Tulevaisuuden kirjastorobotti käyttää metatietoa opastaessaan asiakkaita.
Kansalliskirjasto johtaa kirjastojen metatietotyötä ja vastaa kansainvälisten kuvailustandardien soveltamisesta. Kansalliskirjasto ylläpitää ja kehittää metatietovaranto Melindaa, johon myös yleiset kirjastot ovat liittymässä ja osin jo liittyneet. Yleisten kirjastojen tavassa tuottaa metatietoa ei ole tapahtunut isoja muutoksia, vaan päällekkäistä työtä tehdään edelleen.
Kuvailutyö muuttuu ja tekoäly korvaa ainakin osan ihmistyöstä. Tehokkuuden vaatimukset vaativat uudenlaista työnjakoa. Juuri nyt on tarpeen ajatella kuvailutyö ja sen organisointi uudelleen. Tarvitaan kokonaisnäkemystä ja kuvailustrategiaa, jossa määritellään yleisten kirjastojen rooli osana kuvailun ekosysteemiä. Lisäksi pitää määritellä kuvailun tavoitteet sekä tekninen alusta.
Strategiassa kannattaa ottaa lähtökohdaksi kuvailusäännöstö RDA:n linkitetyn tiedon malli ja näin valmistautua tuleviin metatiedon tuottamisen muutoksiin ja metatiedon laajaan hyödyntämiseen digitaalisessa ympäristössä.
Monipuolinen metatieto
Metatiedon käyttömahdollisuudet ovat monipuolistuneet. Erilaisilla tilasto- ja data-analyyseillä saadaan tietoa yksittäisen kirjaston kokoelmien sisällöistä, käytöstä ja muutoksista. Analyysien avulla voidaan kehittää kokoelmia vastaamaan entistä paremmin asiakkaiden tarpeita. Omatoiminen tiedonhaku ja kirjastonkäyttö eivät ole mahdollisia ilman metatietoa.
Hyvin tuotettu metatieto voi auttaa palveluiden käyttäjää navigoimaan fyysisessä tilassa. Museossa tai kirjastossa voi tulevaisuudessa olla Pepper-robotti, joka opastaa aineistojen luo tai antaa vinkkejä siitä, mitä kaikkea mielenkiintoista paikasta löytyy. Se edellyttää, että Pepperillä on käytössä kokoelmiin liittyvä metatieto, aineistojen sijaintitieto ja ohjelmistot, jotka osaavat yhdistellä tietoja ihmisen kannalta mielekkäiksi kokonaisuuksiksi.
Eri tieteenalat ovat ottaneet käyttöön datan louhintaan liittyviä työkaluja ja menetelmiä. Kirjastojen ja muiden muistiorganisaatioiden tuottamat tietokannat ja niiden sisältämä hyvälaatuinen metatieto ovatkin muodostuneet ensisijaisiksi lähteiksi. Tutkijat luottavat muistiorganisaatioiden tuottamaan metatietoon ja tämän luottamuksen säilyttäminen on jatkossa entistä tärkeämpää. Säilytetyillä aineistoilla ei ole merkitystä, jos niitä ei käytetä tai jos niistä ei ole saatavana kuvailutietoa siellä, missä ihmiset etsivät itselleen aineistoja.
Metatieto itsessään kertoo kulttuurisisällöistä, merkityksistä ja niissä tapahtuneista muutoksista. Kirjastojen ja muiden muistiorganisaatioiden toiminta takaa kansakunnan muistin säilymisen ja antaa välineitä kansakunnan itseymmärrykselle. Tässä aikajänteenä ovat sadat ja tuhannet vuodet. Ihmiskunnan kulttuurinen muisti säilyy metatiedossa uutta luovana osana digitaalista maailmaa.
Vähättelevä puhe metatietotyöstä on menneen maailman retoriikkaa ja vaarallista metatiedon merkityksen aliarviointia. Kirjastojen tulee muistaa tämä perustehtävänsä ja sen tuottama kulttuurinen arvo.
Uudenlaista metatietoa
Toimintaympäristön digitalisoituminen, kirjastoaineistojen määrän kasvu ja formaattien monipuolistuminen edellyttävät myös uudenlaista metatietoa. 2010-luvulla käyttöönotettu, funktionaalisen luetteloinnin periaatteita soveltava RDA-kuvailusäännöstö on kehitetty lähtökohtaisesti digitaaliseen ympäristöön. Sen keskeinen idea on tiedon linkittäminen. Tietoa ei siirretä tai kopioida järjestelmästä toiseen, vaan yhdessä tietojärjestelmässä olevaa tietoelementtiä hyödynnetään linkittämällä ja rikastamalla muissa järjestelmissä.
Kuvailusäännöstö mahdollistaa sen, että kukin teos kuvaillaan maailmassa vain kerran, siellä, missä se ensimmäiseksi julkaistaan. Teokseen liittyvät eri versiot, kuten käännökset, kuvaillaan puolestaan siellä, missä ne on julkaistu ja linkitetään alkuperäiseen teokseen, samoin uudet laitokset, kuten pokkarit, ja niihin liittyvät kappaleet.
RDA:n täysipainoinen käyttöönotto ja soveltaminen edellyttävät kirjastoilta yhteistä visiota, jota kohti edetä. Se edellyttää järjestelmäyhteistyötä ja tallennusformaatti MARCin korvaavaa formaattia nimeltä Bibframe. Lopputuloksena voisi olla globaali tietoverkko, jossa eri tietoelementit linkittyvät toisiinsa ja jossa kerran tehty työ on muiden hyödynnettävissä. Digitaalinen toimintaympäristö mahdollistaa kuvailun ekosysteemin rakentamisen, johon voivat osallistua myös muut toimijat, kuten kustantajat.
Tietotekniset välineet ovat mahdollistaneet kuvailutyön keskittämistä ensin kirjastojen sisällä, sitten kirjastojen välillä ja kimpoissa ja vähitellen myös valtakunnallisesti ja asteittain jopa globaalisti.
On entistä tärkeämpää, että metatieto tuotetaan standardin- ja formaatinmukaisesti, jotta se on yhteensopivaa muualla tuotetun metatiedon kanssa ja että Finnan tyyppisistä hakuportaaleista saadaan käyttökelpoisia hakutuloksia ja mahdollisimman vähän hälyä.
Sanasto: Metatieto
– Metatiedolla tarkoitetaan tietoa tiedosta. Kirjastossa se tarkoittaa konkreettisesti erilaisiin julkaisuihin liitettävää kuvailutietoa.
– Kuvailevalla metatiedolla kerrotaan aineistojen sisällöstä ja kuvataan aineiston fyysisiä ominaisuuksia. Sen pohjalta tiedonhakija voi päätellä, vastaako kyseinen aineisto hänen tarpeitaan.
– Funktionaalisessa luetteloinnissa kaikki tallennettavat elementit tukevat tiedonhakua.
– RDA (Resource Description and Access): Kansainvälisen kirjastojärjestö Iflan määrittelyyn perustuvat kuvailusäännöt.
– MARC 21: Kansainvälinen tallennusformaatti, joka mahdollistaa kuvailuelementtien tallentamisen tietokantaan.
– Bibframe: Kansainvälinen ja kehitteillä oleva tallennusformaatti, joka on tarkoitettu kirjastoja laajempaan käyttöön.
