Ilmastoasiat, IFLA:n sisäinen kriisi, koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan varjostivat Dublinissa järjestettyä kansainvälistä kirjastokohtaamista. Päällimmäinen tunne tapahtumaan osallistumisen jälkeen oli kuitenkin puhtaasti onnellinen ja toiveikas liikutus.
Osallistuin Dublinissa järjestettyyn IFLA WLIC 2022 -konferenssiin 24. – 29.7. Olen Suomen kirjastoseuran nimittämä jäsen IFLA:n CPDWL-jaostossa, joka keskittyy erityisesti elinikäiseen ammatilliseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen. Matkustimme Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Juha Mannisen kanssa kohteeseen maanantaina 25.7. Arvion mukaan Suomesta oli osallistujia paikan päällä Dublinissa noin 20, joista puolet matkusti tilaisuuteen samoilla lennoilla.
Heti Dubliniin päästyäni suuntasin Dublin Convention Centre -konferenssikeskukseen ja siellä järjestettyyn jaostomme Business Meeting -tapaamiseen. Tapaaminen olikin positiivisella tavalla kuumottava, koska olin viettänyt viimeiset neljä viikkoa vuosilomalla ja nyt kohtasin monet jaostomme kollegat ensimmäistä kertaa livenä ihan fyysisesti. Tapaamisessa käytiin läpi jaostomme ajankohtaisia asioita ja työryhmien tilanteita. Saimme myös kuulla, että Rotterdamissa järjestettävä vuoden 2023 konferenssi järjestetään perinteisempään ajankohtaan 21. – 25.8.2023.
Business Meetingiin osallistuvat jaostojen jäsenet, mutta mukaan voi tulla myös tarkkailijan (observer) roolissa. Yksi erittäin mielenkiintoinen tuttavuus oli Tony Sanders, joka työskentelee Skilltype-firmassa. Yritys on lanseerannut erityisesti kirjastoille suunnatun alustan kyvykkyyksien ja osaamisen tunnistamiseen ja hallintaan. Skilltypen mainossloganin mukaan yrityksessä ”pohdimme uudelleen, miten ammatillinen kehittyminen vaikuttaa urasi kehityskulkuun”. Ja erityisesti kirjastojen kannalta – huh, heti nousi uusi tuttavuus.
Myös omassa työssäni kehittämiskirjaston koordinaattorina (akepike.fi) koulutussisältöjen kärki tänä vuonna on liittynyt kirjastolaisten hyvinvointiin ja ammatillisen identiteetin vahvistamiseen muuttuvassa maailmantilanteessa. Myös IFLA CPDWL -jaosto on tehnyt kirjastolaisten hyvinvointiteemaa näkyväksi esimerkiksi omissa webinaareissa. Suosittelen tutustumaan Wellness for Librarians: resources and examples -session materiaaleihin täällä.
Syleile odottamatonta!
Fyysisten kohtaamisten vähentyminen on ollut pandemia-ajasta johtuva seuraus monella alalla. Aluksi yllättävä ja sittemmin vakiintunut elämä koronaviruksen kanssa on ollut myös mahdollisuus, kun virtuaalisia kommunikaation välineitä on otettu käyttöön ja kehitetty. Dublinin WLIC -tapahtuma piti alun perin toteuttaa 2020 ja vasta nyt kokoontuminen voitiin viedä onnistuneesti maaliin. Jälleennäkemisen riemu olikin valtava, kun maailman eri puolilta tulevat kirjastolaiset kohtasivat toisiaan pitkästä aikaa.
Ensimmäisen illan yllättävä kohtaaminen tapahtui ruotsalaisten kollegoiden kanssa. Olin suuntaamassa New Professionals Special Interest Groupin tapaamiseen The Duke -nimiseen pubiin. Matkalla tapasin ensin oman jaostoni jäsenen Tina Haglundin ja tämän jälkeen Helsingborgin kirjastonjohtajan Catharina Isbergin. Tämän jälkeen seuraamme liittyivät vielä Ann Lundborg Skånen kirjastokehittäjistä sekä Lomman kunnan kirjastonjohtaja Susann Ek. Yhtäkkiä huomasinkin olevani syömässä italialaista ja parantamassa kirjastomaailmaa näiden hienojen kirjastolaisten kanssa.
