Turvapaikanhakijoiden suuri määrä yllätti syksyllä. Kirjastoissa ei jääty ihmettelemään, vaan tartuttiin ripeästi toimeen.
Turvapaikanhakijoiden suuri määrä yllätti syksyllä. Kirjastoissa ei jääty ihmettelemään, vaan tartuttiin ripeästi toimeen.
Suomeen oli tullut lokakuun puoleen väliin mennessä yli 22 000 turvapaikanhakijaa. Eri puolille maata on nopeassa tahdissa avattu uusia hätämajoituskeskuksia, jotka ovat täyttyneet turvapaikkapäätöstä odottavista hakijoista.
Mikä on kirjaston rooli, mitä yleiset kirjastot voivat tehdä ja millaisia palveluja tarjota, jotta eri maista ja kulttuureista tulevat ihmiset pääsisivät osaksi suomalaista yhteiskuntaa? Kysymystä on jouduttu ja joudutaan pohtimaan monissa Suomen kunnissa ja kirjastoissa.
Myös valtiovalta odottaa kirjastojen toimivan uusien tulijoiden kotouttamiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen totesi lehtihaastattelussa, että kirjastot ovat monella tavalla avainasemassa, kun kuntiin tulee suuria määriä turvapaikanhakijoita. Kirjastot voivat tarjota niin tilojaan, palveluitaan kuin verkkoyhteyksiäänkin muualta tulleiden avuksi.
Pieni kiertokysely eri puolille maata kertoo, että kirjastoissa ei jääty odottamaan ministeriön ohjeistuksia, vaan on tartuttu aktiivisesti toimeen. Ei ole yllätys, että kuntien ja kirjastojen välillä on kuitenkin huomattavia eroja. Vaikka halua ja toimeliaisuutta löytyy kaikkialla, pienissä kirjastoissa mahdollisuudet ovat väistämättä rajallisemmat kuin suurissa kaupunkikeskuksissa.
UUSIA TEKEMISEN TAPOJA
Espoossa maahanmuuttajien palveluihin on paneuduttu jo vuosien ajan, sillä lähes viisitoista prosenttia kaupungin asukkaista puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia. Kirjaston palvelut on myös sisällytetty Espoon viralliseen monikulttuurisuusohjelmaan. Sen mukaan kaupunginkirjaston tulee tutustuttaa maahanmuuttajia suomalaiseen kulttuuriin, mutta myös tukea heidän oman kielensä ja kulttuurinsa ylläpitämistä.
Monikulttuurisuusohjelma ei ole jäänyt Espoossa vain paperille, vaan se on otettu huomioon resursoinnissa ja sitä toteutetaan määrätietoisesti. Kirjastopalveluiden aluejohtaja Sunniva Drake vastaa ohjelman toteuttamisesta kirjastossa, ja yksi erikoiskirjastonhoitaja keskittyy päätoimisesti maahanmuuttajien palveluihin.
Entressen kirjaston palvelupäällikkö Jaana Määtän mukaan Espoossa on reagoitu nopeasti myös uusien turvapaikanhakijoiden tarpeisiin. ”Henkilökunta on ollut alusta asti proaktiivista.”
Aineistotarjonnan, ryhmäkäyntien ja muun perinteisen toiminnan ohella Espoossa on keksitty uusia tekemisen tapoja. Määttä kertoo, että Espoon kirjastoauto Välkky on käynyt Kirkkonummen puolella Evistskogin vastaanottokeskuksessa ja että heidän nuortenosastonsa organisoivat jalkapalloturnausta turvapaikanhakijoiden kanssa.
OMAN TOIMEN OHESSA
Myös Oulussa ja Hämeenlinnassa kirjastopalvelut on sisällytetty paikalliseen kotouttamisohjelmaan, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole näkynyt lisäpanostuksina budjetissa. Oulussa pääkirjasto koordinoi maahanmuuttajille suunnattuja palveluja, mutta itse palvelut hoidetaan osana kirjastojen normaalia toimintaa.
Hämeenlinnassa erityisesti Lammin lähikirjasto on tehnyt aktiivista yhteistyötä paikallisen vastaanottokeskuksen kanssa. Kirjastonhoitaja Päivi Ruuskasen mukaan Lammilla tehdään joka päivä muutama kortti.
