Kirjaston uuden aineiston valitsijat vaikuttavat siihen, mitkä kirjailijat ja kustantajat saavat teoksensa hyllyyn.
Espoon kaupunginkirjaston Aineistokeskuksessa tuoksuu painotuoreelta. Kirjastoneuvoja Ismo Kuronen valitsee kahden kollegansa kanssa aikuisten tieto- ja kaunokirjallisuutta. Hän valitsee kaikkea paitsi scifiä, fantasiaa ja kauhua keskitetysti espoolaiskirjastoihin.
Aikuisten kirjallisuuden osuus on noin 400 000 euroa koko aineistomäärärahasta, joka on pysynyt viime vuodet 1,4–1,5 miljoonassa eurossa.
”Valitsemme uutuuksia ympäri vuoden. Huippusesonkeja ovat suurten kustantajien kevään ja syksyn ennakkovalinnat, kolme työntäyteistä kuukautta huhti-kesäkuussa ja loka-joulukuussa”, Kuronen sanoo.
Aineistokeskus hankkii teokset sopimustoimittajansa Bookyn kautta.
”Se julkaisee uudet valintalistat maanantaisin, ja käymme niitä kukin tahollamme läpi pitkin viikkoa. Meillä on aika vapaat kädet. Tietokirjoissa olemme jakaneet vastuita omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Kommenttikentässä keskustelemme ja pallottelemme ehdotuksia. Perjantaisin kokoustamme Teamsissä ja teemme päätökset.
Suurilta kustantajilta valintaryhmä tilaa lähes kaiken kotimaisen kirjallisuuden. Nidemääriä arvioidaan kysynnän perusteella, täydennystarpeita varausjonoja tutkimalla.
”Jos on eriäviä näkökantoja, juttelemme ja yleensä päädymme sopuun. Olemme tehneet töitä pitkään yhdessä ja tunnemme toisemme.”
Ideointia kellon ympäri
Ennen ostopäätöksiä valitsijat perehtyvät valikoimaan useista kanavista.
”Kustantajat lähettävät meille uutuuskatalogit, ja tutustumme kirjoihin esittelytekstin perusteella. Varsinkin tietokirjoissa aihe antaa tuntumaa. Vaikuttaako teos ammattimaiselta ja hyvin kirjoitetulta? Saamme myös kutsuja kustantamoiden iltoihin, joissa esitellään tulevia kirjoja kirjastoille ja kirjakaupoille.”
Jos tekijältä on ilmestynyt aiemmin kirjoja, niidenkin menekistä voi päätellä jotain. Joskus kirjailijat itse vinkkaavat, mitä on tulossa.
Ismo Kuronen lukee runsaasti ja työ ulottuu vapaa-ajalle.
”Mediaa kannattaa seurata. Jos uutisissa jokin asia nousee yleiseen keskusteluun, mietin heti, miten asiakkaat reagoivat. Kirjallisuusarvostelu Hesarissa tietää monta sataa varausta, ja eräs dekkaristi tv-ohjelman vieraana nosti varaukset yli tuhanteen.”
Ulkomaisen kirjallisuuden trendejä hän nuuhkii netistä.
Esimerkiksi BBC Culture, New York Review of Books, Fantastic Fiction, Publishers Weekly ja Bookseller ovat Kurosen mukaan mainioita lähteitä. Sosiaalisessa mediassa on pari loistavaa Facebook-yhteisöä, kuten Kirjallisuuden ystävät, Goodreads ja Kiiltomato.net.
Matkoillaan Kuronen poikkeaa kirjastoissa tutkiskelemassa paikallista valikoimaa.
Salainen haave
Espoon kaupunginkirjastossa Ismo Kuronen aloitti vuonna 2000. Aineistonvalinta hiipi tehtävänkuvaan vähitellen. E-kirjojen tullessa vuonna 2009 hän kuului alusta alkaen seudulliseen valitsijaryhmään. Kun Espoo siirtyi keskitettyyn valintaan vuonna 2015, suunta oli selvä.
”Salaa halusin Aineistokeskukseen, koska aineisto ja erityisesti tietokirjat ovat se, josta olen innostunut. Olen nauttinut siitä hetkestä alkaen, kun olen saanut tehdä tätä kokopäiväisesti.”
Hankintatyö elää kustannusalan ja teknologian vauhdissa.
”Verkkokaupat ovat kehittyneet huomattavasti, toimitusajat ovat nopeutuneet, englanninkielisten kirjojen hinta on laskenut reilusti ja sopimustekniset asiat ovat muuttuneet. Somekanavista on saanut hyviä työkaluja.”
Kuronen kehuu myös kaupunkien tiivistynyttä yhteistyötä.
”Sitä voisi olla enemmänkin. Pääkaupunkiseudun aineistonvalitsijoilla on Teams-kanava, jossa vinkkaamme hyvistä uutuuksista.”