Kolmen vuoden odotus on päättynyt
Konferenssi keräsi noin 2000 osallistujaa yli sadasta maasta. Käsittääkseni osallistujamäärä on hieman tavallista pienempi sen ollessa aikaisemmin 3000 osallistujan paikkeilla. Dublin on aidosti kosmopoliittinen kaupunki, jossa on paljon kulttuuria monissa muodoissa: museoita, avoimia tiloja, musiikkia, teattereita ja pubeja. Myös kaupungin kirjallinen historia on merkittävä ja kirjallisuuden ympärillä tapahtuu paljon. Dublinissa asukkaita on noin 1,4 miljoonaa ja kirjastoyksiköitä 21 kappaletta. Asiakkaiden kannalta Irlannin kirjastoissa kaikki on ilmaista, maksut loistavat poissaolollaan ja kansallinen järjestelmä on kirjastoille yhteinen.
IFLA:n puheenjohtaja Barbara Lison avasi konferenssin tiistaiaamuna. Puheenvuorossaan Lison totesi kolmen vuoden odotuksen päättyneen. On tullut aika rakentaa uusia suhteita ja vahvistaa vanhoja. Konferenssi on paikka ladata ammatillisia akkuja ja pohtia myös pandemian jälkeistä aikaa. Kirjastojen rooli kestävän kehityksen edellytysten luomisessa on keskeistä ja kestävyyttä tarvitaan myös IFLA:ssa, kirjastoissa ja yhteiskunnassa laajemminkin. Lison viittasi puheenvuorossaan myös IFLA:n haasteisiin, joiden perkaamiseen järjestettiin myös oma sessionsa.
Kollektiivinen ratkaisu vai massaitsemurha?
Irlannin entinen presidentti, poliitikko Mary Robinson toimitti konferenssin ensimmäisen keynote-puheenvuoron. Robinson oli valmistautuessaan esitystä googlannut kirjastojen merkityksen 2000-luvulla ja halusi haastaa osanottajien käsityksiä aiheesta. Heinäkuussa järjestetyssä Berliinin ilmastokonferenssissa oli kuultu hätkäyttävä varoitus: yli puolet maailmasta on todellisuudessa vaarassa ilmastonmuutoksen vuoksi. Robinson totesi, että edessä on todellinen valinnan hetki: kollektiivinen ratkaisu tai kollektiivinen itsemurha. Tämä on ehdottomasti ihmiskuntaa, jokaista yksilöä ja yhteisöä ja myös kirjastoja koskettava asia.
Ilmastonmuutos on epäoikeudenmukainen kriisi viidestä syystä: kriisi iskee köyhimpiin valtioihin eniten, kohdistuu sukupuoliin epätasa-arvoisesti, aiheuttaa taakkaa nuorille, eriyttää valtioita toisistaan ja aiheuttaa luonnolle tarpeetonta kärsimystä ja sukupuuttoja. Luonnosta tulee ihmisyyden vihollinen ja muutos on täysin itsemme aiheuttamaa. Meidän kaikkien tulisi kantaa kortemme kekoon ilmastonmuutoksen kehityksen pysäyttämiseksi. Miten konkreettisesti kirjastot voisivat auttaa? Mikä on kirjastojen asema?
Robinson heitti haasteen kirjastoille: Auttakaa! Auttakaa yhteisöjä ja ihmisiä puhumaan ilmastonmuutoksesta ja luokaa ympäristöt keskustelulle. Tuokaa nuoret valoon ja kuunnelkaa heitä sekä kehittäkää kohtaamisen paikkoja. Meidän tulisi olla paljon tehokkaampia asioiden korjaamisessa. Poliittisen aktivistin ja intellektuellin Cornel Westin sanoin: ”I can not be an optimist but I am a prisoner of hope”. Robinson päätti esityksensä toiveikkaasti Nelson Mandelan sitaattiin: “It always seems impossible until it’s done”.
