Kirjastoseuran Nuortenkirjastotyöryhmä oli Kirjastopäivillä taklaamassa nuorten ilmastoahdistusta luennon ja työpajan muodossa. Saimme iloksemme mukaan Helmet-kirjastojen Aktivistidiplomin tekijät Liisa Uimosen ja Eeva Rita-Kasarin, jotka pitivät alustuksen ennen työpajoihin jakautumista. Työpajoissa käsittelimme mielenosoituskyltteihin kokoamiamme väitteitä ilmastoon, ilmastonmuutokseen, nuoriin ja kirjastoihin liittyen. Saimme hyvää keskustelua aikaiseksi.
Kirjastojen jakamistalous on vielä lapsenkengissä
Kirjastojen jakamiskulttuurin huomattiin olevan hyvällä mallilla, kehitettävääkin toki löytyy aina. Alueellisia ja kirjastokohtaisia eroja todettiin olevan paljon muun muassa resurssien osalta. Esinelainauksia on jo tarjolla monissa kirjastoissa ja kirjastokimpoissa. Kirjastojen omien budjettien ollessa tiukilla voi rahoitusta esinehankintoihin saada esimerkiksi hankkeiden tai yhteistyökumppaneiden kautta. Esiin nousivat myös kaikenlaiset vaihtopäivät, joissa voisi vaihtaa vaikkapa taimia, palapelejä, jämälankoja ja pelejä. Aineettomien asioiden jakaminen on kohtuullisen helppo tapa toteuttaa jakamiskulttuuria. Näitä voivat olla esimerkiksi Elävä kirjasto, jossa tutustutaan erilaisista taustoista tuleviin ihmisiin, sekä jonkin tietyn tiedon, taidon tai osaamisen jakaminen. On tärkeää tiedottaa asiakkaita kirjaston tarjoamista palveluista monipuolisesti eri kanavilla. Kirjastoilla on jo nykyisellään valtavasti tarjottavaa ympäröivälle yhteisölle, tieto ei vain välttämättä tavoita toivottua kohdeyleisöä.
Ympäristökeskustelu kuuluu kirjastoon
Ekokriisi on totta, joten jokainen paikka, jossa käytetään ympäristön resursseja, on hyvä paikka ympäristökeskustelulle. Ympäristökeskustelu kuuluu kaikkialle, se koskettaa meitä kaikkia. Sitä ei ole tarkoitettu vain aktivisteille. Siksi myös kirjastossa on syytä käydä ympäristökeskustelua. Siihen velvoittaa jo kirjastolakikin osallisuuden ja demokratiakasvatuksen osalta. Kirjastosta saa faktapohjaista tietoa keskustelun tueksi ja siellä on lisäksi useimmiten tiloja, joissa voi järjestää nuorille esimerkiksi työpajoja ja mahdollisuuden ympäristökeskustelulle. Nuoria tulisi innostaa ympäristökeskusteluun, jotta tulevaisuudessa olisi aktiivisia aikuisia. Hedelmällisintä olisi keskustella eri sukupolvien kesken. Tällä tavoin nuoret näkevät, että asioihin on haluttu vaikuttaa jo aikaisemmin, ja aktiivisella osallistumisella voidaan todella tehdä muutoksia. Tällä saadaan helpotettua ilmastoahdistusta.
Kirjasto on ympäristökasvattaja
Kuten edellä jo mainittiin, on kirjastolla selkeä rooli ympäristökasvatuksessa. Kirjastot voivat tarjota aineiston lisäksi muun muassa tilojaan yleiseen ympäristökeskusteluun tai yhdistysten käyttöön. Kirjasto on luonnollinen paikka tarjota ilmaisia tai kohtuuhintaisia luentoja erilaisista luontoa koskevista aiheista, sekä järjestää teemapäiviä ja näyttelyitä. Mahdollisuuksia on todella paljon lukupiireistä, ekohyllyihin ja –diplomeihin, luontobingoista korjaamispajoihin ja perinteisiin kirjavinkkauksiin. Kirjastolaisten verkko-oppimisympäristössä Libopissa on tarjolla kurssi ympäristökasvatuksesta, josta saa hyvät eväät ja ideoita varsinaiseen toimintaan.
