Kevytkyläily ja heavykyläily palvelun kehittämismenetelminä Oulun kaupunginkirjastossa.
Oulun kaupunginkirjastossa on menossa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama asiakaspalvelun kehittämiseen keskittyvä projekti, joka alkoi jo vuonna 2010 nimellä ”Proaktiivinen kirjastoammattilainen ja uusi kokoelmakonsepti”. Jatkoprojekti, joka kestää tämän vuoden loppuun, on nimeltään ”Palvelumuotoilun poluilla”. Tässä projektissa on otettu käyttöön monien muiden menetelmien ohella kevytkyläilyja heavykyläily.
Ensimmäinen ”kevyt kyläily -menetelmä” kehitettiin pohjoisten kirjastojen arviointiprojekti Parkissa vuosina 2000–2003 ja se on ollut heavykyläilyn pohjana. Kyläilyt ovat viikon tai useamman viikon tai jopa kuukausien kestäviä vaihtoja kirjaston henkilöstön kesken eri yksikköjen välillä. Tavalliseen henkilökiertoon on erona se, että kyläilijät täyttävät vierailunsa aikana lomaketta, jonka avulla tarkastellaan muun muassa visuaalista ympäristöä, esitteitä, opasteita ja mietitään vierailukohteena olevan kirjaston työskentelytapoja. Samalla etsitään sekä hyviä esimerkkejä että kehitettäviä asioita. Kyläily perustuu ainakin toistaiseksi vapaaehtoisuuteen ja sitä on hyödyntänyt tämän vuoden aikana parikymmentä henkilöä. Lomakkeiden tiedot kootaan ja niitä hyödynnetään palvelun parantamisessa edelleen.
Karjasillan lähikirjaston kirjastonhoitaja Antti Heikkinen kevytkyläili pääkirjaston musiikkiosastolla kaksi viikkoa tämän vuoden toukokuussa. Omassa työssään Antti vastaa musiikkipainotteisen Karjasillan kirjaston musiikkiaineistosta.
Kirjastosihteeri Minna Ikonen Haukiputaan kirjastosta puolestaan heavykyläili Rajakylän lähikirjastossa. Haukiputaan kirjastosta tuli kuntaliitoksen myötä yksi Oulun aluekirjastoista. Minna on työskennellyt Haukiputaalla yli 15 vuotta ja entisen Oulun kirjastot ovat vielä suhteellisen tuntemattomia.
Oliko helppoa päästä heti sisälle toisen yksikön päivärytmiin?
Antti: ”Suht helppoa, koska olin ollut musiikkiosastolla jo aiemmin, eikä päivärytmi ollut paljoa muuttunut tuosta ajasta.”
Minna: ”Erilainen päivärytmi ei tuottanut ongelmia. Käytännöt selitettiin alussa hyvin, eivätkä poikkeamat niin kauhean suuria olleet.”
Oliko eroja paljon oman pisteesi ja kyläilypisteesi työkulttuureissa?
Antti: ”Ei niin älyttömästi. Musiikkiin erikoistuminen toki näkyi musiikkiosastolla eikä muunlaisen aineiston kanssa tarvinnut olla juurikaan tekemisissä pelejä lukuun ottamatta. Suurin ero oli ehkä siinä, että lähikirjastossa kaikki tekevät suurin piirtein kaikkea tai ainakin on oltava jollain tasolla valmis tekemään kaikkea, mutta pääkirjastossa työt on jaettu tarkemmin ja omista tehtävistä pidetään ehkä tiukemmin kiinni. Lähikirjastossa on myös kiireisempää kuin pääkirjaston musiikkiosastolla.”
Minna: ”Kyllä eroja oli jonkin verran. Luulen, että suurimmat erot tulivat siitä, että oma toimipisteeni on aiemmin ollut kunnan pääkirjasto ja Rajakylä on aina toiminut lähikirjastona. Haukiputaalla olemme tottuneet toimimaan itsenäisesti, joten suuren organisaation komentoketjut eivät tuntuneet luontevilta.”
Mitä hyötyä koet kyläilystä olleen, entä huonot puolet jos niitä oli?
Antti: ”Pääsin taas olemaan enemmän tekemisissä musiikkikirjastotyön kanssa, mikä oli varsinkin musiikin tiedonhakutaitojen ylläpitämisen kannalta oikein hyvä asia. En keksi huonoja puolia, varsinkaan, kun kyläily kestää noin lyhyen aikaa.
Minna: ” Matkailu avartaa ja antaa uusia ajatuksia. Kolme viikkoa on vähän hankala aika, sillä aika on pitkä tutustumisessa mutta lyhyt omien tai toisten toimintatapojen kehittämiseen.”
Olisiko sinusta hyödyllistä ottaa kyläily osaksi jokaisen työtä ja kiertää pisteestä toiseen? Antti: ”Voin suositella kyläilyä kaikille. Se on mukavaa vaihtelua ja avartavaa siinä mielessä, että näkee eroja omiin käytäntöihin, joille usein sokeutuu. Tämä toimii siis molempiin suuntiin. Ulkopuolinen näkee asiat eri tavalla kyläilykirjastossa ja voi toisaalta löytää uusia asioita kotikirjastoon vietäväksi eli kyläilystä seuraavat erilaiset kehitysmahdollisuudet sekä koti- että kyläilykirjastolle on hieno juttu.
Vierailun on kuitenkin hyvä olla vapaaehtoista, koska silloin siitä saa irti kaikkein eniten, sekä toimipisteet että kyläilijä. Nykyään kun kaikki muuttuu niin nopeasti, niin kierron hyvä puoli on myös se, ettei jäädä liian sidotuksi tai kiintyneiksi vain yhteen omaan työpisteeseensä. Tajutaan helpommin se, että ollaan osa isompaa kokonaisuutta eikä oman työpisteen työtavat ja -kulttuuri ole välttämättä se ainoa oikea. Tällöin on myös helpompi lähteä sijaistamaan eri paikkoihin tarvittaessa.”
Minna: ”Vierailut olisivat hyödyllisiä, mutta pakottamalla ei kyllä saada toivottuja tuloksia aikaan. Etäisyydet ja kulkumahdollisuudet täytyy ottaa huomioon. Kyläily oli positiivinen kokemus, olen kannustanut muitakin kokeilemaan. On hyvä välillä huomata, että asiat voitaisiin tehdä toisinkin. Kyläilyn aikana tuli esille asioita, jotka eivät olleet hyviä tai huonoja vaan lähinnä ihmetystä aiheuttavia eli mietin ja kyselin miksi tässä kirjastossa tehdään näin tämä asia.”