Vuoden paras kirjasto taivaan osavaltiossa
IFLA/Systematic Public Library of the Year -palkinto jaetaan IFLA-konferenssin yhteydessä uudelle kirjastolle. Palkinnon saamisen kriteerejä ovat vuorovaikutus ympäröivän kulttuurin kanssa, arkkitehtuuri, joustavuus, kestävyys, kirjasto oppimisympäristönä ja digitalisaation huomioiminen. Tänä vuonna palkinnosta kisailivat neljä kirjastoa: Sympaattinen, lapsiin ja nuoriin keskittyvä Ogre Central Library Latviasta, Digitaalisia innovaatioita sisältävä Ithra Library Saudi-Arabiasta, värikkään koskettava ja tarinallinen Missoula Public Library Yhdysvalloista ja yhteisöllinen Gellerup Library Tanskasta. Palkinto meni tällä kertaa ”Sky State”-Montanaan Missoula Public Librarylle, mielestäni täysin ansaitusti!
Keskustelimme paljon matkakumppanien ja esimerkiksi Oulun kaupunginkirjaston Heidi Karhun kanssa palkinnon merkityksestä palkinnonjaon yhteydessä. Jokaisella kirjastolla on omia vahvuuksia ja eri puolilla maailmaa kirjastotoiminnan tekemisen edellytyksen eroavat. Ero selittyy monesti yhteiskuntien erilaisuudella: pohjoismaisen hyvinvointivaltion demokratiakäsitys on toisenlainen kuin lähi-idän kuningaskunnissa. Länsimaisissa kulttuureissa kirjaston rooli nähdään eri tavalla kuin meistä katsottuna idässä. Tämän tiimoilta juttelin myös Shurooq-kirjaston operatiivisen johtajan Mohamed Boufarssin kanssa. Yhteisöllisyyden luomiseen, ja toisaalta myös kilpailuissa pärjäämiseen, satsataan eri keinoilla eri puolilla maailmaa. On varmaa, että raati onkin päässyt tekemään huolellista pohdintaa voittajakirjastoa valitessa. Minkälainen olisi sinun mielestäsi ”paras kirjasto”?
Suuntaviivoja tuleville ammattilaisille ja coachausta
Tiistai-iltapäivänä osallistuin mielenkiintoiseen sessioon, jossa keskusteltiin vasta julkaistuista suuntaviivoista kirjasto- ja informaatioalan opetukseen. Alustuksen jälkeen keskustelimme pyöreässä pöydässä brittiläisen, saksalaisen, yhdysvaltalaisen ja eteläafrikkalaisen ammattilaisen kanssa suuntaviivojen käytännön toteutuksesta. Keskustelu oli todella opettavainen ja oli hienoa päästä vaihtamaan ajatuksia sekä kirjastoalan professorien että vastavalmistuneiden kollegoiden kanssa. Tapasin myös erittäin mieleniintoisen kontaktin, tohtori Frankie Wilsonin Oxfordista Bodleian kirjastosta. LIS-opetuksen suuntaviivat ovat varmasti aineistoa, joista tulemme keskustelemaan kirjaston ja yliopiston yhteistyöpalavereissa Tampereella jatkossa.
Oman jaostoni ensimmäinen sessio oli CPDWL- ja Management & Marketing -jaostojen yhteinen kansainväliseen coachaukseen keskittyvä puolitoistatuntinen. Coachauksen kohderyhmänä olivat nuoret kirjastojohtajat. Kokeneet valmentajamme tarjosivat coachausta eri kielillä. Coachaus eroaa esimerkiksi mentoroinnista siinä mielessä, että valmentajan tehtävänä on luoda ympäristö valmenettavalle keksiä itse omat ratkaisut haasteisiin. Valmennukset tapahtuivat kerrankin kasvotusten, mutta metodi soveltuu hyvin myös virtuaalimuotoon.
