Mitä kansainvälinen yhteistyö on parhaimmillaan?
IFLA (International Federation of library association and Institutions) järjestää vuosittain kirjastomaailman suurimman kansainvälisen konferenssin IFLA WLIC:n. Konferenssin kylkeen ilmestyy vuosittain pienempiä yksittäiseen aiheeseen keskittyviä satelliittikonferensseja. Näitä järjestävät IFLA:n eri jaostot, jotka toimivat käytännössä vapaaehtoistyön pohjalta.
Kuulun Kirjastoseuran toiminnanjohtaja Juha Mannisen kanssa Public Library Section -jaostoon (PLS). Tänä vuonna järjestimme yhdessä toisen IFLA:n jaoston Environment, Sustainability and Libraries Section (ENSulib) kanssa satelliitin LocHal Libraryssa, Tilburgissa lauantaina 19.8.2023. Teema rakentui kestävän kehityksen tavoitteiden kautta ja otsikoksi muotoutui “Libraries as Actors of Climate Empowerment”. Molemmista jaostoista koottiin muutaman hengen työryhmä, jonka tehtävänä oli järjestää satelliittikonferenssi. Samaan aikaan meidän satelliittimme kanssa järjestettiin noin 20 muuta satelliittia ympäri Alankomaita. Odotimme ja tavoitimme noin 50 kestävän kehityksen teemasta kiinnostunutta kirjastolaista.
IFLA:n jaostotyön ja ylipäätäänkin organisaation kiemuroiden haltuun ottaminen on vienyt oman aikansa. Omalta osaltani tämän satelliitin rakentaminen oli konkreettinen ja selkeä työtehtävä, jonka kautta pääsin tutustumaan paremmin oman jaoston jäseniin mutta myös samalla luomaan kontakteja toiseen jaostoon. Kevään aikana eri puolilla maailmaa asuvat työryhmämme jäsenet kokoontuivat Teamsin välityksellä useampaan otteeseen. Käytimme aikaa teeman pohtimiseen, mietimme erilaisia vaihtoehtoja koota ohjelman esiintyjät ja päädyimme lopulta Call for Papers-hakuun, jonka kautta saimme loistavia esityksiä ja työpajoja ympäri maapallon. Yksi kansainvälisen jaostotyön havaintoni on, että kirjastoverkosto on maailmallakin vahva ja jaamme samat arvot. Riippuen kuitenkin maanosasta ja maasta, voi kulttuuri olla hieman erilaista ja asioita täytyy havainnoida ja tuoda esille eritavoin kuin Suomessa. Esimerkiksi sana demokratia voi tarkoittaa eri maissa ihan eri asiaa ja on terminä hyvin haastava, jopa kielletty, useassa maassa.
Ilman lukutaitoa, ei voi olla demokratiaa ja ilman demokratiaa ei voi olla kestävää kehitystä. Tässä meidän tulee miettiä, mitä kirjastot voivat tehdä.
Pääpuhujaksi kutsuimme Ton Van Vlimmeren, joka toimii The European Bureau of Library, Information and Documentation Associationsin (EBLIDA) presidenttinä. Päivän tärkein viesti tuli hänen suustaan: Kirjastot ovat usein ensimmäinen sisäänpääsy sivistykseen. Hän nosti esille kolme tämän hetken ihmiskunnan kriisiä: Ilmasto, informaatio ja Demokratia. Jokainen näistä liittyy toiseensa ja kysymykseen: mikä on kirjaston tarkoitus, jos ihmiset eivät enää lue? Ilman lukutaitoa, ei voi olla demokratiaa ja ilman demokratiaa ei voi olla kestävää kehitystä. Tässä meidän tulee miettiä, mitä kirjastot voivat tehdä. Ainakin tavoitella kaikkia ihmisryhmiä, tukea yhteiskunnallista keskustelua, työskennellä kestävän kehityksen puolesta.
