Olin kuudesluokkalainen kun Samantha Fox ja pian sen jälkeen Sabrina nousivat suuren yleisön tietoisuuteen. Se oli meille kehittyville tyttölapsille helvetillistä aikaa. Pojat vertasivat meitä ihailemiinsa povipommeihin ja haukkuivat päivittäin laudoiksi.
Olen usein miettinyt, millaista on olla kuudesluokkalainen tänä päivänä, kun tienvarsimainokset, elokuvat, televisio, lehdet ja internet vyöryttävät päälle stereotyyppistä naiskuvaa. On kukkahattutätejä, lepakkofemakkoja, pissiksiä ja kympin tyttöjä.
”Mitä väliä?”, joku kysyy. Paljonkin.
Se millaisena me näemme itsemme, vaikuttaa siihen mitä me teemme. Kulttuuriset representaatiot, yhä vahvemmin media, vaikuttavat identiteettiimme. Eli siihen, miten me näemme itsemme. Halusimmepa tai emme. Tutkimuksissa onkin todettu, että lasten ja nuorten syömishäiriöt ovat lisääntyneet, niin tytöillä kuin pojillakin.
Nuoret olivat vielä 20 vuotta sitten aika näkymättömiä median sisällöissä, eivät enää. Tositelevisioon ja kykykilpailuihin otetaan yhä nuorempia osanottajia, joita sitten pilkataan eri medioissa. Maan suurimmassa sanomalehdessäkin kirjoitetaan ”pissiksistä” ja ”kympin tytöistä” – molemmista usein ikävään sävyyn.
Pissis. Nuoren suusta se voi hyvinkin olla itseironista campia, mutta keski-ikäisen toimittajan tekstissä ihan muuta. ”On järkyttävää, että valtakunnallisessa lehdessä toimittaja sälyttää koko kansakunnan moraalin rappeutumisen nuorten tyttöjen (pissisten) harteille”, totesi Jussi Förbom, kirjailija, Amnestyn puheenjohtaja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavassa tilaisuudessa.
Onneksi nykyään kouluissa ja kirjastoissa opetetaan medialukutaitoa. Median tyttökuvaa tutkinut Heta Mulari sanookin (KL 1/12), että nuoret ovat nykyään mediakriittisiä. Helpottavaa kuulla!
Minun kouluaikanani ei medialukutaitoa opetettu, mutta onneksi äitini opasti minut Tiina-kirjojen pariin. Sain Anni Polvan kirjoista toisenlaista tytönmallia: Tiina oli reilu, rohkea ja vahva. Pisti poikiakin turpaan, jos nämä kiusasivat jotain heikompaa. Ihailin Tiinaa, halusin olla Tiina.
Luultavasti Tiina on vaikuttanut kasvatuksen ohella identiteettiini enemmän kuin mikään muu. Taisi se yhdessä kuudennen luokan kokemusten kanssa vaikuttaa graduni aiheeseenkin: tutkin nuorten naisten representaatioita iltapäivälehdissä 1980–2000 luvuilla.
Onneksi nykyään on tarjolla paljon kirjoja ja elokuvia, joissa esitetään stereotyypistä poikkeavia roolimalleja eikä pakoteta henkilöhahmoja kapeaan lokeroon. Kuusivuotiaalle tyttärelleni olen jo lukenut Ronja Ryövärintyttäret, Peppi Pitkätossut ja Nopolat. Rokotan häntä maailmaa vastaan.
ps. Kirjastolehden Media & Tieto -teemanumero ilmestyi 3.2.! Löydät sen lähikirjastostasi!
