Kirjastoilla ympäri maailmaa näyttää olevan samat ongelmat, joten ratkaisujen löytämiseksi kannattaa kokoontua yhteen.
”Kuka täällä on innostunut tekijänoikeuskysymyksistä?”, hihkuu kanadalainen tutkija. Täpötäydessä huoneessa ihmiset katselevat toisiaan ja muutama käsi nousee. Koko sali nauraa tilanteelle yhdessä. Vain kirjastoammattilainen voi kokea innostusta tekijänoikeuksia kohtaan.
Kirjastoalalla järjestään vuosittain maailmanlaajuinen konferenssi, jota kutsutaan Iflaksi. Ifla tulee sanoista International Federation of Library Associations. Järjestö tekee paljon muutakin, mutta vuosittainen tapahtuma on se, mistä se tunnetaan.
Ensimmäisen kerran menin Iflaan Puolan Wroclawiin vuonna 2017 ja yllätyin, miten paljon pönötystä, poismenneiden jäsenten muistelua ja tyhjillä korulauseilla varustettuja juhlapuheita tapahtumaan mahtui.
Lisäksi ongelmana tuntui olevan se, että Ifla jakautui kahteen kastiin. Globaalin etelän maiden kirjastot käsittelivät omiin kirjastoihinsa liittyviä kysymyksiä ja rikkaat globaalin pohjoisen maat omiaan. Emme kohdanneet muualla kuin hymyilevissä yhteiskuvissa. Ajattelin, että konferenssi on kallis ja turha ja se pitäisi järjestää harvemmin, esimerkiksi joka toinen vuosi.
Nyt palasin Iflaan yli viiden vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa oltiin Kazakstanissa. Yllätyin positiivisesti. Pönötys ja korulauseet eivät ole täysin poistuneet, mutta niiden määrä näyttää selkeästi vähentyneen. Puhujakorokkeelle astuvat ihmiset kertoivat aiempaa mutkattomammin niistä teemoista, jotka koskettavat kaikkia alan ammattilaisia.
Kazakstanin kaltaisessa kehittyvässä maassa vieraileminen on tärkeää myös siksi, että se antaa kirjastoammattilaisille tilaisuuden pitää esillä tärkeitä arvoja, kuten sananvapautta, demokratiaa ja kriittisyyttä valeuutisia vastaan. Kazakstania koskevia uutisia lukiessa ymmärtää nopeasti, että nämä arvot ovat jatkuvasti uhattuina.
Konferenssin Järjestäjämaa vaihtuu vuosittain. Joskus valinta menee pieleen. Viime vuonna tapahtuma piti järjestää Dubaissa. Suomen kirjastoseura boikotoi tapahtumaa, sillä kirjastojen hyvää mainetta ei saa käyttää riistoa tukevan maan valkopesuun. Monen maan boikotin jälkeen tapahtuma peruutettiin.
Kun valeuutisilla masinoitu populismi nousee rikkaissa maissa ja kun digitaalisaation ja tekoälyn räjähtävä kehitys koskettaa kaikkia maita yhtä aikaa, olen alkanut muuttaa mieltäni. Kirjastoammattilaisten on tässä ajassa hyvä kokoontua yhteen kerran vuodessa. Ongelmista on tullut jaettuja, joten myös ratkaisut tulevat mitä todennäköisimmin olemaan yhteisiä.
Ensi vuonna Ifla järjestetään Etelä-Korean Busanissa. Yritin kysellä, millaisia teemoja siellä nostetaan esiin. Sain vastaukseksi, että ”emme vielä tiedä.” Nopeasti muuttuvassa maailmassa voi olla niin, että vuoden päästä tarvitaan ihan uudenlaisia keskusteluja ja kohtaamisia. Jäljellä olevan pönötyksen voisi samalla ottaa kokonaan pois.
Lue reportaasi Kazakstanista Kirjastolehden printtiversiosta!