Netti- ja tieraivoajat ovat kipeästi kirjallisuuden tarpeessa.
”(KIRJASTOLEIKKAUSTEN) Taustalla saattaa olla näkemys siitä, että kirjojen lukeminen on lähinnä huvittelua ja ajanvietettä. Tai että paljon kirjoja lukevat ”kirjaviisaat” katselevat maailmaa omasta norsunluutornistaan”, filosofi Sara Heinämaa pohtii.
NÄIN jotkut todella ajattelevat, vaikka sehän on ihan nurinkurista. Lukevat ihmisethän nimenomaan osaavat katsoa asioita muistakin kuin vain omasta vinkkelistään.
IHMISTEN pitäisi lukea vähemmän verenpainetta nostattavia valemedioita, enemmän kirjoja. Kaikenlaisia kirjoja. Silloin ei niin helposti raivostuisi, jos joku käyttäytyy toisin kuin itse. Lukeminen opettaa empatiaa, erilaisten näkökulmien ymmärtämistä. Veikkaan, että pahimmat netti- ja tieraivoajat ovat kipeästi kirjallisuuden tarpeessa.
MITEN sitten saadaan suomalaiset taas lukemaan? Me kaikki tiedämme, että lukeminen tekee hyvää. Emme kuitenkaan muuta käytöstämme tiedon perusteella. Jos tekisimme niin, emme enää tupakoisi, joisi viinaa tai söisi epäterveellisesti. Me teemme valintoja tunteisiimme perustuen ja senpä vuoksi kaupalliset yritykset panostavatkin mielikuvamainontaan.
EN saa tytärtäni lukemaan luennoimalla lukemisen eduista. Mutta jos kuvailen, kuinka minusta on ihanaa käpertyä sohvalle hyvän kirjan, höyryävän kaakaokupin ja viltin kanssa, tytär alkaa jo malttamattomana hakea käsiinsä kirjaa (ja kaakaota).
KIRJASTOISSA työskentelee ihmisiä, jotka ovat aivan huikeita lukuinnon nostattajia. He osaavat vinkata teoksia niin, että tekee mieli lukea ne kaikki, kirjallisuuden lajista riippumatta. Joissain kirjastoissa on myös tarinankertojia, jotka saavat vilkkaimmankin lapsen hiljenemään ja kuuntelemaan korvat höröllä. He osaavat sytyttää lukuhimon.
NÄITÄ vinkkaajia ja tarinankertojia tarvitaan lisää. Heitä tarvitaan kirjallisuuden mielikuvamainostajiksi.
OLEN kuusi vuotta miettinyt mikä on kirjaston tärkein tehtävä ja päätynyt siihen, että se on tämä: saada ihmiset janoamaan tarinoita. Jos rahaa on vähän, niin ainakaan kirjallisuudesta, vinkkauksesta ja tarinankerronnasta ei pidä säästää. Päinvastoin, niihin tulisi kohdentaa nykyistä huomattavasti enemmän henkilöresursseja.
TULOEROJEN koko ajan kasvaessa lukeminen tulee entistä tärkeämmäksi, koska se tasa-arvoistaa. Lukeminen ei katso tilipussia eikä titteliä, kiitos kirjaston. Voit olla köyhä, mutta henkisesti rikas. Minulla on pohjoisessa sukulaisia, jotka ovat erittäin pienituloisia. Heillä ei ole varaa matkustella, mutta heidän maailmankatsomuksensa on avara, koska he käyttävät kirjastoa ja lukevat paljon. Heillä ei ole omistusasuntoa, mutta sitäkin enemmän henkistä pääomaa.
TÄMÄ on viimeinen pääkirjoitukseni Kirjastolehteen, uudet seikkailut odottavat! Kiitän kuluneista kuudesta vuodesta! On ollut hienoa olla mukana kirjastoaatetta levittämässä. Aion jatkaa samaa, ahkerana kirjaston asiakkaana.
Nähdään kirjastossa!
