutoksia tulevina kuukausina, kun pitkäaikaiset jäsenet ovat siirtymässä eteenpäin muihin tehtäviin. Tulevaisuuden ohjelmien ja kokoontumisten suunnittelua haastaa myös Dubaissa järjestettävä tuleva WLIC-konferenssi. Jaostossamme on jäseniä esimerkiksi Venäjältä, Egyptistä ja muista Aasian maista, jotka suunnittelevat osallistumista ensi vuoden tilaisuuteen.
Nordic Caucus -tapaamisessa Suomen, Ruotsin, Tanskan, Norjan ja Islannin kirjastoseurojen puheenjohtajat osallistuivat paneelikeskusteluun, jossa pohdittiin kattojärjestön tulevaisuutta pohjoismaisesta näkökulmasta. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat ilmoittaneet, että Dubaissa ensi vuonna järjestettävää konferenssia tullaan boikotoimaan ja osallistujat jäävät lähtemättä. Päätöksen perusteena on, että IFLA:n ilmoittama ennakkosensuuri esityksissä ja LGBTQ-oikeuksien polkeminen ovat täydellisessä ristiriidassa kirjastojen ja IFLA:n omienkin arvojen kanssa. Tanskan ja Islannin kirjastoseurojen näkemykset olivat maltillisempia ja virallinen kanta heillä odottaa vielä muotoilua.*
Let’s library! Kirjastot monikulttuurisen yhteiskunnan hotelliauloina
Konferenssi järjestettiin Rotterdam Ahoy -kongressikeskuksessa. Vuonna 2021 samassa paikassa järjestetyistä Eurovision laulukilpailuista kävijöitä muistutti vielä ulkona seisova muistomerkki. Tällä kertaa käytössä olivat pari vuotta sitten valmistuneet uudet tilat. Päälava RTM Stagella vuorottelivat keynotet ja sessiot, pienemmissä tiloissa ballroom-tyyliin katetut pyöreät pöydät kutsuivat osallistujia vuorovaikuttamaan ja verkostoitumaan. Konferenssin virallinen avajaisseremonia järjestettiin maanantaina.
Konferenssin teema tänä vuonna oli Let’s work together – let’s library! Sloganin taustalla oli pyrkimys vahvistaa kirjastojen toimijuutta inklusiivisemmassa yhteiskunnassa, jossa jokaisen ihmisen on mahdollista päästä kiinni kulttuuriin ja kukoistaa omalla tavallaan. Näyttelijä Jermaine Berkhout toimi avajaisten houstina ja johdatteli osallistujat kirjastojen tärkeyden ja kulttuurihyvinvoinnin moniin merkityksiin. Kirjastot ovat hyvinvoinnin sydän, mieli ja ruumis. Sitaatteja poimittiin ehkä jo liiaksikin renessanssifilosofi Erasmus Rotterdamilaiselta: “When I have a little money, I buy books; and if I have any left, I buy food and clothes”.
Väistyvä puheenjohtaja Barbara Lison kertoi, että konferenssi on ollut ison ja valtavan työn tulos. Rotterdamin konferenssi oli alunperin tarkoitus järjestää vuonna 2021. Lison leikitteli myös ajatuksella muokata substanstiiveistä verbejä tämän vuoden teeman pohjalta. Tässä mielessä “Let’s library” onkin aivan loistava ja tehokas iskulause. Tällaisen “kirjastoinnin” voin ainakin itse hyvin nähdä viittaavaan proaktiiviseen, merkityksiä tuottavaan ja liikkeessä olevaan alustaan – siis kirjastoon, sanan monissa väreissä ja ulottuvuuksissa. Lähtökohdat olivat mainiot.
