Etusivu> Kirjastolehti > Romahduksen jälkeen

Romahduksen jälkeen

Islanti kävi konkurssin partaalla vuonna 2008 – miten kävi kirjastojen? Kävimme paikan päällä selvittämässä asiaa.

Suomen talous on taantumassa ja kunnissa kiristetään vyötä. Islanti kävi viisi vuotta sitten konkurssin partaalla, ja nyt sen talous on nousussa. Työttömyysprosentti on kaksi, kun Suomessa se on kahdeksan.
Miten Islannin kirjastojen kävi talouden romahdettua? Miten ne voivat nyt? Lähdimme kuvaajan kanssa kiertämään Islantia ja sen kirjastoja.

 

 

 

Pääkirjastoa laajennetaan

Reykjavikin pääkirjasto, Borgarbokasafn sijaitsee loistavalla paikalla meren äärellä Derdubergin kulttuurikeskuksen ja uuden musiikkitalon vieressä.  ”Kirjasto muutti näihin tiloihin vuonna 2000. Sitä ennen olimme vanhassa ihastuttavassa villassa, mutta se kävi pieneksi”, kertoo projektipäällikkö Gudridur Sigurbjornsdottir.

Nyt melko sokkeloinen ja paikoin vanhanaikainen kirjasto on jälleen laajenemassa: se saa lisää tilaa ja yhdistyy kulttuurikeskuksen kanssa.
Kirjastossa on kuulemma ollut hiljainen päivä. ”Se johtuu säästä. Kerrankin on lämmintä ja aurinko paistaa, ihmiset ovat grillaamassa.”

Borgarbokasafn tekee aktiivista yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa. Yhteistyö näkyy kirjastossa monin tavoin. Työntekijät ovat päässeet tutustumaan muun muassa Hollannin, Tanskan ja Suomen kirjastoihin. ”Saimme valtavasti uusia ideoita, etenkin Helsingistä. Rikhardinkadun kirjastosta varastimme taidelainaamon idean” Sigurbjornsdottir sanoo ja osoittaa kirjaston taidekokoelmaa.

Tietokoneet tyhjänpantteina

Borgarbokasafnissa on melkeinpä kaikki samat palvelut kuin suomalaisissakin isommissa kirjastoissa, mutta yksi iso ero löytyy: koko kirjastosta löytyy vain kolme asiakkaille varattua tietokonetta.  Ne lojuvat usein tyhjänpantteina. Vain silloin tällöin joku turisti tai vasta maahan muuttanut saattaa käyttää niitä. Kaikilla islantilaisilla on nimittäin tietokoneet ja internetyhteys.

Muuten suuntaus on Islannissa sama kuin Suomen kirjastoissa: lainaustiskejä pienennetään, koska lainaus- ja palautusautomaatit ovat tehneet isot tiskit tarpeettomiksi. Kirjoja lainataan paljon, mutta musiikin ja elokuvien lainaus on romahtanut.  

Kirjaston käyttöaste on vaikuttava: kävijöitä on 630 000 vuodessa, vaikka koko maassa on asukkaita vain reilut 300 000. Kävijöissä onkin paljon turisteja.

Vuoden 2008 talouden romahdus ei Sigurbjornsdottirin mukaan juurikaan näkynyt kirjastossa. ”Oli jotain leikkauksia, mutta emme joutuneet vähentämään henkilökuntaa. Kirjaston lainat ja kävijämäärät nousivat 22 prosenttia talouden romahduksen jälkeen eikä yhtään kirjastoa suljettu.”

 

 

 

Pohjolan talossa

Reykjavikista löytyy myös Alvar Aallon suunnittelema Pohjolan talo, joka toimii islantilaisen ja muun pohjoismaisen kulttuurin yhdyssiteenä muun muassa järjestämällä erilaisia kulttuuritapahtumia.  Talon kirjastossa on yli 30 000 pohjoismaista kirjaa sekä lukuisia pohjoismaisia lehtiä, elokuvia ja musiikkia.
Kirjastonhoitaja Maria Riska ottaa meidät ystävällisesti vastaan ja alkaa esitellä kirjastoa.

Ensimmäisenä hän näyttää auditorion ja kertoo, että ainoastaan Sofi Oksanen on vetänyt sen niin täyteen, ettei yleisö mahtunut sisään. ”Ovet piti pitää auki ja yleisö täytti kirjastonkin.  Se oli yllätys. Meillä on kuitenkin käynyt täällä Tanskan ja Ruotsinkin nimekkäimmät kirjailijat, mutta Sofi kiinnosti eniten”, Riska muistelee.

