Kirjastossa on mediakasvatukselle ihanteelliset puitteet, koska sieltä löytyvät sekä aineistot ja välineet että tiedonhaun ja sen opettamisen ammattilaiset.
Mediakasvatus ymmärretään usein lapsiin kohdistuvana uhista ja vaaroista varoitteluna. Se on kuitenkin paljon enemmän. Mediakasvatusta on mm. kirjastojen ikäihmisille tarjoama tietotekniikkakoulutus ja vaikkapa lasten satutunnitkin, mikäli niihin sisältyy keskustelua ja analysointia. ”Mediakasvatukseen liittyvät aina pedagogiset tavoitteet”, sanoo Kirjastot.fi:n suunnittelija Pirjo Sallmén.
”Kirjastojen päätehtävä kautta aikojen on ollut lukutaidon edistäminen eikä medialukutaito tee poikkeusta. Hyvä medialukutaito edellyttää aina hyvää perus luku- ja kirjoitustaitoa.”
Kirjastolla on itse asiassa laissa säädetty tehtävä tarjota asiakkaille kansalaistaitoja ja mahdollisuuden elinikäiseen oppimiseen. Medialukutaito kuuluu nykyajan kansalaistaitoihin.
Mediakasvatukseen kuuluu myös internetin vaaroista kertominen ja kohtuukäytön opettaminen, mutta tässäkin on välillä menty ääripäähän.
Pirjo Sallmén muistaa tapauksen, jossa perheen äiti oli niin tiedostava, ettei päästänyt lastaan kauppaan suojellakseen tätä iltapäivälehtien lööpeiltä. ”Ja kun mummo tuli kylään ja halusi katsoa Kauniit ja rohkeat, hänen piti mennä suljettuun huoneeseen katsomaan, ettei lapsi näkisi.”
”Eivät lapset niin opi mitään. Nykyajan lapset elävät eri maailmassa kuin me vanhemmat aikoinaan, ja se pitää hyväksyä. Myös lapsen oikeuksiin kuuluu saada tietoa ja hänellä on oikeus ilmaista mielipiteensä. ”
Mediakasvatuksen tavoite on hyvä medialukutaito, mikä tarkoittaa verkkokäytössä muun muassa kykyä tunnistaa huijausviestit, ymmärrystä siitä, miten netissä käyttäydytään ja kykyä kyseenalaistaa tarjotut selitysmallit.
Taso vaihtelee
Pirjo Sallmén on toiminut kirjastoalalla 31 vuotta ja viimeiset seitsemän vuotta mediakasvatuksen parissa. Mikä on suomalaisten medialukutaito tällä hetkellä?
”Se vaihtelee. Ne lapset ja nuoret, jotka ovat tottuneet käyttämään eri medioita ja myös tuottamaan omia mediatekstejä tai -esityksiä, ovat paremmassa asemassa kuin ne, jotka on mahdollisesti jätetty yksin selviämään esim. netinkäytössä, ja joille koulukaan ei ole pystynyt tarjoamaan nyky-yhteiskunnan vaatimia mediataitoja. ”
Aikuisten medialukutaidoissa on myös eroja. Erot tulevat esiin selvimmin taidossa erottaa tärkeä tieto vähemmän tärkeästä, sekä kyvyssä löytää olennainen tieto ja muodostaa oma näkemys. ”Puhutaan kriittisestä medialukutaidosta. Valitettavan usein kuulee, että osa aikuisista edelleen haksahtaa ns. huijausviesteihin ikävin seurauksin.”
Myytti diginatiiveista
Sitkeässä elää myytti ’diginatiiveista’, jonka mukaan nuoret ikäluokat osaavat ikään kuin luonnostaan toimia verkossa, eikä heitä tarvitse erikseen opettaa. Oletus on osoitettu katteettomaksi monissa tutkimuksissa.
”Kokemukseni mukaan suuri osa hallitsee verkon viihdekäytön, mutta ei välttämättä sen hyötykäyttöä”, Sallmén sanoo.
Yhteiskunnassa näkyvä polarisoitumiskehitys koskee myös medialukutaitoa; toisilla on asiat paremmin kuin toisilla. Joillain on kaikki pelit ja vehkeet, toisilla ei edes tietokonetta saati internetyhteyttä.
Kirjasto voikin toimia puskurina eriarvoistumista vastaan. Kuka tahansa voi tulla kirjastoon ja päästä siellä tutustumaan erilaisiin media-aineistoihin; kirjoihin, musiikkiin, peleihin, e-aineistoihin… Kirjaston työntekijät ovat tiedonhaun ja sen opettamisen ammattilaisia, joten mikä olisi turvallisempi paikka opetella mediataitoja? Kirjastojen tehtävä on ennen kaikkea tukea koulujen ja vanhempien mediakasvatustyötä.
Älypuhelin tunneilla?
Kirjastoissa tuotetaan verorahoilla hienoja palveluita ja on todella sääli, etteivät esimerkiksi koulut käytä niitä paremmin hyväkseen.
”Ongelmana on, etteivät kaikki opettajat tiedä, mitä kaikkea kirjastoissa on tarjolla”, Sallmén toteaa.
Alueelliset erot ovat huomattavat. Joissakin kouluissa luokat käyvät säännöllisesti kirjastossa, toisissa kaikki eivät edes tiedä, missä lähikirjasto sijaitsee.
”Joissain kouluissa kokeillaan jo sitä, että lapset saavat käyttää älypuhelinta tunneilla.”
Se kuulostaa hieman arveluttavalta Commondore 64:n sukupolven edustajan korvaan, mutta Sallménista idea on hyvä:
”Lapsilla taidot kehittyvät, kun koulussa on mahdollisuus sosiaaliseen median hyödyntämiseen. Itse tekeminen ja tuottaminen lisäävät motivaatiota ja sitä kautta oppimista.”
Mitä mieltä Sallmén on siitä, että ala-asteikäisille hankitaan älypuhelimia?
”Minulla ei ole tähän mitään kantaa. Pääasia on, että vanhemmat ovat itse tietoisia, mitä kaikkea älypuhelimella on mahdollista tehdä ja osaavat opastaa myös lasta. ”
”Omilla lapsillani, 18- ja 22-vuotiailla, ei vieläkään ole älypuhelinta, koska he eivät ole sitä koskaan halunneet.”
Mediakasvatus kirjastojen perustoiminnaksi
Yleiset kirjastot ovat vuosien ajan järjestäneet mediakasvatusta, mutta kaikissa kirjastoissa se ei ole vielä juurtunut arkikäytännöksi.
Suomen kirjastoseura on saanut opetus- ja kulttuuriministeriöltä rahoituksen hankkeeseen, jonka tavoitteena on vakiinnuttaa mediakasvatus yleisten kirjastojen perustoiminnaksi. Hanke päättyy tämän vuoden lopussa, jolloin julkaistaan suositukset käytännön toimiksi. Suositukset tehdään yhdessä kirjastojen asiantuntijoiden kanssa. Mika Mustikkamäki työstää hanketta.
