Kirjastoalalla pitkään vaikuttaneen Tuomas Aitonurmen esikoisteoksessa käsitellään kiusaamisväkivaltaa, homoutta ja maskuliinisuutta – ja annetaan kymmeniä kirjavinkkejä.
Pasilan kirjastossa vallitsee miellyttävä hiljaisuus. Äänimaisemaa hallitsee rauhoittava suihkulähteen solina. Tapaan Kirjasammon toimittajan ja esikoiskirjailija Tuomas Aitonurmen päivänä, jolloin hänen henkilökohtaisen ja rajunkauniin esseekokoelmansa Ruumiin ylittävä ääni julkaisuun on viikko.
Teoksessa puhutaan suoraan kiusaamisväkivallasta, homoudesta ja toksisesta maskuliinisuudesta. Tunteiden tunnistaminen on teoksen keskiössä, joten ei ole kliseistä kysyä, että miltä nyt tuntuu.
”Aika rauhallinen olo. Viimeisiä versioita kustannustoimittajalle luovuttaessa oli vaikea hetki, että apua, mitä olen tekemässä”, Aitonurmi kertoo.
Hän kuvailee henkilökohtaista kirjoittamisprosessiaan hurjaksi ja monenlaisten kynnysten ylittämiseksi.
Aitonurmi halusi tavata Pasilan kirjastossa sen laajan kokoelman vuoksi. ”Täällä on laaja kirjavarasto, josta olen saanut paljon ajallista syvyyttä työhöni. Pidän tärkeänä, että ajallista syvyyttä löytyy lähikirjastojen kokoelmasta ja että vanhempia helmiä nostetaan esille.”
Alkusysäys kirjoittajakurssilta
Teos sai alkunsa runsaat kolme vuotta sitten, kun oivallus esseestä omana lajina sai hakeutumaan Kiasman ja Nuoren Voiman Liiton esseekurssille. Huomion kiinnitti näyttelyn videoteos.
”Pysähdyin Fanni Niemi-Junkolan Suojan äärelle. Yllätyin, millaista tekstiä alkoi tulla. Menin syvälle, se oli käänteentekevä kokemus.”
Tekstistä saatu palaute kannusti jatkamaan kirjoittamista ja lopulta esseitä alkoi syntyä kuin ”pakon ajamana”.
Esseekokoelma on aarreaitta kirjallisuuden ja muidenkin taiteiden ystävälle, sillä Aitonurmi lomittaa erilaisten taiteilijoiden teoksia omaan elämäänsä.
”Teos on rakkauskirje taiteelle. Haluan ehdottomasti, että ihmiset tarttuvat näihin teoksiin.”
Aitonurmi käyttää esseissään kaunokirjallisuuden keinoja, vaikka teos onkin tietokirjallisuutta. Alun perin yksi teksteistä on kirjoitettu lavarunoksi.
Autofiktiota käsittelevä essee on kirjoitettu kolmannessa persoonassa. Monipuolinen lukeneisuus näkyy muutenkin teoksen tyylissä.
”Minulle ovat tärkeitä kirjalliset keinot ja niiden kekseliäs käyttö. Paljauskin voi olla keino. Joskus riittää, että jonkun asian vaan sanoo. Kun tunne ja ajatus ovat tuntuneet tuoreelta, en ole halunnut koristella.”
Kirjavinkkejä Kirjasammosta
Kirjastoala kolahti Aitonurmeen lukioaikana Raumalla. Tie vei Turun AMK:hon ja sitä kautta työelämään. Aitonurmi on työskennellyt kymmenen vuotta valtakunnallisessa Kirjasampo-palvelussa yhtenä sen neljästä työntekijästä. Kirjasampo on kirjastolaisille ja kaikille muillekin suunnattu palvelu, jossa on valtava määrä kirjallisuussisältöä.
Aitonurmi neuvoo käyttämään Kirjasampoa esimerkiksi kirjavinkkeihin, nostoihin tai näyttelyihin.
”Siellä on satoja vinkkejä, joissa on avattu kirjojen sisältöä. Väittäisin, että Kirjasampo on ainoa kirjallisuusmedia, joka nostaa säännöllisesti vanhempaa kirjallisuutta. Kirjahyllyissä on myös kaikkea ajankohtaista esimerkiksi palkintoehdokkaista tai yhteiskunnallisesti puhuttavista aiheista. Lisäksi käsittelemme kaunokirjallisuuden uutuusteokset ja erityisesti kaikki esikoiskirjailijat.”