 

Irti Amerikasta

Pohjolan talo suunniteltiin tänne siksi, että Islanti alkoi lähentyä liikaa Amerikan kanssa ja muut Pohjoismaat halusivat vetää Islannin takaisin porukkaansa. Pohjolan talo on Pohjoismaiden ministerineuvoksen rahoittama eli se ei toimi kunnan tai valtion rahoituksella, kuten yleiset kirjastot.

Nykyään Islannin Amerikan kytkös on olematon eikä Pohjolan talon kirjastosta löydy ainuttakaan englanninkielistä teosta. McDonaldskin poistui maasta laman seurauksena.

Pohjolan talossa on työntekijöitä lähes kaikista Pohjoismaista. Maria Riska on itse alun perin suomalainen, mutta hän on asunut suurimman osan elämästään Ruotsissa eikä osaa suomea lainkaan.

 

Elokuvia lainataan paljon

Kirjaston asiakkaat ovat pääosin turisteja, arkkitehtejä, pohjoismaisia työntekijöitä ja niitä Islannissa asuvia, jotka haluavat ylläpitää kielitaitoaan.

”Eniten on kysyntää ruotsalaisille ja norjalaisille äänikirjoille. Elokuvat ovat täällä todella suosittuja, toisin kuin perinteisessä kirjastossa”, Riska kertoo.

Myös Pohjolan talon kirjaston käyttöaste ja lainausmäärät kasvoivat huikeasti laman aikana ja sen jälkeen, mutta viime vuosina lainausmäärät ovat pysyneet tasaisina. Vuonna 2013 täältä lainattiin 27800 teosta.

Asiakasmääristä kirjastolla ei ole tietoa, koska monet turistit tulevat vain katsomaan Aallon taloa, eivätkä käytä kirjaston palveluita.  Talossa käy vuosittain noin 40 000 vierailijaa.

 

Akureyrin helmi

Jos Reykjavikin pääkirjasto olikin hieman retro, niin Islannin pohjoisosassa sijaitsevan Akureyrin kirjasto on kaikkea muuta.

Kirjaston tunnistaa jo kaukaa ja se on selvästi tämän viihtyisän pikkukaupungin sydän.  Löydämme kirjaston johtajan Holmkéll Hreinssonin tiskin takaa asiakasta palvelemasta. Meidät nähtyään hän huudahtaa suomeksi ”Terve!” Myös vieressä seisova kirjastonhoitaja toivottaa tervetulleeksi suomenkielellä. Molemmat ovat käyneet niin usein kirjastovierailulla Suomessa, että kieli on tarttunut.

Holmkéll vie meidät esittelykierrokselle. ”Täällä tehdään kaikki itse, muovittamisesta lähtien. Meillä ei ole keskuskirjastoa, joka tekisi sen puolestamme.”
Kirjastossa on yksityisen yrityksen pyörittämä internetkahvila, jonka koneita täälläkin käyttävät lähinnä turistit. Sisäpihalla on amfiteatteri, jossa ei ole ollut yhtään esitystä. Vielä.
”Mutta olemme tarjoilleet täällä kirjapuffetteja.”

 

”Pitää keskittyä ihmisiin”

Kierros jatkuu kohti arkistoja, jossa on hyllyjä seitsemän kilometrin edestä. Täältä löytyy kaikki Islannissa painettu materiaali. ”Digitieto katoaa, toisin kuin printtidokumentit. Se on haaste, mutta en usko, että kirjaston tulee ottaa sitä tehtäväkseen. Meidän pitää keskittyä ihmisiin. Ihmiset janoavat elämyksiä, tietoa ja ihmiskontaktia”, Holmkéll sanoo.

Akureyrin kirjastossa on myös kotipalvelua. Kirjasto kokoaa kerran kahdessa viikossa kirjakassit, jotka vapaaehtoiset vievät koteihin ja vanhustentaloihin. Näkövammaisten palvelun tarjoaa paikallinen Celia, kun aiemmin se oli kirjaston tehtävä.

Kierrämme nuorten osaston, yläkerran hiljaisen lukualueen ja alakerran näyttelytilat. Musiikkiosaston hyllyt ovat lähes tyhjät. ”Elokuvien lainaus on laskussa ja musiikkiosasto lopetetaan nyt kokonaan”, Holmkéll kertoo.

Suomessa puhutaan paljon siitä, että kirjastoissa on nykyään liikaa tapahtumia ja meteliä. Myös Islannissa osa asiakkaista kokee niin, mutta Holmkéll on eri mieltä. ”Kirjastossa pitää tuntua hyvälle.  Information age is over, experience time is now!”

