Pelastustyöhön tarvitaan saamenkielisiä teoksia ja niiden käännöksiä. Saamelaisilla kirjailijoilla ja saamelaisella kirjallisuudella tulee olla tasa-arvoinen asema suomenkielisen ja suomenruotsalaisen kirjallisuuden rinnalla.
Suomen pieni saamenkansa on kasvattanut kokoonsa nähden suuren joukon luovan työn tekijöitä, kuvataiteilijoita, muusikoita, taidekäsityöntekijöitä ja kirjailijoita. Musiikista, kuvataiteesta ja käsitöistä saa helposti käsityksen, vaikka kieltä ei osaisikaan. Kirjallisuuden tilanne on haastavampi. Kirjallisuus tarvitsee tulkkeja ja välittäjiä, kääntäjiä ja kustantajia päästäkseen täysivaltaisesti esille muiden kielten ja kirjallisuuksien joukkoon.
Harvat suomennokset
Turun kirjamessujen saamelaisteema 2015 innosti kääntäjiä siivoamaan pöytälaatikkonsa ja tekemään uusia käännöksiä. Messuilla julkistettiin useita suomennoksia, lastenkirjoja ja muun muassa runoantologia En laske, en koskaan. Runoantologian kääntäjä Kaija Anttonen laittoi saman tien pystyyn oman kustantamonsa, nimeltään Kieletär.
Korkeatasoisesta lastenkirjatuotannosta on valitettavan vähän suomennoksia saatavilla. Lasten- ja nuortenromaanien suomennoksia on ilmestynyt vain 
muutama nimeke: allekirjoittaneen suomentamina Kerttu Vuolabin Sataprosenttinen, Harald Gaskin Seitsemän veden joiku, Kirste Palton Valkoinen kivi.
Vaikka tilanne on parantunut viime vuosina, saamelaiskirjallisuudesta kirjoitetaan, sen käännöksiä luetaan lukupiireissä ja siitä puhutaan, mutta tilanne ei ole samalla tavalla vakaa kuin muun suomalaisen kirjallisuuden.
2010-luvulla saamenkielistä kaunokirjallisuutta on ilmestynyt kaikkiaan 80 nimekettä.
Kustantamisen ja saatavuuden hankaluudet
Valtaosa saameksi ilmestyvää kirjallisuutta julkaistaan Norjassa, missä suurin osa saamelaisista asuu. Norjassa kirjat ilmestyvät usein samanaikaisesti saameksi ja norjaksi, lastenkirjat ja runot usein samoissa kansissa.
Myös Suomen ja Ruotsin saamelaiset joutuvat etsiytymään norjalaisiin saamelaiskustantamoihin, sillä Suomessa ja Ruotsissa ei ole varsinaista saamelaiskustantamoa. Suomessa saamelaiskäräjien alaisen ja valtion rahoittaman oppimateriaalikeskuksen vastuulla on saamenkielisten oppimateriaalien tuottaminen ja julkaiseminen.
Useilta kymmeniltä saamelaiskaunokirjailijoilta on suomeksi julkaistu vain muutama kymmenen nimekettä. Monilta vain lyhyitä otteita eri antologioissa. Jotkut saamelaiskirjailijat ovat päätyneet kirjoittamaan teoksia myös suomeksi.
Suomalaisen kirjallisuuden vientikeskus Fili jakaa kustantajille saamelaiskirjallisuuden painatus- ja käännöstukia. Tiedotus-, levitys- ja markkinointijärjestelmän puutteet vaikeuttavat kirjojen myyntiä. Yhteistyötä alan toimijoiden kesken, ja yli valtakuntien rajojen, ei ole organisoitu. Kirjastot ovat kirjahankkeissa mukana monin tavoin eri maissa ja toimivat aktiivisesti kirjallisuuden parissa.
Tarvitaan lisää saamenkielisiä teoksia
Absoluuttiselta määrältään pienenä kirjallisuutena saamelaiskirjallisuus tarvitsee erityisohjelman, joka saattaa eri toimijat yhteen ja kehittää kokonaisstrategian saamenkielisen kirjallisuuden edistämiseksi, ja sen pelastamiseksi. Pelastustyöhön tarvitaan saamenkielisiä teoksia ja niiden käännöksiä. Saamelaisilla kirjailijoilla ja saamelaisella kirjallisuudella tulee olla tasa-arvoinen asema suomenkielisen ja suomenruotsalaisen kirjallisuuden rinnalla kaikilla suomalaisen kirjallisuuden foorumeilla.
Kirjoittaja on kirjastonhoitaja Suomen saamelaisessa erikoiskirjastossa Lapin maakuntakirjastossa.
Kevään yöt niin valoisat
kirjoitti Ailu Valkeapää
oli unet nähnyt
oli ymmärtänyt jotain
kantanut keinutuolinsa
Könkämäenon rantaan
istun Johtalanvaaran rinteellä
ekstaasissa suu auki
että miten tästä voisi vihjaista
hän vain teki sen
minä että hänen runot
maailman pelastaisivat
hän että tokkopa tuo pelastuu
ja miltä
jos itsesi pelastat itseltäsi
et tapahdu
(Niillas Holmberg. Jos itseni pelastan itseltäni 2015)