“A life without books is unlivable”, veisteli aikanaan jo Erasmus Rotterdamilainen. Alankomaiden kulttuurin ja median valtiosihteeri Gunay Uslu hehkuttikin puheessaan kirjastoita kasvun ja kehittymisen paikkoina – ja hienosti sen tekikin. Kirjasto mahdollistaa paikallisesti kohtaamisia, jotka muuten olisivat ihmisille mahdottomia. Kirjastot ovat todella kaikille ja kaikkia varten. Elämäämme hallitsevat erilaiset kuplat ja kirjastot voivat auttaa fasilitoimalla kuplaantumista korjaavaa yhteiskunnallista keskustelua. Uslun ajattelussa kirjastot ovat kuin hotelliauloja, joiden kautta voi lähteä matkalle ja tutustua kulttuureihin. Doris Lessingin sanoin:
“With a library you are free, not confined by temporary political climates. It is the most democratic of institutions because no one – but no one at all – can tell you what to read and when and how”.
Kulttuuriministeri Robbert Dijkgraaf pääsi vuoroon seuraavaksi. Dijkgraafilla puheessa oli napakoita oivalluksia: Kirjat ja ideat kiertävät nopeammin kuin ihmiset, kirjastoilla on tätä kautta kontakti valtavaan yhteisöön ja valtavaa potentiaalia. Olemme optimisteja kaikki, ajatuksia ja unelmia olisi hyvä jakaa. Ihmisten henkisen kasvun edellytykset perustuvat dataan ja tietoon, joista voi jalostua viisautta. Mikä rooli kirjastoilla on tässä? Dijkgraafin mukaan kirjastot ovat ensimmäisiä siltoja tietoon. Vaikka ministerin ote pohjasi vahvasti kirjastoihin tiedon välittäjänä, hän nosti esille, että tulevaisuudessa kirjasto on enemmän kiinni ihmisissä kuin kokoelmissa. Kirjastojen perinteinen imago on osaksi taakka, mutta myös vahvuus, joka nivoo kirjaston identiteetin osaksi isoa kuvaa.
Täräyttävimmän keynoten tarjosi kuitenkin prinsessa Laurentien, jonka merkittävä historia lukemisen edistäjänä on yleisesti osallistujienkin tiedossa. Laurentien tuntui olevan todella hyvin perillä nykypäivän kirjaston toiminnasta. Kirjastojen tulevaisuus on hänen mukaansa tarjota vastakohtaa yksinäisyydelle. Kirjasto on fyysinen tai virtuaalinen ja turvallinen tila, ensimmäinen yhteys tai kontaktipiste johonkin laajempaan yhteisöön tai kulttuuriin. Olemme kulttuuri-ihmisiä, emmekä koneita. Prinsessa kannusti kirjastoja unohtamaan ujouden ja satsaamaan rohkeaan rajat ylittävään yhteistyöhön eri toimijoiden kesken. Tulevaisuutta ei tehdä norsunluutorneista käsin, vaan yhdessä erilaisissa ekosysteemeissä. Laurentienin esiintyminen oli vakuuttava ja ennen kaikkea uskottava, hän todellakin osasi puhua kirjastoa.
Ratkaisuja toksisille työyhteisöille
CPDWL-jaostomme ensimmäinen sessio liittyi toksisiin työyhteisöihin. Mitä näillä tarkoitetaan? Miten nämä vaikuttavat työhön ja hyvinvointiin? Miten jokainen voisi ratkaista ongelmia? Session tavoitteena oli antaa avaimia omakohtaisten kokemusten läpikäyntiin ja ratkaisuihin. Carmen Lei oli session ensimmäinen puhuja ja esitteli tutkimuskirjallisuutta eri alueilta aiheeseen liittyen. Toksisuutta levittävää käyttäytymistä on joka paikassa, tärkeää olisi puuttua aiheisiin mahdollisimman nopeasti. Moon Kim avasi mikroaggressioiden käsitettä. Esimerkiksi toistuva väärien nimien käyttö kollegoista, eli misnaming, voidaan nähdä yhtenä mikroaggression konkreettisena ja päivittäisenä ilmentymänä.
