Etusivu> Kirjastolehti > Kolumni: Anteeksi ja kiitos

Kolumni: Anteeksi ja kiitos

Asiakaspalvelulla on iso merkitys kirjaston ja koulun yhteistyössä.

Syyskuisen aamupäivän ohjelmassa oli käyttää seitsemäs luokka peruskoulun opetussuunnitelmaan kuuluvalla kaupunginkirjaston kirjastovierailulla.

Tarkoituksena oli saada käsitys kirjastojen luokitussysteemistä, harjoitella kirjastotietokannan käyttöä ja etsiä kirjastosta aineistoa suunnistusmenetelmällä.

Kirjastolle piti kävellä kilometrin verran, joten retki kävisi myös Liikkuva koulu -aktiviteetista. Jo pelkkä yhdessä kirjastolle käveleminen ja kirjastolla oppitunnin viettäminen toteuttaisi opetussuunnitelman laaja-alaisia oppimistavoitteita.

 

Pääsimme perille, vaikka yhdellä oppilaista oli vatsa kipeä, toisella valtava nälkä, kolmannella hiertävä kenkä ja neljännellä yleinen weltschmerz. Kaksi oli eksynyt matkalla lähikaupan karkkihyllyjen äärelle, yksi poissa muuten vain ja eräällä oli juuri alkanut vuotaa nenästä verta. Matkan varrella oli onnistuneesti ylitetty pari suojatietä ja kolmet liikennevalot sekä löydetty uusia paikkoja parkouriin. Kouluruoat, pikkuveljien ärsyttävät tavat, liian raskas koulureppu ja turhanaikaiset nipot opet oli ehditty myös kirota. Tunnelma oli tiivis.

Meidät otettiin vastaan kirjaston aulassa. Sitten kirjastovirkailija selitti, näytti, opasti – ja sieti. Toisinaan nuorisolaisten on niin kovin vaikeaa jaksaa kuunnella. Koetin vaientaa ryhmän äänekkäimmän jantterin murhaavalla katseella. Neljän neitokaisen kihinäklubin ilonpidon pilasin tunkemalla itse sen keskelle. Yhden mölisijän ohjasin eteiseen odottamaan, kunnes me muutkin olisimme lähdössä takaisin koululle.

 

Jotenkin kirjaston pääluokat kuitenkin saatiin käytyä läpi ja kirjastosuunnistuksen tehtävälaput päätyivät ainakin osittain täytettyinä minulle takaisin. Kukaan ei kuollut, eikä mitään mennyt ainakaan niin selvästi rikki, ettäkö sen olisi joku huomannut. Aloimme tehdä lähtöä takaisin koululle. Kokosin katraan ja aloin muotoilla huulilleni kiitosjaanteeksia kirjastovirkailijalle. Hän kuitenkin ehti ensin:

”Kiva kun kävitte. Tulkaa uudestaan!”

Virkailijan kasvoilla oli mielestäni ihan aito hymy.

Koululle takaisin päästyäni avasin tietokoneen.  Kiitos erinomaisen myötätuntoisen kirjastoammattilaisen varasin kirjastovierailukäynnit lopuillekin 7. luokille.

Kirjoittaja on peruskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, S2-opettaja ja koulukirjaston hoitaja.