Päivän aikana kuulimme puheenvuoroja kestävän kehityksen projektista San Diego State University Libraryssä ja miten saksalaiset kirjastot ovat ottaneet kestävän kehityksen huomioon toiminnassaan. Pääsimme aikamatkalle 50 vuoden päähän ja museoon, jossa tarkasteltiin, miten menneisyydessä on käyttäydytty ja millaisia tuotteita on ollut käytössä sekä miten nämä ovat vaikuttaneet nykyhetkeen vuonna 2070. Osallistuin kolmesta päivän aikana järjestetystä yhteen: Liselotte Dessauvagie Hollannin lukusäätiöstä (Stichting Lezen) piti meille Kestävän kehityksen kirjakerhon. Liselotten työ säätiössä vaikutti aika samantyyppiseltä, kuin Suomen Lukuliikkeen työ. Hollannissa on lähdetty lukuliikkeen tapaan tukemaan lukuintoa ja miettimään keinoja innostaa nuoria lukemaan. Kirjakerhon ajatuksena on yhdistää lukuilo ja kestävä kehitys. Kolmelle ikäryhmälle on koottu kolmeen eri kategoriaan liittyvät kirjapaketit: Ihmiset, planeetta ja yhteiskunta.
Lochal on suorastaan huikea kirjasto, joka on rakennettu entisen junavarikon halliin.
Konferenssissa Suomea edusti tällä kertaa omasta kirjastostani Oulusta palvelupäällikkö Minna Männikkö, joka kertoi Oulun kaupunginkirjaston Kestävän kehityksen tiekartasta, jossa on neljä päätavoitetta: ympäristötietoisuuden edistäminen, ympäristökuormituksen vähentäminen, vastuullinen rakentaminen ja tulevaisuuden kestävä kirjasto. Tarkemmin tiekarttaan voi tutustua Oulun kaupunginkirjaston kotisivuilla https://www.ouka.fi/oulu/kirjasto/kestava-kirjasto.
ENSulibin jaoston edustajat lähestyivät palkittua LocHal library, joka sijaitsi Tilburgissa, lähellä Rotterdamia. Lochal library ja sen henkilökunta tarjosi meille mahtavat kirjastotilat satelliitin järjestämiseen. Lochal on suorastaan huikea kirjasto, joka on rakennettu entisen junavarikon halliin. Kirjasto sijoittuu kolmeen kerrokseen, ja sen ala-aulaa hallitsee ylimpään kerrokseen asti yltävä valtava portaikko. Tiloja erotellaan pääosin verhoin ja tapahtumatilana toimivat portaat. Satelliittikin pidettiin portailla asiakkaiden kulkiessa samassa tilassa. Kirjaston rakentajat ovat onnistuneet luomaan äänimaiseman, jossa muu toiminta ei häirinnyt luentojen kuuntelua. Tauoilla saimme kierrellä kirjastossa tutkimassa paikkoja. Vanhat rakenteet, junakiskoilla seisova pöytä, pilareissä olevat kukkaistutukset sopivat mainiosti kirjahyllyjen, lasten satusopen ja digiverstaan rinnalle. Itselle jäi tunne, että mihin tahansa kävelikin tai katsoikin, aina löytyi jotain uutta ja jännittävää. Kirjasto oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. LocHalin työntekijät myös kertoivat meille, miten kirjastossa on huomioitu ilmastotyö niin rakentamisessa kuin kaupungin asukkaiden kanssa toimiessa.
Miksi tehdä yksin, kun voimme tehdä yhdessä ja saada paremman lopputuloksen!
Jälkikäteen juttelin suomalaisten kollegojen kanssa ja pohdimme, että tiivis yhden päivän aihe voi olla antoisampi kuin monen päivän konferenssi, joka sisältää useita eri teemoja. Oma jaostoni koki yhteistyön ENSulibin kanssa todella hyödylliseksi: miksi tehdä yksin, kun voimme tehdä yhdessä ja saada paremman lopputuloksen! Tähtäimessä on jo jaoston ensi vuoden Midterm Meeting, johon pyydämme mukaan yhteistyökumppaniksi toista jaostoa. Järjestelyt ja satellittipäivä tärkeän ja ajankohtaisen aiheen äärellä toi minun verkostooni myös uusia työkavereita. Huolimatta kulttuurieroista ja välimatkoista kirjastolaisilla tuntuu olevan samat tavoitteet ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Oli tärkeä päästä näkemään ja kuulemaan erilaisia tapoja, miten kirjasto voi olla esimerkkinä ilmastotyössä.
Onnittelut vielä Harri Sahavirralle ja Ensulib-jaostolle, jotka Ifla palkitsi aktiivisesta kestävän kehityksen työstä kirjastojen hyväksi!
Kirjoittaja on Oulun kaupunginkirjaston kirjastopalvelupäällikkö ja Public Library Sectionin jäsen Heidi Karhu.