”Etenkin tämä syksy on ollut vilkasta aikaa maahanmuuttaja-asiakkaiden kanssa. Ilahduttavaa on se, että jo jonkin viikon täällä ollut asiakas tuo uusia maahanmuuttajia mukanaan ja toimii heille tulkkina asiakaspalvelutilanteissa.”
Pienessä pirkanmaalaisessa Punkalaitumen kunnassa on toiminut vastaanottokeskus 1990-luvulta asti. Keskus ehdittiin välillä jo lakkauttaakin, mutta avattiin syyskesällä uudestaan. Kunnassa asuu noin sata pakolaista, ja vastaanottokeskuksessa odottaa turvapaikkapäätöstä noin 350 hakijaa. Suhteessa asukaslukuun Punkalaitumella on siis saman verran maahanmuuttajia kuin Espoossa.
Punkalaitumen kirjastossa työskentelee päätoimisesti kaksi henkilöä. Kirjastotoimenjohtaja Jari Hjelm toteaa, että varsinkin aineistotarjonnassa joudutaan menemään tilanteen ja tarpeiden mukaan.
”Kun tulee kysyntää, lisätään tarjontaa.”
Resurssien puutetta on paikattu erilaisten hankkeiden avulla. Espoossa monikulttuuristen palveluiden kehittämiseksi on ollut useita projekteja, joita aluehallintovirasto on rahoittanut.
Jari Hjelm kertoo, että myös Punkalaitumella kaivataan ulkopuolista vetoapua.
”Suunnittelen hankehakemuksen tekemistä kielellisen ja kulttuurisen kotouttamisen tukemiseksi esim. kirjaston kielikahviloista, turvapaikanhakijan rekrytoimisesta, kulttuuritörmäytyksestä. Kaikenlaista voi ideoida, mutta toteuttajia tarvitaan, eikä itse repeä kaikkeen.”
VAPAAEHTOISAPUA TARVITAAN
Turvapaikanhakijoiden tulo Suomeen on saanut monet kansalaiset ryhtymään vapaaehtoistyöhön, jota SPR ja muut tahot ovat tarvinneet ja tarjonneet. Järjestöt ja vapaaehtoiset ovat tärkeä yhteistyökumppani myös kirjastoille.
Kirjastonhoitaja Sini Kiuas kertoo, että Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa on useita vuosia toiminut monikielinen kielikahvila, jota on järjestetty yhteistyössä Hämeenlinnan maahanmuuttajapalveluiden, Maahanmuuttoinfon ja muiden toimijoiden kanssa. Kirjastot ovat tarjonneet tilojaan myös SPR:n Suomikamu-toimintaan.
Myös Jari Hjelm painottaa kolmannen sektorin merkitystä, joka korostuu erityisesti pienissä kunnissa. Punkalaitumella Mannerheimin lastensuojeluliitto on järjestänyt mm. Ystäväksi maahanmuuttajalle -toimintaa, johon kirjastokin voisi osallistua tarjoamalla tilojaan kielikahvilan järjestämiseen.
Aktiiviseen yhteistyöhön kannustaa myös palvelupäällikkö Heidi Karhu Oulun maakuntakirjastosta. ”Kannattaa miettiä yhteistyötä eri tahojen kanssa, kirjastoilla ei riitä resursseja yksin tekemiseen. Paikallisia tapahtumia ja tilaisuuksia voidaan järjestää helposti muiden toimijoiden kanssa.”
Vapaaehtoisuus toimii toisinkin päin. Jaana Määttä kertoo, että osa Espoon kirjaston henkilökunnasta käy vapaa-ajallaan auttamassa turvapaikanhakijoita eri paikoissa ja tehtävissä.
Näin on tehnyt myös hämeenlinnalainen Sini Kiuas: ”Itselleni tuli syksyllä voimakas tarve auttaa, ja kesti pari SPR:n järjestämää vapaaehtoisten hätämajoituskeikkaa tajuta, että kirjaston päätyössäni voin organisoida yhteistä toimintaa eri tahojen kanssa. Ei tämä uusi turvapaikanhakijoiden tilanne sitä muuta; ryhmäkäynnit ja kaukopalvelukin ovat jo työnkuvassa. Tuntuu hyvältä sekin, että mahtavat vapaaehtoiset, joita olen SPR:n kautta tavannut, arvostavat kirjaston työtä.”