Tamar Evangelista-Dougherty Smithsonian kirjastosta puhui koskettavasti työpaikkakiusaamisesta omakohtaisten kokemusten kautta ja toisaalta yleisellä tasolla. Työpaikkakiusaaminen voi näkyä ylhäältä alaspäin, horisontaalisesti tai alhaalta ylöspäin organisaatioiden rakenteissa. Ydinviesti on, että kiusaamisessa on aina kyse vallasta, ei hierarkiasta. Kiusaamistilanteiden ratkaisemisessa kolme asiaa on keskeistä: diplomatia ja jatkuva dokumentointi, kuunteleminen ja oppiminen sekä rohkea puuttuminen. Lundin kirjastonjohtaja Catharina Isberg on CPDWL-jaoston entinen aktiivi ja kertoi resilienssin merkityksestä kirjastojen johtajille. Meidän tulisi pyrkiä kaikin tavoin luottamispohjaisuuteen. Luottamusta voi rakentaa myös luottamalla työkaveriin ja uskolla yhteiseen tekemiseen. Sessio oli valtavan suosittu ja jaostomme pyrkimys on kehittää aihepiirin käsittelyä tulevaisuudessa.
Vuoden paras yleinen kirjasto sivalsi järjestöä Dubai-päätöksestä
Public Library of the Year -palkinto on yksi konferenssissa vuosittain jaetuista kolmesta palkinnosta viestinnästä annettavan PressReader-palkinnon ja ekologisuudesta jaettavan Green Library Award -palkinnon ohella. Ehdokkaina vuoden parhaaksi kirjastoksi olivat tänä vuonna uudet kirjastot Kiinasta, Sloveniasta, Australiasta ja Espanjasta. Palkinnon tulevaisuuden ympärillä on harmaita pilviä, kun sponsoroinut toimija on ilmeisesti vetämässä tukeaan pois kilpailusta. Jäämme seuraamaan mielenkiinnolla tulevia askeleita. Kirjastot olivat jälleen kerran kaikki omalla tavallaan hienoja ja omalaatuisia.
Shanghain itäinen kirjasto perustuu ajatukseen symbioosista luonnon ja metsän kanssa. Kirjaston lukupaikat varataan netistä ja asiakkaita tervehtii kirjastoon sävelletty musiikki. Kirjastossa paljon digitekniikkaa: virtuaalisia lukuavustajia, asiakaspalvelurobotteja ja drive-thru-palautusluukku aineiston palauttamiseen. Arkkitehtuurin perusidea oli otettu kauppahallista erilaisia muuntuvia tiloja yhdistelemällä. Kokoelmasta vuorovaikutukseen, isosta datasta isoon lukemiseen (from collection to connection and from big data to big reading). Kerrassaan vaikuttava ilmestys!
Janez Vajkard Valvasor Krško -kirjasto on sisältä kuin pieni kaupunki kulkuväylineen. Kirjasto näytti runsaan kokoelmansa osalta suhteellisen perinteiseltä, mutta varmasti heijastelee hyvin kohderyhmän ajatuksia kirjastosta. Kirjastossa on panostettu saavutettavuuteen, käytettävyyteen ja tilojen muokattavuuteen. Tavoitteena tiedon, informaation, kirjallisuuden, tieteen ja taiteen välittäminen nykyisille ja tuleville sukupolville. Osallistavat työpajat ja modernit infonäytöt taipuvat monikäyttöiseen viestimiseen.
Oma henkilökohtainen suosikkini ehdokkaista oli Parramattan kirjasto. Parramatta on Sydneyn monikulttuurinen ja moninainen lähiö. Kirjastossa halutaan pitää kiinni perinteistä, mutta toisaalta kehittää moninaisuutta. Kirjastot konseptit olivat vahvasti ajassa kiinni: 3D-tulostamisen työpajoja, VR-lasien hyödyntämistä, kestävän kulttuurin ajattelua ja esimerkiksi kirjaston oma applikaatio, jonka avulla kirjaston palvelut avautuvat täysin uudella tavalla. Erityisen mielenkiintoista oli kirjaston nivoutuminen saumattomasti ympäröivään kaupunkirakentamiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Tästä tuli vahvasti mieleen oman työpaikkani Lempäälä-talon idea sekä hyvinvointia ja terveyttä edistävä yhteistyö kunnan toimijoiden kesken. Ehkä me voisimme oppia paljonkin tästä!