Kirjaston on otettava kantaa ympäristön puolesta
Kirjastoja ohjaavat kaupunkien ja kuntien strategioiden lisäksi muun muassa EU:n tavoitteet. Kirjastot ovat poliittisesti sitoutumattomia, tarjoten monenlaisille ajatuksille ja näkemyksille niin aineistoja kuin esimerkiksi tiloja. Keskusteluissa nousi kuitenkin esiin ajatus, että neutraalius alkaa olla vanhentunut ajatusmalli, ilmastokriisi kun on todellista. Kirjasto itsessään, omalla arvomaailmallaan, edustaa kestävää kehitystä ja on siten tuonut kantansa ympäristöasioissa jo esiin. Kirjaston tulisi ottaa rohkeammin kantaa ympäristöasioihin, toki sopivalla tavalla ja sopivassa muodossa. Kirjasto on luonnollinen paikka kansalaistoiminnan mahdollistamiseen. Luotettavaa, tutkimukseen perustuvaa aineistoa on tarjolla runsaasti. Kirjasto voi tuoda ympäristöasennetta ja -työtä näkyväksi, mahdollistaa julkisen keskustelun, auttaa tuomaan nimenomaan nuorten ääntä esiin ympäristökeskustelussa.
Kirjaston on tuotava esille nuorten ajatuksia ympäristökysymyksistä
Nuorten ajatuksia ja toiveita tulisi selvittää esimerkiksi somen välityksellä, jotta niitä voidaan tuoda kirjastossa esille. Kirjasto on turvallinen tila tuoda omia näkemyksiä esille esimerkiksi erilaisten työpajojen avulla. Nuoret voivat “kaapata” kirjaston some-tilit hetkeksi, jolloin esille saadaan heidän näkemyksiään, eivätkä ympäristökysymykset henkilöidy vain yhteen ihmiseen. Lisäksi yhteistyössä on jälleen voimaa. Koulujen kanssa voidaan järjestää näyttelyitä ilmastoasioihin liittyen, suorittaa ekolukudiplomi ja järjestää teemallisia vinkkauksia sekä ilmastolukupiirejä. On tärkeää tuoda myös näkyväksi aiempien sukupolvien tekemä työ ympäristön hyväksi. Näin nuoret näkevät, että on ihmisiä, joille ympäristöasiat ovat tärkeitä, ja että asioihin todella voi, ja pitää, vaikuttaa.
Kirjastojen tulee tarjota nuorille suunnattua ympäristötoimintaa kirjastoissa
Kirjastolaki määrittää kirjaston yhdeksi tavoitteeksi aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sanavapauden edistämisen. Jo tämän pohjalta kirjastojen tulee tarjota nuorille suunnattua ympäristötoimintaa. Kuten edellä on jo moneen kertaan mainittu, ympäristökasvatus kaikkine siihen liittyvine toimintoineen on osa demokratiakasvatusta ja aktiiviseen kansalaisuuteen ohjaamista. Keinoja, joilla tätä voidaan toteuttaa kirjastoissa, ovat esimerkiksi vaatteiden vaihtorekki, osallistava budjetointi, ympäristöpäivä, meemi- ja kylttityöpaja, urheiluvälineiden vaihtopiste, poistokirjojen jako nuorille ja vaikkapa pistokkaiden vaihtopiste. Toimintaa voi saada aikaan myös erilaisten yhteistyökumppaneiden sekä hankkeiden avulla.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kirjastojen tulee tukea nuoria ympäristökysymyksissä kaikin mahdollisin tavoin. Kirjasto on turvallinen paikka tuoda omat näkemyksensä esiin. Kirjasto antaa mahdollisuuden vaikuttaa asioihin, tukee aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamisessa. Kun nuoret huomaavat voivansa vaikuttaa asioihin, myös toivo paremmasta tulevaisuudesta kasvaa. Tämä taas auttaa vähentämään ilmastoahdistusta.
Blogitekstin on kirjoittanut Suomen kirjastoseuran Nuortenkirjastotyöryhmän jäsen ja Laitilan kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenkirjastohoitaja Suvi Sario.