Kirjastoseuran musiikkityöryhmä suosittelee levyjä.
Blues Section: 2
Kuulin autoradiossa Pepe Willbergin tulkitseman, vaikuttavan Kuka kertoisi minulle -kappaleen. Etsin levyä ja silloin löysin Blues Sectionin, joka säestää Willbergiä kyseisessä kappaleessa. Musiikkiosastomme hyllystä löytyneitä levyjä tutkiessa huomasin bändin soittajissa useita tuttuja nimiä, mutta bändin musiikkia en ollut aiemmin kuullut.
Blues Sectionin ura kesti melko pienen hetken: 1967–68 ja se julkaisi vain yhden albumin. Vuonna 1995 julkaistiin CD-levynä yhtyeen singletuotannon parhaimmistoa ja muutama ennen julkaisematon kappale, kokoelmalla nimeltä Blues Section 2. Tältä levyltä löysin myös tuon radiossa kuulemani kappaleen.
Tuo jälkikäteen julkaistu kokoelmalevy Blues Section 2 on mainion monipuolinen paketti. Bluesin lisäksi siinä on hauska cocktail rock- ja psykedeliavaikutteita. Minua bändissä viehättää erityisesti Eero Koivistoisen ilmeikäs ja jazzahtava saksofonin soitto.
Blues Section esiintyi sekä englanniksi että suomeksi, ja esitti muihin suomalaisiin tuon ajan yhtyeisiin poiketen omia sävellyksiä käännöskappaleiden sijaan. Bändistä kerrotaan myös, että sen keikat olivat vauhdikkaita: soittimet lensivät ilmassa ja savupommitkin saattoivat räjähdellä. Vaikka yhtye ei ollut pitkäikäinen, on se eittämättä merkittävä ja tutustumisen arvoinen palanen suomalaista musiikkihistoriaa. Sen jälkimaininkeihin kietoutuvat nimittäin esimerkiksi sellaiset suomalaiset yhtyeet kuin Wigwam, Tasavallan Presidentti ja Piirpauke.”
Laura Airaksinen, musiikkiosaston johtaja, Kuopion kaupunginkirjasto
Hopeajärvi: S/T
”Löysin Hopeajärven Helsingin Art Goes Kapakka-tapahtumasta. Yhtyeen nimi ei sanonut mitään, mutta siihen liitetty maininta Ektro-levy-yhtiöstä sai kiinnostumaan.
Minun ei tarvinnut pettyä: yhtye soitti raa’asti, mutta perinnetietoisesti. Hopeajärvi on mitä selkeimmässä määrin suomirockia, mutta se ei kuulosta suomirockilta. Musiikki on aggressiivista, painostavaakin, mutta ei vello synkkyydessä. Kitarat kirskuvat, mutta eivät ole valeltu sirkkelin sirinällä. Yhtyeen esiintymisissä on arvaamattomuutta ja energiaa, mutta ei tyhjäpäistä sekoilua tai itsetarkoituksellisuutta.
Hopeajärven levy ilmestyi jo 2013, mutta kuunteluun sen sain vasta 2014. Ja voimasoittoon se asettui hitaasti, kuten usein käy.”
Antti Impivaara, kirjastovirkailija, Turun kaupunginkirjasto
Haines, Luke: New York in the 70’s
”Luke Hainesin kummallisten konseptialbumien sarjan kolmas osa oli ehkä eniten kuuntelemani ulkomainen levy 2014. Aluksi levy oli pettymys, mutta pikkuhiljaa lämpenin sen tautologiselle toistolle ja tyhmältä kuulostaville hokemille.
Haines kirjoittaa rakkauskirjeen New Yorkin 1970-luvun musiikkielämästä ja (ala)kulttuurista. Kyseessä ei ole rockmusiikin muotoon puettu historianluento (sellainenkin häneltä löytyy), vaan musiikillinen fan fiction.
Haines tunnetaan miehenä ”jonka suussa jäätelökin happanee”, mutta New York in the 70’s on pehmeästi soljuva, pitkälti elektroninen albumi, joka on samaan aikaan nostalginen ja tässä ajassa.
Antti Impivaara, kirjastovirkailija, Turun kaupunginkirjasto