Barcelonassa sijaitseva Gabriel García Márquez -kirjasto on saanut nimensä kolumbialaisen kirjailijan mukaan, joka työskenteli vuosia Barcelonassa. Kirjasto sijaitsee 240 000 asukkaan asuinalueella ja on kooltaan 4000 neliötä. Kirjasto on alueen kulttuurinen ja sosiaalinen keskus, luonnonvalo tunkeutuu avoimista ja isoista ikkunoista hienosti sisään. Gabriel García Márquez -kirjasto voittikin tämän vuoden ykköspalkinnon. Palkinnonjaon loputtua kirjaston edustajat kritisoivat voimakkaasti IFLA:n ratkaisua järjestää ensi vuoden konferenssi Dubaissa.* Kommentit herättivät kaksijakoisia tunteita katsojissa. Suurelle osalle reagointi oli rohkea yhdenvertaisuuden puolustus. IFLA:n näkökulmasta kannanotto oli kiusallinen ja silminnähden raivostuttava tempaus.
*3.10.2023 IFLA:lle on ilmoitettu päätöksestä peruuttaa kutsu järjestää vuoden WLIC 2024 -konferenssissa Dubaissa. Näin ollen ensi vuoden Dubain-konferenssi on peruutettu.
Perheiden inkluusion tukemista lasten kuvakirjojen avulla
Keskiviikko-aamuna osallistuin lasten ja nuorten jaoston järjestämään sessioon, jossa pohdittiin kirjastoja ikkunoina maailmaan, miten lasten kuvakirjakonseptit voivat tukea perheiden inkluusiota. Italialainen Antonella Lambertin esitys oli mielenkiintoinen ja käsitteli sanattomia kuvakirjoja. Lamberti kysyi aiheellisesti, ovatko sanattomat kirjat hiljaisia vai vaiennettuja? Minkälaisen väylän nämä tarjoavat monikulttuurisissa yhteisöissä osallisuuden kokemuksen vahvistamiseen? Lamberti käytti ajatuksen konkretisoimisessa Silent Books, from the world to Lampedusa and back -projektia.
Sanattomien kirjojen avulla voi kertoa minkä tahansa tarinan. Tekstin puuttuminen tekee kirjastoista kaikille saavutettavia ja sopivia. Sanattomuudesta johtuen kirjojen sanalliset tai koulutukselliset rajoitteet eivät vaikuta niiden ymmärtämiseen. Kuvat voivat välittää myös isoja ja merkittäviä tunteita. Ja kenties tärkeimpänä: kuvien ja tarinoiden tulkinnanvapaus kannustaa lukijoita avoimeen dialogiin. Sanattomat kuvakirjat kannustavat yhteiselle matkalle, vuorovaikutukseen, vapauteen ja tarjoavat kehyksen, jossa jokaisen tulkinta on oikea.
IFLA:n lasten ja nuorten kirjastotyön jaoston tuottaa myös hyödyllisiä materiaaleja ja jäsennyksiä kirjastojen lanu-työn tueksi. Näistä esimerkkinä World Through Picture Books. Tämä kuratoitu ja päivittyvä lista sisältää eri maiden kirjastonhoitajien kuvakirjasuosituksia. Lista on oivallinen väline kulttuuriseen moninaisuuteen tutustumisessa. Näissä kansalliset rajat ylittävissä IFLA-projekteissa vain on jotakin todella hienoa. Kirjastolaisten globaalin äänen vahvistaminen, ammatillisen osaamisen kehittäminen ja uudesta inspiroituminen yhdistää ja voimaannuttaa.
