Valinnan ulkoistamista vastustetaan hartaudella, mutta sitä ei koskaan perustella sillä yhdellä (rehellisellä) syyllä.
“TÄSSÄ on sulle kakskytkolmetonnia rahaa. Hanki sillä jotain kivaa lainattavaa tähän kirjastoon!” Suurin piirtein siltä se tuntui, kun sain ensimmäistä kertaa olla vastuussa erään pienen kunnankirjaston hankinnoista.
KAIKEN riemun keskellä ymmärsin kuitenkin, että en hanki kirjoja, elokuvia, musiikkia enkä mitään muutakaan aineistoa itselleni vaan kuntalaisille. Ymmärsin myös, että aineiston tulisi vastata asiakkaiden tiedollisiin tarpeisiin. Taisin muistaa senkin, että kokoelman pitää olla eheä kokonaisuus ja rahaakaan ei ollut yleviin hankintaperiaatteisiin nähden liikaa. Tehtävä tuntui silti lievästi ilmaistuna mielekkäältä. Pääsin tutkimaan kustantajien ennakkolistoja ja levykauppojen tarjontaa ihan työajalla.
TYÖTÄ tuli tehtyä yhdessä työkavereiden kanssa omien aavistusten, kokeneempien kollegojen mutu-tuntuman ja tietysti aiempien lainatilastojen varassa. Yritin olla puolueeton ja kaikki näkökulmat huomioiva. Rehellisyyden nimissä voin nyt tunnustaa, että puolsin valintakokouksessa muutamankin lumilautailuaiheisen kirjan hankintaa itsekkäistä syistä. Ääneen sanoin tietysti jotain ihan muuta.
HANKINNAN tai siis tarkemmin ilmaistuna aineiston valinnan ulkoistaminen on pillastuttanut kirjastojen henkilökuntaa. Sitä vastustetaan usein vetoamalla monenlaisiin syihin. Yksi eniten käytetty peruste taitaa olla se, että paikallistuntemus katoaa valinnasta. Kirjastoissa koetaan, että oman asiakaskunnan tarpeet tunnetaan hyvin. Valinta koetaan tärkeäksi myös oman ammattitaidon ylläpitämisen kannalta. Aineiston valitseminen on samalla siihen tutustumista.
VALINNAN ulkoistamista on kuitenkin erittäin helppo puolustaa. Valinta vie paljon aikaa muulta työltä. Kirjaston tärkein tehtävä on asiakaspalvelu, ja kaikki takahuoneessa tehtävä työ on pois asiakkaan kohtaamiselta. Toisaalta säästettyä aikaa voisi käyttää myös kouluttautumiseen sen varalle, että jatkossa työ kirjastoissa vaatii toisenlaista osaamista. Sisällöt ovat suurimmaksi osaksi muualla kuin juuri siinä omassa kirjastossa. Ammattilaisen tehtävä on löytää ne ja osata käyttää niitä, ei niinkään kerätä kokoelmaa omaan kirjastoon.
VALINNAN ulkoistamista kuitenkin vastustetaan hartaudella, mutta vastustamista ei koskaan perustella sillä yhdellä (rehellisellä) syyllä. Sillä, että valintojen tekeminen on KIVAA. Vai eikö muka ole kiva selailla ennakkolistoja ja katsella kuvia tulevista kirjankansista? Keväällä ilmestyvän kaikkein kivoimman polkupyöräkirjan voi kätevästi siinä tilausta tehdessä varata ekana itselle. Sitä ei ehkä kannata ääneen myöntää.
