Erikoiskirjastoissa kirjastoalan ammattilainen perehtyy joskus itselleen täysin uuteen alaan. Tämän myös informaatikko Anne Holappa on kokenut.
”Aikoinaan yleisessä kirjastossa sain sellaisen ohjeen, että jos asiakas tuo tiskille sienen ja kysyy, onko se syötävä, kirjastoihminen ei ota tähän kantaa vaan johdattaa sienikirjahyllyn luokse.”
Näin Tekijänoikeuden tietokeskuksen informaatikko Anne Holappa vastaa sähköpostitse tiedustellessani, voisimmeko puhua juttukeikan yhteydessä myös kirjastoa koskevista tekijänoikeusasioista. Hän tähdentää, ettei ole lakimies. Aluksi tehtävään hakeminen mietitytti.
”Mietin toki, miten pärjään. Mutta lopulta ymmärsin, että minun osaamiseni on kirjastoalan asiantuntijuus. Osaan järjestää kokoelmat, laittaa aineiston esille ja prosessoida sitä. Se on se osaaminen, mitä myyn työnantajalle.”
Harvinaista materiaalia
Työskennellessään Tekijänoikeuden tietokeskuksessa Holappa on hankkinut vähitellen yleiskäsityksen siitä, millaista tietoa tekijänoikeudesta tuotetaan. Hän käy läpi kuukausittain esimerkiksi kaikki tietokeskukselle tilatut, tekijänoikeusasioita koskevat julkaisut ja asiasanoittaa ne järjestelmään. Kenttää seuraamalla oppii nopeasti tunnistamaan ketkä tai mitkä aihepiirit ovat olennaisia.
Tekijänoikeuskenttä onkin sikäli kiinnostava, että se laajenee alati.
”Luokittelussa yleisen tekijänoikeutta koskevan kirjallisuuden lisäksi luokkina ovat maakohtainen tekijänoikeuskirjallisuus, esimerkiksi 310-GH Tekijänoikeus – Ghana. Meiltä voi löytyä hyvinkin harvinaisista maista alaan liittyvää aineistoa. Olen yrittänyt huolehtia, että kokoelma on kattava.”
Tietokeskuksessa on myös aineistoa varsinaisen tekijänoikeuden lähialoilta, esimerkiksi viestintäalalta ja teollisuusoikeudesta, joka käsittää tavaramerkit ja patentit. Toimenpiteitä vaativaksi kaatoluokaksi on muodostunut luokka “Muu kirjallisuus”.
”Tähän osastoon sopivaa kirjallisuutta ilmestyy enemmän ja enemmän, esimerkiksi tekoälyä, koodausta ja jakamistaloutta koskeva kirjallisuus kuin myös lohkoketjuteknologiaan liittyvä keskustelu.”
Asiakkaat hukassa
Haastattelu keskeytyy hetkellisesti, kun asiakas saapuu paikalle ja toteaa, ettei Teoston vastaanotossa ollut ketään. Asiakas jättää Holapalle uuden musiikkijulkaisunsa, jonka toivoo toimitettavaksi samassa rakennuksessa sijaitsevan Teoston työntekijälle. Holappa lupaa auttaa asiassa.
Holappa kertoo, että heidän kirjastossaan fyysiset käynnit voidaan kuukauden aikana laskea sormilla. Syyksi tähän Holappa arvelee, että huolimatta sijainnista Helsingin ydinkeskustassa, Tekijänoikeuden tietokeskus on hitusen piilossa. Sisälle pitää osata suunnistaa vastaanoton ohi.
Yhteydenottoja puhelimitse ja sähköpostitse sekä netin kautta Holappa saa kuitenkin runsaasti. Usein Holapalta pyydetään apua myös asioissa, johon hänellä ei itsellään ole asiantuntemusta. Silloin hän pyrkii vähintäänkin ohjaamaan henkilön asiantuntevalle taholle.