Kriisiajan uutisia keräämässä
Erilaiset kriisiajat ja tämän päivän sodat synnyttävät valtavasti erilaista informaatiota, jonka keräämiseen keskittyvä sessio avasi konferenssin keskiviikkoaamun. Sessiossa kuultiin Texasin yliopistokirjaston Keeper-applikaatiosta, joka tallensi opiskelijoiden koronakokemuksia. Tom J. Smyth puhui verkkoarkistoinnista yleisellä tasolla eli siitä, että Internetistä löytyvät aineistot olisivat mahdollisimman monen käytettävissä tulevaisuudessa. Anna Bohn puhui hyvin yleisellä tasolla mis- ja disinformaatiosta, Venäjän tavasta manipuloida ja käyttää disinformaatiota aseena. Session ehdottomasti kiinnostavin esitys liittyi SUCHO-nimisen projektin työhön ja yhteistoimintaan Ukrainan kirjastojen kanssa. Projektin tavoitteena on kerätä ja tallentaa kulttuuriperintöä keskellä sotaa olevan maan keskellä. Sessio oli sisällöltään hieman hajanainen ja yleispätevien esitysten tueksi olisi kaivannut enemmän konkretiaa, uusia näkökulmia ja ajantasaista pohdintaa.
Pohjoismaat näyttävät esimerkkiä
NINja-verkosto on pohjoismaisten kansainvälisestä työstä kiinnostuneiden tekijöiden verkosto. Verkosto on epämuodollinen ja sen taustalla vaikuttaa nykyisiä ja entisiä IFLA-aktiiveja, kuten Anette Mjöberg Ruotsista ja Pirkko Lindberg Suomesta. NINja on vastannut vuosittain järjestettävästä Nordic Libraries Together -tapaamisesta, joka järjestettiin viime vuonna Bergenissä ja tänä vuonna Islannissa. NINja-verkostolla on ollut tapana järjestää konferenssissa yhteinen tapaaminen, jossa ollaan keskusteltu pohjoismaisten osallistujien kanssa ajankohtaisista teemoista. Tällä kerralla tapaamisessa kuultiin muutama esitys eri Pohjoismaista.
Anne Torill Stensberg Sölvbergetin 50 000 asukkaan norjalalaisesta Stavangerin kirjastosta kertoi kirjaston roolista ICORN-verkostosta. Verkosto on kansainvälinen eri kaupunkeja yhdistävä toimija pakolaisten tukemiseen. Stensberg avasi äärimmäisen mielenkiintoisesti kirjaston roolia tässä. Kirjasto on all about the people, eli kirjasto tilana, toimijana ja palveluiden tasolla on ihmisille. Stensberg kertoi, kuinka Stavangerin kirjasto tukee moninaisista taustoista tulevia pakolaisia tarjoamalla heille työtiloja taiteen tekemiseen, muuhun luovuuteen toimintaan ja myös stagen esiintymiseen. Äärimmäisen hieno esimerkki siitä, kuinka kirjasto alustana jälleen kerran mahdollistaa. Tässä tapauksessa kulttuurisen identiteetin luomisessa ja toisaalta muiden kulttuurien tutustuttamista kantaväestölle. Kirjastot toimivat identiteettien rakentumisen hubeina äärimmäisen mielenkiintoisilla tavoilla. Esitys oli yksi konferenssin parhaista!