Löydän ammatillisen identiteettini uudelleen
Olen työskennellyt kirjastoalalla noin 15 vuotta erilaisissa tehtävissä: kirjastonhoitajaharjoittelijana, kirjastonhoitajana, erikoiskirjastonhoitajana, osastonjohtajana, palvelupäällikkönä ja koordinaattorina sekä myös alan opettajana ja toiminut Suomen kirjastoseuran erilaisissa vastuutehtävissä. Erityisesti viime vuosina, pandemia-ajan myötä olen saattanut ajoittain pohtia myös omaa ammatillista tulevaisuuttani. Tällaiset konferenssit tarjoavat mahdollisuuden itsetutkiskeluun ja pohjoismaisille kirjasto-osallistujille suunnattu tapaaminen antoi vastauksen. Olen oikealla alalla.
Nordic Caucus -sessio kokosi konferenssin pohjoismaiset osallistujat yhteen. Tilaisuus oli tänä vuonna Norjan kirjastoseuran järjestämä ja sisälsi tervetulotoivotukset, Elin Goltenin erinomaisen esityksen demokratiatyöstä sekä vapaata seurustelua. Goltenin väitöskirjan aiheena oli kirjastojen rooli kaikille avoimina kohtaamispaikkoina ja julkisen keskustelun areenoina digitalisoituvassa maailmassa. Omalle kohdalle koskettavin hetki oli kuitenkin tilaisuudessa esitetty video Prolog Deichman Bjørvika. Kannattaa todellakin katsoa. Video yhdistää sanataidetta, artistinäkökulmia ja kirjastojen merkityksen pohdintaa. Maailmassa tapahtuu surullisia asioita, ja me pääsimme katsomaan tämän videon yhdessä pohjoismaisten kollegoiden kanssa. Koskettavaa.
Keskustelimme Nordic Caucus -tilaisuuden jälkeen norjalaisten kollegoiden kanssa konferenssin annista. Tapasin esimerkiksi Norjan kirjastoseuran toiminnanjohtajan Ann Berit Hulthinin sekä Libraries for Children and Young Adults -jaoston Tone Larssen Rognen. Puhuimme heidän kanssaan siitä, että päättäjä- ja asiakasnäkökulmat voisivat olla vieläkin paremmin esillä kirjastojen esittelyvideoissa ja sessioissa. Esimerkiksi Public Library of the Year -tilaisuudessa näytetyissä videoissa oikeastaan vain tanskalaisten esityksessä kirjaston moninaiset käyttäjät oli nostettu äänenä esille.
Kirjastot, informaatio ja demokratia
Aurinko oli hädin tuskin noussut keskiviikkoaamuna kun suuntasin demokratia-aiheiseen sessioon konferenssikeskukseen. Kiintoisia esityksiä tarjoilivat Ton van Vlimmeren Eblidasta ja Vickery Bowles Toronton kaupunginkirjastosta. Vlimmerenin mukaan länsimaistenkin yhteiskuntien demokratiat ovat vaarassa. Kun demokraattisten yhteiskuntien ja organisaatioiden rakenteita käytetään hyväksi epädemokraattiseen päätöksentekoon pitää olla todella huolissaan. Freedomwatchin mukaan valinnan vapaus on vähentynyt 15 vuoden aikana eri maissa voimakkaasti. Toisaalta vapauden käsite on muuttunut vuosisatojen saatossa. Mitä kirjastot voisivat tehdä?
