Kun jopa joka kymmenes suomalainen sairastuu masennukseen jossain kohtaa elämässään, on hyvä, että erilaisista psyyken sairauksista puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Puolet suomalaisista sairastuu psyykkisesti jossain elämänsä vaiheessa. Välillisesti mielenterveysongelmat koskettavat meistä jokaista. Kukaan ei varmasti halua sairastua ja on hyvä, ettei sitä tarvitsisi ainakaan enää hävetä.
Kun jopa joka kymmenes suomalainen sairastuu masennukseen jossain kohtaa elämässään, on hyvä, että erilaisista psyyken sairauksista puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Puolet suomalaisista sairastuu psyykkisesti jossain elämänsä vaiheessa. Välillisesti mielenterveysongelmat koskettavat meistä jokaista. Kukaan ei varmasti halua sairastua ja on hyvä, ettei sitä tarvitsisi ainakaan enää hävetä.
Elina Järvi ja Tiina Hotti ovat haastatelleet kirjaan Error – Mielen häiriöitä 15:ttä suomalaista, joiden elämään vaikuttaa jokin mielen häiriö. Teos on Olga Poppiuksen ja Pasi Murron ottamine kuvineen kaunis ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Error – mielen häiriöitä on näkynyt ja kuulunut vähän joka puolella. Hiukan jännittäen aloin sitä lukea, iloisena siitä, että mielenhäiriöistä puhutaan, mutta peläten, että kirja puhuu liikaa tunnetuista haastateltavistaan.
Turha pelko, kaikki tarinat ovat samalla viivalla ja haastateltavat kertovat elämästään tarpeeksi, mutta liikaa repostelematta. Kaikissa kirjan haastatteluissa kuuluu vahvasti kertojan oma ääni ja näkemys sairaudesta. Kirjaa lukee helposti ja kuvat tekstin lomassa rytmittävät tekstiä. Ei tullutkaan tungetteleva olo, vaan tasavertainen kohtaaminen ihmisten kanssa, joiden mieli ei ole kestänyt sairastumatta.
Kirjassa puhutaan avoimesti erilaisista mielen häiriöistä, ei pelkästä masennuksesta. Rohkeasti puhutaan myös lääkkeiden hyvistä ja huonoista puolista. Lähes kaikki haastatellut ovat saaneet ammattiapua ja kertovat näistä kokemuksistaan, mikä toivottavasti tekee avun hakemisesta muillekin helpompaa.
Haastateltavat eivät sano, kuinka muiden pitäisi parantua sairaudesta tai kuinka sairauteen tulisi suhtautua. Sen sijaan he kertovat tunteistaan, omasta paranemisestaan ja toiveestaan, kuinka juuri heidän sairauteensa suhtauduttaisiin. Kirja käsittelee mielen häiriöitä samanlaisina sairauksina kuin katkennutta jalkaa tai keuhkokuumetta; sairaus tulee joillekin ja siitä ei parane vain ryhdistäytymällä. Tästä iso kiitos haastateltaville ja kirjan tekijöille.
Vaikka kirja on välillä raskas ja itkettäväkin lukea, siitä jää toiveikas ja valoisa olo; elämä jatkuu, vaikka mieli olisikin vähän rikki. Aina ei ole pakko parantua ”normaaliksi”. Mielen sairauskin voi jäädä osaksi elämää ja silti voi nauttia ja elää täysillä, eihän meistä kukaan ole täydellinen. Joskus voi olla sairauden ja saadun diagnoosin kanssa onnellisempi kuin terveenä.
