Vierailin syyskuussa työmatkalla Göteborgin seudulla tutustumassa kulttuuritaloihin. Matkaseurue koostui yhdyskuntasuunnittelun asiantuntijoista sekä kulttuurialan ammattilaisista. Tavoitteena oli kerätä ideoita Lempäälän keskustaan suunnitteilla olevan kulttuurikeskuksen kehittämiseen.
Vierailukohteemme Stenungsundissa, Göteborgin Bergsjönissä sekä Härrydan Mölnlyckessä ja Landvetterissa olivat keskenään hyvin erilaisia niin väestörakenteeltaan kuin toimintaympäristöltäänkin. Silti niiden taustalla näkyi yhteinen ajatus siitä, mitä kulttuuritalo kunnassa tarkoittaa.
Ruotsalainen kulturhuset kokoaa saman katon alle palveluita, jotka meillä ehkä edelleenkin sijaitsevat erillään. Kulttuuritalosta voi löytyä kunnan neuvontapiste, työllisyyspalveluja, digiopastusta, elokuvateatteri, näyttelyitä, kahvila, tapahtumasali, luovia työtiloja, äänitysstudioita, tiedeverstas ja luonnollisesti… myös kirjasto.
Ajattelun lähtökohta on, että kulttuuri ei ole vain sisältöjen tarjoamista vaan ennen kaikkea tekemistä, kokemista ja osallistumista. Konserttisalien rinnalla toimivat makerspacet, studiot, verstaat ja black box -tilat. Kulttuuritalo on paikka, jossa voi yhtä hyvin oppia, kohdata kuin luoda uutta.
Göteborgin Bergsjönissä kulttuuritalo ja kirjasto tarjoavat moninaisista taustoista tuleville asukkaille turvallisen ja avoimen yhteisen tilan. Vaikka lainausluvut olisivat vain murto-osa suomalaisen keskikokoisen kirjaston vastaavista, toiminnan merkitys eriarvoisuuden ehkäisijänä on valtava.
Toisenlaista näkökulmaa tarjosi merenrantakunta Stenungsund. Siellä Ruotsin suurin kemianteollisuuden keskittymä näkyy kulttuuritalon toiminnassa vahvana tiedekasvatuksena.
Yritysyhteistyössä toteutettu tiedeverstas toimii samoissa tiloissa kirjaston kanssa, vain muutaman metrin päässä kirjastosta. Kirjastosta voi lainata mukaan kokeellisia Take Away Experiment -salkkuja.
Suomessakin kirjastot ovat vuosien aikana muuttuneet kokoelmien ja tietopalvelun tarjoajista monipuolisiksi kulttuurin, oppimisen ja yhteisöllisyyden keskuksiksi. Viime vuosina osallisuuden, demokratian ja yhteisöllisyyden vahvistaminen on noussut entistä tärkeämmäksi osaksi kirjastojen tehtävää.
Kirjastoista on tullut kulttuurikeskuksia, mutta voisiko kulttuurikeskuksissa olla enemmän kirjastoa?
Moniammatillisuudesta puhutaan paljon, joskus harhaanjohtavasti. Käytännössä se voi tarkoittaa myös sitä, että saman katon alla työskentelee eri alojen ammattilaisia rakentamassa yhdessä vaikuttavampia palveluja kuntalaisille.
Erityisesti pienissä ja keskisuurissa kunnissa lakisääteisten kirjasto-, kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja hyvinvointipalveluiden yhteistyössä voisi olla vielä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Rohkea yhteiskehittäminen voisi synnyttää uusiakin palveluita.
Opittavaa löytyi myös viestinnästä. Göteborgin kunnissa palveluita ja niiden vaikutuksia kuvattiin havainnollisilla visualisoinneilla ja infograafeilla. Ne tekivät näkyväksi sen, mitä verorahoilla käytännössä saadaan aikaan.
Kirjaston osuus kunnan menoista on usein kuvattuna noin prosentin luokkaa. Se on budjetissa pieni panostus, mutta kuntalaisten arjessa suuri teko.
Blogitekstin on kirjoittanut Lempäälän kunnankirjaston kirjastopäällikkö ja Suomen kirjastoseuran hallituksen jäsen Jarkko Rikkilä.