Vlimmerenin mukaan demokratian omaksumisella on kolmet kasvot ja sitä tapahtuu eri tilanteissa. Ensiksi demokratiaan kasvetaan kouluissa ja opetuksen osana. Toiseksi demokratiatyö näkyy liikkeiden, ryhmien ja julkisen keskustelun osana. Kolmanneksi demokratia voi näkyä myös henkilökohtaisena asenteena. Mitä sitten kirjastot voivat tehdä? Kirjastot voivat taistella aktiivisesti valeuutisten levittämistä vastaan, lähestyä laajasti kaikkia yhteiskunnan jäseniä, rakentaa linkkejä eri yhteisöjen välille, tukea demokraattisen asenteen vahvistumista, tarjota asiakkaille demokraattisia vaikuttamisen kokemuksia ja satsata yhteiskehittämiseen. Hollannissa käytetään termiä peaceful neigbourhood, joka tähtää demokraattisen asenteen elinikäiseen oppimiseen.
Vlimmeren heitteli päräyttäviä sisältösuosituksia demokratiatyöstä esityksensä mittaan. Lukulistalle voi laittaa esimerkiksi seuraavat: Nina Schickin Deep fakes and the infocalypse ja Annelien den Dijnin An unruly history. Lisäksi vinkki kirjastoalaa monesta kulmasta tutkivan David Lankesin työstä. Lankes puhuu esimerkiksi kollektiivisesta yksilöllisyydestä. Käsitteellä viitataan siihen, että kirjastoverkostojen tulisi muuttua samanlaisia palveluita eri yksiköissä tarjoavista paikoista alustoiksi, jotka sallivat kirjastojen näyttää enemmän yhteisöiltään ja palvella paikallisia yhteisöjä.
Vickery Bowles kertoi demokratiatyöstä Toronton kaupunginkirjastossa. Kanadassa nähdään, että kirjastojen ensisijainen tavoite on tarjota pääsy informaatioon ja huolehtia informaatiolukutaidosta. Yhteisön sitouttaminen on tärkeää, kirjasto on yhteiskunnallinen toimija. Torontossa katsotaan, että äänestyshalukkuuden nostaminen voi olla kirjaston agendaa ja sitä on toteutettu monin tavoin. Lisäksi tärkeää on tukea aktiivista kansalaisuutta ja vaikuttaa tasa-arvoon sekä älylliseen vapauteen. Mielenkiintoinen tapahtumaesimerkki koski amerikkalaisen poliittisen aktivistin Angela Davisin esiintymistä, josta tallennettu myös podcast TPL:n sivuilla. Bowlesin mukaan on todella vähän julkisia tiloja tai paikkoja, johon kaikki voivat tulla. Kirjasto toivottaa kaikki tervetulleeksi taustoista riippumatta – tämä on vaalimisen arvoista ikuisesti.
Kirjastot, markkinointi ja tulevaisuus
Kuten monesti konferensseissa, ennakkoon ja otsikoiden perusteella on vaikea tietää, mikä sessio tulee osoittautumaan tärkeäksi. Tämän osoitti todeksi jälleen kerran IFLA:n Management & Marketing -jaoston järjestämä sessio tulevaisuuden kirjastojen markkinoinnista. Tilaisuudessa jaettiin myös PressReader International Marketing Award, jonka voitti loistelias Yarra Libraries. Tässä on muuten sitten mielenkiintoinen kirjasto seurattavaksi, niin somessa kuin strategiapapereissa! Oppikirjamateriaalia kaikessa rohkeudessaan, sanoisin. Toinen palkinto meni Kiinaan Pekingin yliopiston kirjastolle ja kolmas Yhdysvaltojen Chattanoogaan.
Session aloitti Tracy McEneaney, johtava kirjastonhoitaja Watefordin kirjastosta Irlannista. McEneaneyn esitys oli huippu – yksi konferenssin parhaista. Todella hauska, rento ja täyttä tykitystä sanan varsinaisessa merkityksessä. Noin puolentunnin aikana McEneaney esitteli konkreettisesti erilaisia kirjastokampanjoita laidasta laitaan. Kampanjoita, joilla on kannustettu ihmisiä lukemaan. Kampanjoita, joissa on tehty yhteistyötä valtakunnallisen median kanssa. Kampanjoita, joissa kirjasto välittää tietoa vaikkapa ilmastonmuutoksesta.