Eikä ole harvinaista, että kaukolainoja tehdään kirjastosta joka puolelle Suomea. Vilkkaimmillaan kirjastosta lainataan teoksia silloin, kun tekijänoikeusopintoja tentitään esimerkiksi yliopistoissa.
Vastuu innostaa
Erikoiskirjastossa työskentely edellyttää työntekijältä paljon. Työnkuva laajenee usein kirjastoalan ulkopuolelle. Holappa on käytännössä tehnyt työtä liki viisi vuotta täysin yksin. Perinteisen kirjastotyön lisäksi Holappa hoitaa myös yhdistyksen viestintää ja toimii yhdistyksen sihteerinä.
Kirjastotyössä hänen peräänsä ei huudella ylemmiltä portailta, sillä hänen asiantuntemukseensa luotetaan vahvasti. Tämä ei Holappaa jännitä. Määrätietoisuus auttaa pitkälle.
”Asiakas tulee aina ensin tärkeysjärjestyksessä. Pyrin hoitamaan asiakasta koskevat asiat ensimmäisenä, tehokkaasti ja hyvin. Silloin jää muut jutut. Tämän jälkeen tulee tärkeysjärjestyksessä kokoelmaan liittyvät asiat.”
Vastuu innostaa Holappaa, mutta hän myöntää, että kirjastoa koskevat uudistukset ja toiminta on suunniteltava yksin. Hän myöntää toivovansa toisinaan, että voisi pallotella ajatuksia jonkun toisen kanssa.
Syvä pää
Holappaa huolettaa yleisesti ottaen erikoiskirjastojen tulevaisuus. Niihin on kerätty suuri osa tietokirjallisuuden ”syvästä päästä”, jota ei muista kirjastoista Suomessa löydy. Arvostus erityiskirjastoja kohtaan on yleisesti ottaen hiipumassa lakkautusten, yhdistämisien ja supistamisien vuoksi. Lisäksi pienet erikoiskirjastot ja niiden olemassaolo ylipäätään ovat huonosti tunnettuja.
Holappa pitää tätä kehityssuuntaa surullisena. Mistä kehityskulku johtuu? Holappa arvelee, että taustalla voi olla, että etenkin tutkimustietoa tuotetaan yhä enemmän ensisijaisesti digitaalisesti ja artikkelipohjaisesti. Tämä saattaa houkutella leikkaamaan tilakustannuksista.
“Kirjastoilla voi tuottaa haasteita osoittaa hyödyllisyytensä kokonaisuudessa, jos katsotaan vain tuloja ja menoja.”, Holappa pohtii.
Hän kertoo pyrkivänsä miettimään työn saralla jatkuvasti, kuinka omaa erikoiskirjastoa voisi vielä parantaa.
”Meidän kirjastossamme on meneillään eräänlainen murroskausi. Esimerkiksi ennen asiakasmääriä ei laskettu. Olen ryhtynyt tekemään sitä tänä vuonna.”
”Yhdistyksessä on ollut puhetta kirjaston käyttäjäintensiteetistä. Olen miettinyt, että tästä pitäisi olla jotain faktaa tueksi. Ei voi tietää, ellei ole selvittänyt.”, Holappa sanoo.
Fakta:
- Suomen Tekijänoikeudellinen Yhdistys on aatteellinen yhdistys. Sen tehtävänä on toimia tekijänoikeuksiin erikoistuneiden lakimiesten ja asiantuntijoiden puolueettomana keskustelufoorumina.
- Alun perin Teoston yhteyteen perustettu kirjasto on toiminut vuodesta 1993 alkaen osana Suomen Tekijänoikeudellisen Yhdistyksen toimintaa.
- Kirjaston kokoelmissa on noin 5000 kirjaa ja noin 1000 kappaletta avoimia e-julkaisuja sekä noin 15 000 tekijänoikeusalan artikkeliviitettä. .
