Toisinaan asiakkaat yrittävät palauttaa vahingoittuneet kirjat vaivihkaa palautusluukkuun. Silloin kirjastosta lähetetään sähköposti tai kirje.
Mistä kirjastonhoitaja tietää, että asiakas on hankkinut koiran? Ensin haetaan kirjastosta koirankoulutusopas – ja sitten palautukseen tuodaan kirja, jonka selkämyksestä puuttuu paloja.
”Nakerrellut kirjan kannet kertovat yleensä siitä, että perheeseen on tullut koiranpentu”, kertoo erikoiskirjastovirkailija Satu Perttamo Lappeenrannan kaupunginkirjastosta.
Ilmiö on tuttu myös Vaasan kaupunginkirjaston kirjastoavustajalle Riitta Konsterille ja Tampereen kaupunginkirjaston kirjastovirkailijalle Satu Hussolle.
”Tulee mieleen yksi kirja, jonka nimi oli Koiraongelmia ja ongelmakoiria, ja se palautettiin pureskeltuna”, Konster muistelee. ”Vaikka kyllähän koirat jyrsivät ihan mitä vain kirjaa.”
Viiniä sivuilla
Kirjastoaineisto näkee monenlaista ihmiselämää kulkiessaan asiakkaalta toiselle, eikä satunnaisilta vahingoilta vältytä. Koirien puruleluksi päätymisen lisäksi kirjastoihin palautetaan esimerkiksi kastuneita kirjoja, jotka ovat pudonneet veneretkellä Saimaaseen, ammeessa lukiessa kylpyveteen tai sitten ne ovat olleet samassa repussa vuotavan vesipullon kanssa.
”Joskus teimme somepäivityksen siitä, että yksi palautettu kirja oli ollut pyykkikoneessa”, Husso kertoo. ”Kirja oli aivan käävän näköinen, eikä siitä ollut oikeastaan jäljellä kuin kannet.”
Läikkyvä neste ei aina ole vettä. Tuttuja ovat esimerkiksi kahvi-, tee- ja punaviinitahrat ja myös kissan ja jopa ihmisen pissa. Uimarannoilla luettujen kirjojen kansimuovien välissä saattaa olla hiekkaa, ja joskus kirjoihin on tarttunut tupakan haju niin tiukkaan, ettei sitä enää palauteta hyllyyn.
Oleellisinta vahingon arvioinnissa on se, voiko kirja vielä lähteä kiertoon. Jos se on niin pilalla, ettei käyttö enää onnistu, asiakkaan on yleensä korvattava teos kirjastolle.
Ei arvailua
Jotkut asiakkaat tunnustavat pienetkin tahrat heti teosta palauttaessaan ja ovat asiasta pahoillaan. Kaikista kolmesta kirjastosta sanotaan, että osa tuo rehdisti kirjan asiakaspalveluun ja kysyy, mitä nyt tehdään.
Silloin tällöin asiakas yrittää päästä pälkähästä ja palauttaa vahingoittuneen teoksen vaivihkaa luukkuun tai automaattiin. Jos vaurioituminen huomataan vasta palauttamisen jälkeen, kirjastot lähestyvät asiakasta yleensä kirjeitse tai sähköpostilla ja pyytävät esimerkiksi tulemaan katsomaan aineistoa.
Kaikista kolmesta kirjastosta korostetaan, että arvailemaan ei ryhdytä, vaan selvitykseen otetaan vain selkeät tapaukset. Vaikka aineistot tarkastetaan lainojen välissä, vahinkoja voi ainakin teoriassa käydä myös kirjastossa tai vaikkapa automaattilainaamisten ja -palautusten yhteydessä.
Aina asiakas ei myönnä, että vahinko olisi käynyt aineiston ollessa hänen hallussaan, vaikka muita vaihtoehtoja ei olisikaan.
”Joku voi pahastuakin, kun asiasta kysytään. Ketään ei ole tarkoitus syyttää, vaan asiasta keskustellaan yhdessä”, Perttamo painottaa.
Suurin osa on kuitenkin pahoillaan ja suhtautuu korvaamiseen suopeasti.
Kuluvaa tavaraa
Yleensä vahingoittunut aineisto korvataan maksamalla kirjaston määrittelemä korvaushinta tai tuomalla joko uusi tai vähintään hyväkuntoinen vastaava teos tilalle. Perttamo sanoo, että joskus teoksen korvaaminen toisella voi olla asiakkaalle edullisin vaihtoehto.
Jos teos on vanha ja jo kulunut, korvaushintaa voidaan kohtuullistaa. Korvaaminen on muutenkin tapauskohtaista. Esimerkiksi lastenkirjan saa joskus korvata eri kirjalla samalta kirjailijalta, mutta tietokirjan on oltava samasta tai uudemmasta painoksesta.
Kirjojen lisäksi muunkinlainen aineisto voi vahingoittua tai kadota. Husso huomauttaa, että elokuvia, kuunnelmia ja tietokoneohjelmia ei voi korvata vastaavalla tallenteella, vaan ne asiakkaan on korvattava rahalla.
Sekin pidetään mielessä, että kirjaston kirjat ovat kuluvaa tavaraa.
”Kyllähän vähin äänin poistetaan vaikkapa pikkuisen kastuneita kirjoja, eikä niitä korvauteta kenelläkään. Kirjaston aineisto kuluu käytössä joka tapauksessa”, Husso sanoo.
Jatkuvaa huoltoa
Vahingon sattuminen ei aina tarkoita, että kirja on automaattisesti käyttökelvoton. Kirjastoista kerrotaann kirjojen huoltamisen olevan joka tapauksessa osa työntekijöiden arkipäivää.
Vaasan Konster kertoo, että esimerkiksi rantahiekkaa kopsutellaan kirjoista kesäisin, ja kahvitahroja yritetään puhdistaa joko puhdistusaineella tai leikkaamalla hieman reunaa pois. Jos kirja on vielä märkä, sitä voidaan yrittää kuivatella vaikkapa käsipaperilla. Joskus kirjoja on silitettykin, ja Konster muistaa myös yrittäneensä poistaa hajua ripottelemalla ruokasoodaa ja tuulettamalla.
Monia vahinko voi hävettää, mutta kirjastolaiset arvostavat erityisesti rehellisesti vahinkonsa myöntäviä. Sattumukset voivat olla myös hyviä tarinoita.
”Joskus meillä oli täällä hylly, jossa oli korvattuja kirjoja. Ne olivat aivan jäätävän näköisiä”; Konster kertoo nauraen. ”Silloin pohdittiin, että täytyisi pitää näyttely, että mitä kaikkea voikaan käydä.”