Waterfordin kirjastoilla on ollut esimerkiksi National Library Open Day, Take A Closer Look -kampanja sekä Squeeze in a Read -teema lukemisen edistämisessä. Korona nähtiin mahdollisuutena luoda uutta ja solmia uusia kontakteja markkinoinnin tehostamiseen. Summer Stars -lukutaitokampanja suunnattiin kesällä peruskouluasteille. McEneaney korosti henkilöstön osaamisen ja kompetenssin merkitystä. Jokainen työntekijää osaa ja pystyy markkinoimaan kirjastoa tarvittavilla tiedoilla ja välineillä. Oivaltavaa oli yhteistyö Irlannin valtakunnallisen radio- ja tv-yhtiön RTE:n kanssa. McEneaney käy säännöllisesti vinkkaamassa kirjoja ja haastateltavana radiossa. Kuvaavasti hän kertoi, että kun hän suosittelee esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyviä tietokirjoja – hänestä tulee automaattisesti koko Irlantia puhutteleva asiantuntija, vaikka jotkut kirjat saattavat olla lukemattakin.
Toinen case kuultiin Chattanoogan kirjastosta. Christina Sacco kertoi kirjaston tavoista lähestyä asiakkaita uusilla tavoilla. Sacco totesi esityksen alussa, että monesti asiakkaat ovat tietämättömiä kirjaston moninaisista palveluista: ”I didn’t know library did that!”. Kirjastopalveluiden markkinoinnissa olisi hyvä aloittaakin kysymällä asiakkailta. Tärkeää on löytää avainasiakkaat, joilta voi kysyä parannusehdotuksia ja palautetta. Kirjastot voivat nostaa esille mainonnassa asiakastarinoiden kautta palveluita, esimerkiksi 3D-printtaamiseen tai makerspace-tilojen käyttäjäkokemusten avulla. Sacco kertoi hauskan ja oivalluttavan tarinan 87-vuotiaasta perhokalastuksen harrastajasta, joka työstää perhovälineistöönsä 3D-printterin avulla lisäosia. Chattanoogan kirjaston YouTube-kanavalta löytyy paljon upeita ja esimerkillisiä videoita.
Yarra yarra yarra yarra!
Yksi konferenssin kohokohdista oli ehdottomasti australialaisen Cory Greenwoodin esitys Yarran kirjastojen markkinointitempauksista. Greenwood työskentelee Yarran kirjastojen kehittämisestä ja markkinoinnista vastaavana koordinaattorina (Library development and Marketing Coordinator). Yarran kirjastot tekevät vahvaa työtä asiakkaiden kanssa ja käyttäjiä osallistetaan monissa toiminnoissa, kuten strategiatyössä perustavanlaatuisesti. Strategian uudistaminen kulkee nimellä The Next Chapter ja käyttäjät pääsevät vaikuttamaan suuntaviivoihin. Greenwoodin esitys oli malliesimerkki myös tyylikkäistä kalvoista ja vahvasta visuaalisuudesta. Kirjaston palveluista kerrotaan hauskoilla ja yllättävillä metodeilla.
Kunniaa Ukrainalle
Torstaiaamuna 28.7. järjestettiin sessio, jossa pohdittiin eurooppalaisten kirjastojen asemaa sodan aikana ja reagointeja Ukrainan sotaan. Ukrainasta paikan päälle Dubliniin oli päässyt Ukrainan kirjastoseuran puheenjohtaja Oksana Bolarynova. Salissa oli täydellinen hiljaisuus Bolarynovan esityksen aikana, kun osallistujat keskittyivät kuuntelemaan koskettavaa esitystä. Yleisö antoi esityksen lopuksi aplodit seisaaltaan tueksi Ukrainalle ja puhujakoroke verhottiin Ukrainan lipulla.
Rakentuuko luottamus?