ESTEITÄKIN ON
Vaikka kirjastot ovat lähteneet aktiivisesti madaltamaan kynnyksiään, on eteen tullut myös esteitä, joista osa on hyvinkin konkreettisia. Tämä on huomattu muun muassa Lappeenrannassa, jossa toimii Joutsenon vastaanottokeskus entisessä Konnunsuon vankilassa. Erikoiskirjastonhoitaja Jenni Santaholman mukaan Konnunsuolta on huonot yhteydet niin Lappeenrannan kuin Imatrankin suuntaan, joten kovinkaan monet turvapaikanhakijat eivät ole sikäläisissä kirjastoissa vielä asioineet.
Joukkoliikenteen puute näkyy ja tuntuu Punkalaitumellakin. Vaikka vastaanottokeskuksen ja kirkonkylän välillä on matkaa vain neljä kilometriä, jokaisen asukkaan on taitettava se joko kävellen tai pyörällä. Kirjastokaan ei voi viedä palvelujaan vastaanottokeskukseen, koska kirjastoautosta jouduttiin luopumaan jokin aika sitten.
Jari Hjelm on työssään törmännyt myös luku- ja kirjoitustaidon puutteeseen ja muihin kulttuurisiin esteisiin. ”Monelle tulijalle koko kirjaston konsepti on vieras, on totuttu elämään toisella tavalla, on oltu vuosikausia pakolaisleireillä tai yhteiskunnassa, jossa järjestyksen asemesta klaanit rosvoilevat. Kun elämä alkaa uudessa paikassa kokonaan uusiksi, lukeminen voi tuntua tosi kaukaiselta.”
Mutta Hjelm on todennut myös esteiden ylittämisen palkitsevuuden: ”Osalle oma kirjastokortti on ensimmäinen luottamuksen osoitus, todiste osallisuudesta. Voin lainata automaatilla ja palauttaa. Minuun luotetaan.”
Vaikka uusi tilanne aiheuttaa monenlaista mietintää ja suunnittelua, pelkoon ja epävarmuuteen ei ole aihetta. Näin tilanteen kokee ainakin kokoelma- ja tietopalveluiden palvelupäällikkö Heidi Karhu Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjastosta.
”Ei kannata pelätä ihmisiä. Eikä pelätä oman kielitaidon puutetta. Perusaineistot ovat valmiina, voi aina kysyä naapurikirjastosta apua.”
Samanlaisia terveisiä lähettää Päivi Ruuskanen Hämeenlinnan Lammilta.
”Mielestäni täällä on toiminut hyvin se, että maahanmuuttaja-asiakkaita kohdellaan kuten muitakin asiakkaitamme, eli yritämme vastata heidän tiedontarpeisiinsa mahdollisimman hyvin. Kirjaston roolin olisi hyvä olla jatkossakin sellainen, että kaikille tarjotaan kirjastopalvelua tasapuolisesti.”
Artikkeli perustuu lokakuussa kirjastoille tehtyyn kyselyyn.
*********************
Materiaaleja kirjastoille
Kirjastot.fi:n materiaalipankista löytyy lyhyt kirjaston esittely powerpoint-muodossa sekä pikaesite, josta taitettuna versiona on suomi/ruotsi/englanti. Word-muodossa kirjston yleisesittely löytyy jo 16 kielellä. kirjastot.fi/materiaalipankki.
Monikielinen kirjasto tarjoaa aineistoa monilla kielillä kaikkien kirjastojen kokoelmiin. Sieltä löytyvät kokoelman tilausohjeet, hyllyreunoja varten kielten nimet omakielisinä sekä suomalaisen kirjaston esittelytekstit 16 kielellä. kirjastot.fi/fi/monikielinen-kirjasto
Tietoa uusista aineistoista saa Kirjastot.fi:n ammattikalenterin ilmoituksista, jossa vinkataan myös muualta löytyviä materiaaleja.