Seuraavaksi menemme lastenosastolle, jossa on äiti kahden lapsensa kanssa. ”Yleensä tämä on aivan täysi, mutta nyt on perjantai ja kirjasto suljetaan kohta” nainen kertoo.
Ennen lamaa lapset pääsivät ilmaiseksi bussilla kirjastoon. ”Talouden romahdettua bussista tuli maksullinen ja se näkyi jonkin aikaa kävijämäärissä”, Holmkéll sanoo.

 

Johtaja kopperossa

Täällä pidetään huolta paitsi asiakkaista myös työntekijöistä. Työpäivä aloitetaan aina tunnin mittaisella aamukahvittelulla, jolloin on mahdollisuus vaihtaa kuulumisia tai vain lukea lehteä. Kaikilla työntekijöillä on mahtavat vuoristonäköalat huoneistaan, paitsi johtajalla. Itselleen Holmkéll on varannut pienen kopperon keskeltä kirjastoa, suoraan sisääntulon yläpuolelta. Huoneen lasiton ikkuna aukeaa kirjastoon, joten hän voi kuulla asiakkaiden keskustelut. ”Usein kuulen aivan liikaa!” Holmkéll nauraa.

Akureyrin viihtyisä kirjasto on mainio esimerkki siitä, mikä merkitys kirjaston johtajalla on kirjastolle ja mikä merkitys on sillä, että työntekijät pääsevät omaksumaan uusia ideoita maailmalta.

 

 

 

 

 

 

*********************

Toimittajalta

Lähdimme Islantiin selvittämään miten kirjastojen kävi laman aikaan ja kaikkialla vastaus oli sama: kirjastojen käyttöaste nousi eikä yhtään kirjastoa suljettu. Islannin kruunun heikko kurssi on kuitenkin aiheuttanut sen, että aineistohankinnoissa on jouduttu säästämään. Kirjat maksavat nyt enemmän Islannin kirjastoille.

Islannin valtio on ymmärtänyt panostaa kirjastoihinsa eikä ole lähtenyt niitä sulkemaan ja kurjistamaan – kuten Suomessa tällä hetkellä tehdään.

Yllättävää oli, ettei Islannissa ole yhtään kirjastoautoa, vaikka välimatkat ovat pitkät ja maaseutu on harvaan asuttu. Kunnan kirjastot palvelevat vain kuntalaisiaan ja kirjastokortti maksaa. Hinta on tosin niin pieni, ettei se ole islantilaisille kynnyskysymys.

Yllättävää oli myös, että Islannin Kirjastoseura pyörii vapaaehtoisvoimin eli kirjastoasiaa ajetaan päätoimen ohella iltaisin ja viikonloppuisin. Seuran puheenjohtaja Sigríður Júlía Sighvatsdóttir kertoi, että viime aikoina kirjastot ovat joutuneet leikkaamaan budjettejaan kirjojen arvonlisännousun vuoksi.

”Kirjastoseura käy keskustelua opetus-, tiede- ja kulttuuriministerien kanssa, mutta myös monet yleisen kirjaston työntekijät lobbaavat median kautta kirjoittamalla artikkeleita sanomalehtiin. Vastikään taloustieteilijä Dr Ágúst Einarsson julkaisi kirjan kirjoittamisen taloudellisesta vaikuttavuudesta. Hän toteaa kirjassaan, että kirjastot ovat välttämättömiä talouden kasvun ja koulutuksen kannalta. Toivottavasti sillä on vaikutusta parlamenttiin ja lainsäätäjiimme”, Sighvatsdóttir pohdiskeli.

 

Islanti

  • Asukasluku 328 170
  • 77 kunnallista kirjastoa, 6 pääkirjastoa.
  • Kirjastot rahoitetaan kunnan verotuotoilla.
  • Islannin kirjastoseura pyörii vapaaehtoisvoimin ja sillä on 487 jäsentä.
  • Tilastotietoa Islannin kirjastoista
  • Islannin kirjastolaki uusittiin viime vuoden tammikuussa.  Kirjastolakiuudistuksessa niin kutsutun kirjastoneuvoston (Bókasafnaráð) toiminta kirjattiin lakiin. Sen tehtävänä on neuvoa opetus-, kulttuuri- ja tiedeministeriä ja muita viranomaisia kirjastoihin liittyvissä kysymyksissä.
  • Kirjastot voivat veloittaa käyttäjiä palveluistaan, mutta eivät saa tehdä voittoa.