Kirjastojen sosiaalinen vaikuttavuuden mittaaminen
Konferenssin kääntyessä loppupuolelle, aloin hieman pohtimaan tämän konferenssin tietopohjaista sisältöä. Tällä kerralla satelliittikonferensseja järjestettiin huikea määrä, jopa 26 kappaletta. Mahdollisesti tästäkin itselleni tuli tunne, että sisällöllisesti konferenssi jäi tänä vuonna kaipaamaan tiettyjä rohkeita avauksia ja esimerkkejä sekä tietynlaista IFLA-konferensseista kaivattua yhteistä hurmoshenkeä kirjastolaisten kesken. Esimerkiksi Rotterdamin eläintarhassa järjestetty cultural evening jätti paljon parannettavaa, ilta sisälsi monelle lähinnä jonottamista ruokakioskeille tai omia bileitä kuulokkeiden kanssa silent discossa. Kuten aina aiemminkin kansainvälisten tapaamisten suhteen, lopussa palkinnot odottavat! Tällä kertaa sain odottaa torstai-aamuun asti, jolloin järjestettiin kirjastojen sosiaalisen vaikuttavuuden mittaamiseen liittyvä sessio.
Kirjastoissa todellakin tehdään muutakin kuin perinteistä kokoelmiin liittyvää työtä ja muilla toiminnoilla on käyttäjille merkitystä.
Tämä sessio tarjosi paljon avaimia siihen, miten kirjastojen arvoa ja vaikutusta voitaisiin mitata. Session pääpuhujina olivat Shawn Mitchell Toronton yleisestä kirjastosta ja Seismonaut-firman tanskalaiset asiakaskokemuskonsultit. Shawn Mitchell pohjusti keskustelua kertomalla numeraalisia perusfaktoja Toronton kaupunginkirjastosta: Torontossa 100 kirjastoyksikköä, 653 318 käyttäjää, 27 miljooonaa nidettä ja 31 miljoonaa kirjastokäyntiä vuodessa. Toronton kirjaston strategiset painopisteet ovat: Kirjasto julkisena tilana, digitaalinen inkluusio ja osallisuus, osaamisen kehittäminen, demokraattinen yhteiskunta ja julkisen palvelun erinomaisuus. Tähän erinomaiseen strategiseen dokumenttiin voi tutustua esimerkiksi täällä.
Seismonaut-yritys on tutkinut tanskalaisessa kontekstissa asiakaskokemusta. Yhtenä yhteistyökumppanina on ollut esimerkiksi Tanskan filmi-instituutti, joka halusi tietää elokuvakäyntien numeraalisten mittareiden sijaan, mitä merkityksiä ihmiset kokevat elokuvissa? Yksi todella hyvin numeraalisten mittariden ja merkitysten eroa kuvaava konkretisointi voisi olla kuva konsertista, jossa on paljon ihmisiä. Kuvaa voisi analysoida määrällisten mittarien avulla: kuinka paljon kävijöitä, kuinka monta paikallista, minkälainen sukupuolijakauma ja niin edelleen. Nämä mittarit antavat kuitenkin todella vähän tietoa siitä, miten lukuisat kävijät kokevat konsertin. Miltä siellä tuntuu? Miltä sen jälkeen tuntui? MIkä merkitys tällä on merkitysten tai kuulumisen näkökulmista? Pelkkien määrällisten mittareiden lisäksi tarvitaan toinen taso.
Myös suomalaiset kirjastot tunnistavat hyvin keskustelun mittareista. Millä tavalla kirjastojen vaikuttavuutta tai vaikkapa lukemisen merkityksiä voitaisiin kerätä? Kulttuurisia arvoja tutkivan Ben Walmsleyn sanoin: Kaikki asiat, joita voimme mitata eivät ole tärkeitä. Ja kaikki tärkeät asiat eivät toisaalta ole mitattavia – mutta niitä voidaan kerätä. Tanskan kirjastoissa muutama vuosi sitten toteutettu The impact of public libraries in Denmark -julkaisu sisältää monia rakenteita ja jäsennyksiä, jotka kuvaavat kirjaston vaikuttavuutta. Tämä oli hyvä muistutus vielä itsellenikin, vaikka lueskelimmekin innostuneina Vaikuttamisopasta suunnittelevassa työryhmässä jo tätä erinomaista lähdettä parisen vuotta sitten.