Toimittajasta kirjailijaksi
Kirjasammossa työskentely vaikutti Aitonurmen kirjailijanuran alkamiseen merkittävästi.
”Minusta tuli himolukija ja kirjallisuusintoilija Kirjasammon myötä. Lukijuuden kautta minusta on tullut myös kirjoittaja. En voi tarpeeksi korostaa, että lukeminen on tärkeää kirjoittajille.”
Myös kriitikkona ja kirjabloggaajana toimiminen sekä someaktiivisuus ovat luoneet pohjaa taiteesta kirjoittamiseen. Kriitikkona Aitonurmi pyrkii kirjoittamaan kritiikkiä, jossa otetaan teos vastaan omalla tunnetasolla. Somellakin on ollut ratkaiseva rooli kirjoittamisprosessissa. ”Kyllä some on mahdollistanut sitä, että pystyn menemään henkilökohtaisiin asioihin näin syvälle julkisesti. Some on tuonut paljon, ja olen saanut somen kautta hyviä tuttuja”, Aitonurmi kuvailee.
Kiusaamisväkivallan seurauksia
Aitonurmi kertoo kiusaamisen näkyvän vieläkin esimerkiksi kyvyttömyyden ja häpeän tunteina teosta viimeistellessä. Kokoelman avausesseessä mietitään, miksi perusterve 30-vuotias sairastuu. Muissa esseissä väkivaltaisia kokemuksia teoksessa kohdataan niin koulun liikuntatunnilla kuin parisuhteessakin.
Rohkeutta kirjoittaa kiusaamisesta Aitonurmi on saanut esimerkiksi Antti Röngän teoksesta Jalat ilmassa. ”Nyt on huomattu, että tästä täytyy keskustella yhteiskunnallisesti.”
Röngän teoksen lisäksi Aitonurmi suosittelee teemaan liittyen Finlandia-palkittua Iida Rauman Hävitystä, Marko Annalan Värityskirjaa ja Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjoja.
Kokoelman läpäisevä ajatus on, että toksinen maskuliinisuus aiheuttaa väkivaltaa ja kiusaamista.
”Tyttöjen keskuudessa kiusataan myös tosi julmasti. Mutta miesten ja poikien keskuudessa siihen liittyy leimallisesti oikeanlaisen miehuuden kuva, että toimitaan jonkinlaisina maskuliinisuuspoliiseina ja sitten tulee rangaistus, jos ei sovi siihen. Törmään jatkuvasti ahtaaseen mieskuvaan.”
Voinee kuitenkin paljastaa, että teoksessa vapaudutaan, löydetään synkkyyden tilalle sateenkaaren värit ja oma tapa olla mies.
Sateenkaariaiheet esille
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tueksi Aitonurmi toivoisi aiheen nostamista esille, mutta perusasioillakin on väliä.
”Kirjaston laaja, ajallisesti syvä kirjakokoelma tekee jo paljon. Kaikki eivät ole tiedonhakijoita, ja arvostan sitä, että tehdään näyttelyitä. Sateenkaarihyllyjen yhteydessä korostaisin teosten löytymistä myös normihyllystä, koska kaikki eivät halua näkyvästi asioida sateenkaarihyllyllä. Miettisin myös sijoittelua. On hyvä, että kirjoja pystyy tutkimaan rauhassa aivan tavallisten hyllyjen välissä. Ja sitten tietysti, että tulee kohdatuksi asiakaspalvelutiskillä asiallisesti, kun kyselee näistä teemoista.”
Vinkkejä sateenkaarihyllyn tekemiseen löytyy Kirjastot.fi:n materiaalipankista. Loppuun on vielä kysyttävä, kenelle Aitonurmi vinkkaisi teostaan.
”Traumataustaiset ihmiset voivat saada kirjastani tunnistamisen kokemuksia ja ymmärrystä. Taide-esseistiikan ystävät ja kritiikin lukijat ovat ehdottomasti tärkeä ryhmä. Toivoisin myös, että erilaiset valta-asemissa toimivat ihmiset päätyisivät lukemaan kirjan.”