IFLA:n sisäiset epäselvyydet loivat varjon konferenssin päälle ja moni osallistuja kaipaili lisätietoa siitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut. Konferenssin loppupuolella järjestettiin sessio Out in the open, jossa IFLA:n hallituksen jäsenet avasivat tilannekuvaa ja osallistujilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä asiaan liittyen. Paikalla lavalla olivat IFLA:n puheenjohtaja Barbara Lison, rahastonhoitaja Jaap Naber, jäsen Kirsten Boelt sekä uusi pääsihteeri Halo Locher. Tilaisuus oli sävyltään selvästi jännitteinen, vaikka tavoitteena oli luottamuksen uudelleen rakentaminen. Tapahtumien kulkuun saatiin selvyyttä, mutta monille nousi paljon lisäkysymyksiä tapahtuneesta.
Koko tapahtumasarja alkoi viime vuoden lopulla, kun tuolloisen pääsihteerin Gerard Leitnerin johtamistyylistä alkoi tihkumaan hämäriä tietoja. Hallitus kertomansa mukaan tarttui asiaan ja käynnisti selvityksen. Selvityksiä tehtiin IFLA:n sisäisesti kaksi kappaletta: ensimmäinen joulukuussa ja toinen tammi-helmikuussa tänä vuonna. Selvitykset osoittivat pääsihteerin johtamistavassa vakavia puutteita ja ongelmia. Tämä johti nopeasti luottamuspulaan, jonka johdosta pääsihteerin työsopimus purettiin,
IFLA:n hallitus korostaa edelleen sitä, että entisen pääsihteerin johtamistyyli on keskeisin erottamiseen vaikuttanut seikka. Mediassa on nostettu esille kuitenkin muitakin asioita palkkaukseen, kommunikaatioon, taloudellisiin epäselvyyksiin ja jopa häirintään liittyen. Entinen, erotettu pääsihteeri istuu myös IFLA:n toimintaa rahoittavan SIGL-säätiön hallituksessa. Puheenjohtaja kertoo SIGL-säätiön toimivan itsenäisesti, vaikka jopa 70 prosenttia järjestön rahoituksesta saadaan tästä kanavasta. Tilanne on hämmentävä. Erityisesti itselleni tuoreena jaoston jäsenenä on vaikea saada selkoa ja faktoja.
Loppuhuipennus
Konferenssi oli tänä vuonna pituudeltaan vain kolme päivää, aikaisemman viiden-kuuden päivän sijaan. Tämä aiheutti aikataulupainetta ohjelmaan, kun ohjelmassa tapahtui samanaikaisesti paljon kiinnostavaa. Aikataulun tiukkuus johti mahdollisesti myös siihen, että isossa auditorioissa tapahtuneet keynote-puheenvuorot keräsivät suhteellisen vähän osallistujia paikan päälle. Lisäksi konferenssikeskuksen tilat jakaantuivat niin, että isompaan saliin tuli kulkea ylimpien kerrosten kautta. Tämä saattoi vaikuttaa ainakin osittain tilaan löytäneiden kirjastolaisten määrään.
Michael Peter Edson sai kunnian olla konferenssin viimeinen keynote-esiintyjä. Edsonin puheenvuoro kiteytti hienosti konferenssin monia teemoja, keskittyen kirjastolaisten merkitykseen ilmastonkriisissä. Edsonin otsikko oli How millions of bold librarians will help save the world by inventing a unique form of global activism in response to the climate crisis. Nyt oltiin siis todella uuden äärellä, miten kirjastolaiset voisivat kehittää ainutlaatuista globaalia aktivismia vastauksena ilmastokriisille. Kunnianhimoinen ja kiintoisa teema puheenvuorolle.
Edson aloitti esityksensä pohtimalla sitä, että ilmastonmuutos on kaikkien tiedossa mutta hyvin harva tekee asialle mitään. Tietoisuus ja tieto isosta kriisistä tuntuu irralliselta omaan arkeen ja arkisiin toimiin liittyen. Olisi tärkeää tunnistaa, että meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa. Edson toi puheenvuoronsa keskelle hauskoja osallistavia elementtejä ja leikkejä, joilla ihmiset pääsivät osallistumaan. Esityksen loppupuolella nähtiin valtavan inspiroivaa tykittelyä erilaisista tavoista, joilla yhteisöt, järjestöt ja muut toimijat ovat saaneet ihmisiä keskustelemaan ja jakamaan omia huoliaan.