Kirjastoissa todellakin tehdään muutakin kuin perinteistä kokoelmiin liittyvää työtä ja muilla toiminnoilla on käyttäjille merkitystä. Kirjaston tarjoamat kokoelma, tapahtumat, tila ja asiakkaiden kohtaaminen ovat merkityksellisiä asiakkaille. Kirjaston henkilö ei ole töissä aineiston käsittelyä varten, vaan itse asiassa luomassa ja rakentamassa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kirjastoon satsaaminen on aina sijoitus, joka tuottaa myöhemmin ja muovaa käyttäjistään potentiaalisesti paremmin osallisia ihmisiä.
Kansalaistiedettä
Vivienne Byrd Los Angelesin kaupunginkirjastosta kertoi äärettömän hienosta ja vahvasti osallistavasta kansalaistiedeprojektista. Projektin nimi oli Neighbourhood Science in LAPL ja projektiin liittyen kirjastossa oli toteutettu vaikka mitä! Byrd nosti esille esimerkiksi BioBlitz-osuuden, jossa käyttäjien tietoisuus urbaanista biodiversiteetistä karttui hauskalla tavalla. Opiskele ja dokumentoi -motto oli kutsuhuuto toimimiseen. Projektissa oli myös toteutettu erilaisia kiertäviä settejä, joita kumppanit ja asiakkaat pystyivät lainaamaan. Kansalaistiede tuntuu olevan nyt vahvasti kirjastoskenessä trendaava ilmiö.
Lukuvinkki lopuksi
Mietin koko konferenssiviikon ajan Stuart Hallia, jonka kirjoituksiin tutustuin opiskellessani mediakulttuuria yliopistossa kaksikymmentä vuotta sitten. Esimerkiksi Stuart Hallin teos Identiteetti kiteyttää monia tämän ajan ilmiöitä varsin osuvasti. Monikulttuurisuuden, rasismin ja vallan rakenteita tutkinut kulttuurisosiologi Stuart Hall puhui ja kirjoitti identiteettien ja kulttuuri-identiteettien liikkuvasta luonteesta. Identiteetit rakentuvat epävarmoissa pisteissä, joissa henkilökohtaiset tarinamme kohtaavat historian narratiivin. Eurooppalaisten yhteiskuntien kolonialismin ja imperialismin jäljet tuntuvat edelleen. Maahanmuuttovastaisuus ja kulttuurinen rasismi syntyy pelosta, ja normatiivisen valkoisen ihmisen kontekstissa puhumme edelleen erilaisuudesta ja erilaisista etnisisistä ryhmistä. Osaammeko elää tämän tuotetun erilaisuuden kanssa? Minkälainen paikka kirjastolla on identiteettien rakentumisen kannalta?
Tunnetun kirjastoajattelijan David Lankesin sanoin: kirjastonhoitajat ja ihmiset kirjastossa tekevät maailmasta paremman paikan. Kokoelmat, tilat, palvelut ja niin edelleen ovat vain välineitä. Ehkä meidän tulisi satsata enemmän yhteisöllisyyden tukemiseen, kohtaamisiin ja moninaisten, syrjäytettyjen ihmisryhmien etsimiseen ja huomioimiseen kirjaston palveluissa? Ehkä tässä ajassa kirjaston rooli vuoropuhelun alustana korostuu entisestään?
Blogitekstin on kirjoittanut Lempäälän kirjastopäällikkö Jarkko Rikkilä, joka on toiminut myös Suomen kirjastoseuran hallituksen varapuheenjohtaja kaudella 2022-2023.
IFLA on kirjastojen kansainvälinen kattojärjestö. Järjestöllä on erilaisia työryhmiä ja Rikkilä toimii Suomen kirjastoseuran nimittämänä edustajana CPWDL-jaostossa. Järjestön keskeinen toimintamuoto on järjestettävät IFLA WLIC -konferenssit, jotka keräävät jopa tuhansia osallistujia yhteen vuosittain.