Näin saan aikaan -palstalla luovan alan ihmiset kertovat, miten he saavat itsensä liikkeelle. Kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen keskittyy kokonaisuuksiin.
Vilja-Tuulia Huotariselle on päivänselvää, että runous pelastaa maailman joka päivä. Koko ajan, kaikkialla ja väistämättä.
Mutta hän on myös realisti.
”Eli en ajattele, että se tapahtuisi jokaiselle ja juuri minun runojeni kanssa”, hän myöntää naurahtaen.
Taiteen ja kulttuurin merkitys maailmassa on juuri se, mikä Huotarista hänen työssään ajaa. Oli kyse sitten Turun kirjamessujen ohjelmajohtajan pestiin kuuluvista töistä tai romaanin tai runouden kirjoittamisesta julkaistavaksi, hän hakee aina työssään yhteyttä ympäröivään todellisuuteen.
Motivaatio syntyy, kun antaa arvon ja merkityksen omalle tekemiselleen.
”Taustalla on varmastikin ajatus siitä, että ryhdyn ikään kuin rattaaksi johonkin suurempaan.”
KESKELLÄ KOKONAISUUTTA
Huotarinen on luovalla urallaan kirjoittanut runoteoksia, romaaneja ja lastenkirjoja sekä saanut lukuisia palkintoja. Tuorein runoteos Menettämisestä, säilyttämisestä julkaistaan elokuussa. Kirjoittamisen ja Turun kirjamessujen ohjelmajohtajuuden ohella hän myös opettaa luovaa kirjoittamista.
Erilaisten töiden yhdistelmä on välillä hyvinkin intensiivinen, ja välillä aikataulut ovat väljemmät. Usein Huotarinen tarttuu työpäivää aloittaessaan ensimmäisenä siihen tehtävään, joka kulloinkin tuntuu kutkuttavimmalta.
Mutta ei heti herättyään.
”Sanon lapsillekin aamuisin, että ensin ollaan läsnä tässä. Katsotaan vähän, millainen sää on ja miltä itsestä tuntuu”, hän kuvailee. ”Haluan opettaa, että ensin ollaan keskellä kokonaisuutta ja pohditaan, että mihin minua tänään tarvitaan.”
Parhaimmillaan asiat alkavat luistaa kuin itsestään. Pilateksen vastikään aloittanut Huotarinen sanoo ohjaajan eräällä tunnilla antaneen hyvän ohjeen: liukuen, ei pusertaen. Ajatus resonoi hänen mielestään työn tekemisen kanssa.
AJATTOMASSA PAIKASSA
Aina ei voi valita, mitä kulloinkin tekee. Kimmel-kirjan tekemisen aikoihin Huotarinen hätääntyi hetkellisesti, kun aikaa oli puolitoista päivää ja tehtäviä muutoksia paljon. Silloin hän päätti olla katsomatta kelloa.
”Ajattelin, että olen paikassa, jossa ei ole aikaa lainkaan. Ihmeen kaupalla asiat vain syntyvät, kun ei mieti kelloa.”
Huotarinen tosin huomauttaa, että ohje ei välttämättä ole yleispätevä. Jonkun korvaan voi kuulostaa vaaralliseltakin antaa kellon kokonaan olla. Huotariselle ajaton olo kuitenkin tarkoittaa, ettei mikään määrittele häntä ulkopuolelta. Silloin on tekemisen äärellä niin, että suuntaa kaiken energiansa juuri siihen.
Ja jos mitään ei meinaa syntyä, Huotarinen lähtee liikkeelle. Kyse voi olla kävelystä ulkona tai vaikkapa käynnistä kuvataidenäyttelyssä. Pääasia on, että alkaa taas tuntua joltakin.
”Silloin suorituskeskeisyys jää taakse ja tulee syy tehdä se, mitä oli tekemässä.”
Vilja-Tuulia Huotarisen vinkki: Hakeudu ihmisten seuraan ja jakakaa ajatuksia.