Helmet-kirjastoverkostossa teokset ovat lainattavissa kaikista Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan kirjastoista. Joissakin aiheluokissa yhteistyötä tehdään jo valinnassakin.
Unelmatyössäkin on toki haasteensa.
”Rahojen kanssa taiteilu. Saada ne riittämään mahdollisimman hyvään ja laajaan kokoelmaan. Ja sen ennakointi, mikä tulee menemään, mikä on seuraava iso juttu.”
Parasta työssä on tiimin kanssa yhdessä onnistuminen sekä itseä kiehtovat kirjat.
”Pääsen näkemään ne ensimmäisten joukossa.”
Ammattitaitoa ja tekoälyä
Turun kaupunginkirjastossa valintaa tekee noin 15 kirjastoammattilaista.
”Nykyään uutuudet valitaan ennakkotietojen perusteella. Suurimpien kustantajien tuotantoon luotetaan ja tutut kirjailijat hankitaan”, kertoo palvelupäällikkö Kaisa Hypén.
Vuoden 2021 hankintamääräraha säilyy Turussa arviolta viimevuotisella tasolla. Suunnitelman mukaan painettuun aineistoon on noin miljoona euroa ja e-aineistoihin 175 000 euroa.
Suurimmat aihepiirit ovat aikuisten tieto (30 %), lapset (26 %) ja aikuisten kauno (25 %).
Nuortenkirjoihin, taiteeseen ja musiikkiin on 5 % kuhunkin. Lehtiin käytetään 150 000 euroa.
”Meillä on aineistoa lähes 30 kielellä ja tarve kasvaa. Alamme kerryttää omaa kokoelmaa, kun kieltä puhuu sata asukasta. Haasteena on, saadaanko kokoelma pysymään ajankohtaisena. Siksi kannattaa hyödyntää Helsingin monikielistä kirjastoa ja tilata sieltä.”
Sähköisen kirjastojärjestelmän kehittyessä hankintakin uudistui. Muutama vuosi sitten Turku rakensi hankintaportaalin, jossa on puitesopimuksella kaksi kirjavälittäjää.
”Molemmat vievät tarjontansa portaaliin, ja portaali ohjaa tilauksemme sille, joka tarjoaa teoksen halvemmalla. Todella hyvä systeemi.”
Hypén pohtii tekoälyn seuraavia hyödyntämismahdollisuuksia.
”Jos tieto lainausmääristä kertyisi portaaliin, voisiko se ehdottaa valitsijalle, että tämä kappalemäärä voisi olla hyvä?”
Tampereen kaupunginkirjastossa jäsenyys aineistonvalintaryhmissä kestää kolmisen vuotta kerrallaan.
”Valitsijat vaihtuvat porrastetusti, jotta tieto periytyy”, kokoelmapäällikkö Maarit Helén kuvaa.
Tampereellakin käytetään hankintaportaalia, jossa kaksi kirjavälittäjää julkaisee viikoittain listansa.
”Esimerkiksi kotimaisen kaunon valintaryhmä seuraa 50:n eniten varatun nimekkeen varaus- ja lainaustilannetta, ja reagoi täydennystarpeisiin. Halutuimpia merkitään VIP-kirjoiksi, joita ei voi varata, jotta uutuuksia metsästävälle olisi paikan päällä jotain, ja VIP-kiertoa nopeutetaan kahden viikon laina-ajalla.”
Aineistomääräraha vuodelle 2021 on noin 1,4 miljoonaa euroa.
”Kirjoihin käytetään 60 % ja printtilehtiin 15 %. E-kirjojen ja yleensäkin digiaineistojen osuus kasvaa. Kuluttajakäyttäytyminen siirtyy verkkoon. Myös englanninkielistä aineistoa kysytään enemmän, ja panostuksemme lasten ja nuorten kirjallisuuteen näkyy ilahduttavasti lainausmäärissä.”
Kappalemääristä sekä musiikki- ja elokuvatallenteista, DVD:istä ja Blu-ray:stä, joudutaan tinkimään.
”Yksi ikuisuusongelma on mediasta nousevat kysyntäpiikit, kuten Finlandia-ehdokkaiden julkistus. Kysyntä laantuu pian ja kirjoja seisoo hyllyssä. Poliitikkojen kohumuistelmillekaan harvemmin jää pitkäaikaista tarvetta.”
Hankintapäätöksiin vaikuttaa myös se, mitä ei lainata.
”Omakustanteiden julkaiseminen on tullut halvemmaksi. Niihin keskittyvissä kustannusliikkeissä ei kummemmin toimiteta, kuten ns. kunnon kustantamoissa; tehdään vain kannet ja sidotaan. Paikalliselle kirjailijalle on vaikea sanoa ”ei kiitos”, mutta kysyntää näille ei ole.”
