Kun seitsemän pohjoismaista kirjastoa kohtasi kolmessa camp-tapahtumassa, tarkoitus oli innovoida ja ideoida, verkostoitua ja löytää tulevaisuuden kirjaston ilmenemismuotoja yhdessä. Kolmas ja viimeinen camp järjestettiin syyskuun loppupuolella Oslossa.
Yhteistä pohjoismaista kirjastostrategiaa tavoitellut kolmipäiväinen tapahtuma oli aamusta iltaan täynnä työskentelyä, pussihyppelyä ja tarkasti aikataulutettuja ryhmätöitä. Suomesta mukana oli niin ensikertalaisia kuin kokeneita camp-konkareita verkostoon osallistuvasta Helsingin kaupunginkirjastosta.
Fasilitaattoreiden ryhmä oli ennakkoon suunnitellut ryhmätyöt ja työskentelytavat tarkasti niin, että viiteen ryhmään jaetuille osallistujille vaiheet tulivat eteen yksi kerrallaan, jolloin ryhmät keskittyivät kulloinkin käsillä olevaan tehtävään.
“Oli mielenkiintoista nähdä, miten ajatukset lähtevät lentoon ja yhtäkkiä asiat tiivistyvät ja saavat muodon”, kertoo fasilitaattorina toiminut Marja-Liisa Komulainen.
Ensimmäistä kertaa mukana ollut Marja Hjelt piti monipuolisia metodeja yhtenä campin hyvistä puolista. “Käytettyjen työ- ja lähestymistapojen vahvuutena olivat reflektoinnit ja kommentoinnit, ajatuksia heiteltiin ja palloteltiin, mikä vei ideaa eteenpäin.”
Ryhmät hyödynsivät niin miellekarttoja, mininäytelmiä, fläppitauluja ja post-it-lappuja kuin roolileikkejä ja sarjakuvan piirtämistäkin. Ihan pienistä kysymyksistä ei työskentelyssä ollut kyse. Ryhmät pohtivat muun muassa tulevaisuudessa kirjastoissa tarvittavaa osaamista, kirjastotilan muuntumista ja käyttöä sekä erilaisia kumppanuuksia.
Ulos kaikukammiosta
Vaikka campit viittaavat ajallisesti rajattuihin tapahtumiin ja labs-toiminta puolestaan pysyvämpiluontoiseen toimintaan, ne ovat selvästi henkisiä sukulaisia. Labs.kirjastot.fi pyrki toimimaan verkostona, jossa kaksi projektityöläistä olivat fasilitaattoreita.
“Tässä sekä onnistuttiin että epäonnistuttiin”, toteaa projektihenkilöistä toinen, Antti Pakarinen. “Konkreettista on syntynyt, mutta vain pisteittäin.”
Labsillä, siis Antilla ja Timo Tuomisella, oli sormensa pelissä muun muassa Joensuun kaupunginkirjaston kannustamisessa Evergreen-järjestelmähankkeeseen samoin kuin Kirjastot.fi:n kirjastohakemiston uudessa tulemisessa. Labsin ytimessä oli “kirjastojen yhteinen tekeminen, avoin lähdekoodi ja uskallus tehdä yhdessä”.
Antin mukaan Labsissä oli kyse “ihmisten innostamisesta, tapaamisista ja työpajoista.”
Tärkeimpänä nyt jo lakkautetun Labsin tuloksista Antti pitää kirjastojen avautumista ulkomaailmaan esimerkiksi avoimen datan kysymyksissä. Tammikuussa Helsingin katukuvassa näkyi tiedon visualisointia esittelevä kampanja, jonka julisteista yksi esitteli pääkaupunkiseudun kirjastojen halutuimpien nimekkeiden suosion kehitystä ja toinen suosituimpien tietokirjojen jakautumista aihepiireittäin. Visualisoinnit perustuivat koneluettavaksi avattuun HelMet-kirjastojen käyttötietoon.
Vaikka kirjastomaailman rakenteita ei Labsin avulla uudistettu, avoimen datan kysymykset pukkasivat kirjastoasian ulos alan sisäisestä kaikukammiosta. “Kirjastoille avautui uusi maailma ja ilmaantui uusia tukijoita ja kontakteja ministeriöistä ja avoimen datan spontaanien tekijöiden parista.”
Kirjasto on yhteistyölaji
Epäkonferenssi on Camp- ja labs- ilmiöiden hengenheimolainen. Sitä ovat toimintamuotona vieneet kirjaimellisesti (kirjasto-)maailman kartalle Cycling for Libraries -turneiden puuhamiehet Jukka Pennanen ja Mace Ojala. Cyc4Lib-epäkonferensseissa on pyöräilty keskustellen Kööpenhaminasta Berliiniin ja toisella kiertueella Baltian halki. Näissä tapahtumissa ei nähdä powerpoint-maratoneja, vaan tarkoitus on ollut purkaa perinteistä konferenssimallia, jossa tavoitteena on, “että kutsutut puhujat saavat pitää puheenvuoronsa keskeytyksettä” kuten Mace asian ilmaisee.
Epäkonferenssi on osallistujien yhteinen ponnistus, vaikka fasilitointi, suunnittelu ja johtaminen ovatkin onnistumisen kannalta oleellisia. Jokaiselta mukanaolijalta edellytettiin muutosvalmiutta, esiintymishalua ja julkisuuden kestokykyä – media oli pyöräilijöistä kiinnostunut koko reitin pituudelta.
Kymmenen päivän aikana noin sadan kirjastoammattilaisen joukko hitsautuu yhteen, mikä onkin yksi edellytys avoimille keskusteluille, joissa ammatillisiin asioihin saatiin uusia näkökulmia ja kirjastokysymyksiä voitiin pohtia kirjaston seinien ulkopuolella.
“Cyc4lib vaikuttaa konkreettisesti eniten kohdemaissa, joissa olemme paikallisille kirjastoseuroille ja kirjastoille työkalu, jonka avulla kirjastoasiat voidaan tuoda julkisuuteen ja poliittiselle agendalle. Tässä auttaa eniten se mediajulkisuus, jota tapahtuma ja paikalliset kirjastot tapahtuman aikana saavat”, huomauttaa Pennanen.
Katse pois kirjastovirastoista
Vaikka valtaosa Cycling for Libraries -tapahtuman osallistujista on mukana työajalla, kirjaston edustajina, ja hanketta on rahoittanut myös OKM, kyse on alusta saakka ollut osallistujien – ei organisaatioiden – synnyttämästä ilmiöstä.
Yhteisiä nimittäjiä camp-, labs- ja epäkonferenssi -muodoille ovat innostus, verkostoituminen sekä ideat, jotka eivät synny yksilösuorituksina vaan yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa. Vaikka toiminnalle asetetaan tavoitteita, niitä ollaan yhdessä valmiita muuttamaan, jos se osallistujista näyttää tarpeelliselta. Toimintamuotojen sisältöjä ei anneta ylä- ja ulkopuolelta, vaan osallistujat voivat vaikuttaa niihin. Tästä syntyy aitoa sitoutumista, osallistumista ja osallisuutta.
Kulturkontakt Nordin tukeman Nordic-campien sarjan tuloksiin voi tutustua osoitteessa http://nordiccamps.ning.com/ . Tulossa on myös e-kirja, jonka luonnos on osoitteessa http://www.slideshare.net/NordicPublicLibraries/the-book-of-nordic-public-library-challenges-14552574
Labs.kirjastot.fi:n blogi on edelleen luettavissa: http://labs.kirjastot.fi/blog/
Cycling for Libraries esittäytyy osoitteessa: http://www.cyclingforlibraries.org/