Edsonin esityksen ydin liittyi mielestäni siihen, että ihmisten tulisi kohdata toisensa sellaisina kuin he ovat. Kohtaamisen paikat ovat vähentyneet ja kommunikaatio on siirtynyt virtuaalisiin muotoihin. Kun eri taustoista tulevat ihmiset keskustelevat yhdessä, on mahdollista etsiä ennennäkemättömiä ratkaisuja vaikeisiinkin ongelmiin. Lisäksi meidän tulisi kurottaa korkeammalle ja nähdä esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät toimet sellaisina, joita meidän tulee lähteä heti toteuttamaan. Negatiivisiin aiheisiinkin on mahdollista ottaa leikillinen, pelillinen tai rento ote vapauttavan huumorin kautta. Pelivälineen puristaminen harvoin johtaa tuoreisiin lopputuloksiin.
YK.n kestävän kehityksen tavoiteohjelma (SDG) tulisi huomioida myös kirjastojen tavoiteohjelmissa. Suomalaisittain ajateltuna konferenssissa puhuttiin oikeastaan enemmän ilmastosta – kuin esimerkiksi demokratiasta. Molemmat ovat osa tulevaisuuden kestävyyttä, mutta ehkä ilmastoasiat näkyvät eri tavoin pohjoismaisessa arjessa vielä toistaiseksi. Miten vuoropuhelua voidaan lisätä?
Uudesta ajattelusta Edon nosti esimerkkinä Pittsbughin Conflict Kitchen -ravintolan, joka tarjoili etnisiä ruokia niistä maista, joiden kanssa Yhdysvallat oli konfliktissa. Mielenkiintoinen käsite oli myös tactical urbanism, eli taktinen urbanismi, jolla viitataan DIY-kulttuurin hengessä tehtyihin, matalan kustannustason muutoksiin kaupunkitilassa. Koskettava tempaus oli Melbournessa, jossa ihmiset lähettivät sähköposteja ja rakkauskirjeitä puille. Kampanjan alkuperäinen tavoite oli ottaa ihmiset mukaan kommentoimaan puiden kuntoja, mutta lopputuloksena syntyi toinen toistaan koskettavimpia todistuksia puiden tärkeydestä.
Hi Tree,
You are just outside my work and you make me happy 🙂
Keep growing and keep on treeing!
CreativeMornings on New Yorkissa vuonna 2018 syntynyt konsepti, jonka perusidea on simppeli. Ihmiset kokoontuvat yhteen tiettynä aamuna aamiaiselle keskustelemaan jostakin aiheesta. Jokainen tilaisuus on lähtökohtaisesti avoin ja maksuton. Nykyisin liike on laajentunut maailmanlaajuiseksi verkostoksi, joka kokoontuu yhteen myös virtuaalisesti eri kaupungeissa. Edson jakoi myös craftism-käsitteen, joka tarkoittaa tietyssä mielessä taiteen ja käsityöläisyyden liittoa. Suomeksi puhutaan kraftivismista tai käsityöaktivismista. Hyvä kirjavinkki oli Penguin Booksin julkaisema Green Ideas -sarja erilaisiin teemoihin keskittyvistä lyhyistä julkaisuista.
Kirjastojen työntekijät ovat rohkeita. Voimme auttaa maailmaa pelastumaan. Voimme rakentaa uutta globaalia aktivismia – ja tulevaisuus edellyttää, että löydämme sen yhdessä.
Blogitekstin on kirjoittanut Tampereen kaupunginkirjaston alueellisen kehittämistehtävän koordinaattori Jarkko Rikkilä, joka on myös Suomen kirjastoseuran hallituksen varapuheenjohtaja kaudella 2021-2022.