Vuosi 2024 oli sivistyksen teemavuosi. Sen kunniaksi Helsingin itäisen ja pohjoisen alueen kirjastot järjestivät syksyllä 2024 Puheenvuoroja sivistyksestä -tapahtumakiertueen. Kiertueen 18 tapahtumassa oli vieraina kirjailijoita, toimittajia, professoreita, kouluttajia, teatterintekijöitä ja kansalaisaktivisteja. Heidän kanssaan keskusteltiin sivistyksestä eri näkökulmista: Mitä sivistys on ja mihin sitä tarvitaan nykymaailmassa? Kiertue oli iso ponnistus kirjastolaisille ja hieno kokemus onnistuneesta yhteistyöprojektista. Aihe ei olisi voinut olla tärkeämpi ja – ajankohtaisempi. Ja ennen kaikkea se on sitä yhä.
Me kirjastolaiset määrittelimme sivistyksen näin: “Sivistys on tietoa, toivoa ja uskoa hyvään. Sivistys on vastuullisuutta ja kriittistä ajattelua.”
Kiertueen esiintyjät kuvasivat suhdettaan sivistykseen puolestaan seuraavasti:
Kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim ja yhteisösovittelija Miriam Attias: “Lyhykäisyydessään sivistys on oppimista ja kasvua. Se voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, sitä on vaikea sitoa tiettyyn tilanteeseen tai toimintaan, vaikka monesti merkkaamme sitä tiettyihin toimintoihin tai tietotasoon. Sivistys on tapa olla suhteessa itseen, muihin ja yhteiskuntaan, ja tuo tapa kehittyy yhteiskunnan mukana. Tarvitaan mahdollisuuksia oppia ja kasvaa ihmisenä, saada lisää tietoa ja ymmärrystä, olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Samaan aikaan sivistykseen liittyy historiallista painolastia ja edelleen sitä voidaan käyttää lyömäaseena. Sivistykseen on vedottu jalona tavoitteena, kun esimerkiksi Afrikan mannerta on alistettu länsivaltioiden tarpeisiin. Myös Suomessa sivistystarinan kärsijöinä ovat olleet esimerkiksi romanit ja saamelaiset. Sivistyksellä voidaan rakentaa hierarkioita niin väestönosien kuin kahden ihmisen välille.”
Runoilija Anja Erämaja: “Sivistystä on hyvin monenlaista ja sitä on hieman haastava määritellä, mutta samaan aikaan meillä lienee varsin yhteneväiset käsitykset siitä, mitä se on. Osaamme elää ihmisiksi, ottaa muut huomioon. Kannamme vastuuta ja vaalimme tärkeitä asioita, erityisesti rauhaa ja luontoa. Kykenemme tarkastelemaan asioita monelta eri kantilta lankeamatta yhteen tiukkaan totuuteen sekä tunnustaen oman ymmärryksemme rajallisuuden.
Sivistys voi olla lukeneisuutta, informaation käsittelykykyä, medialukutaitoa, yleissivistystä. Nykypäivänä meillä on kovat vaatimukset siitä, että seuraamme ahkerasti kaikkea mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Runouden avulla voi päästä niiden tärkeimpien perusasioiden äärelle. Sydämen sivistys on tärkeintä!”
Kirjailija, dosentti Minna Eväsoja: “Suomalaisia ja japanilaisia yhdistää rakkaus luontoon, hiljaisuuteen ja yksinkertaiseen muotoon. Toisaalta näihin sisältyy myös runsaasti vivahde-eroja, sillä japanilainen yksinkertaisuuden arvostus on hioutunut huippuunsa tuhatvuotisen hovikulttuurin myötä. Japanilainen sivistys ja koulutus poikkeaa omastamme esimerkiksi perinteiden kunnioituksessa.”
Opiskellessaan kalligrafiaa Japanissa Eväsoja ei moneen kuukauteen saanut kuin yhden harjoituksen: harjaantua vetämään täydellisen viivan vasemmalta oikealle. Tämä opetti hänelle myös kärsivällisyyttä ja nöyryyttä, jotka ovatkin tärkeitä ominaisuuksia uuden oppimisessa. “Japanilaisessa korkeakulttuurissa koskettaa sen filosofisuus ja monitasoisuus. Se ei arvosteta kauneutta vain kiiltävänä pintana, vaan siihen sisältyy myös keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä. Kauneus ei ole vain silmin nähtävissä, vaan se on jotain, mitä tulisi katsoa sydämellä.”
Kirjailija Joel Haahtela pohjasi sivistysmääritelmänsä kolmiportaiseen tietokäsitykseen. Alimmalla tasolla on irrallinen informaatio. Toisella tasolla se jäsentyy tiedoksi. Mutta sekin jää ontoksi ennen kuin se jalostuu viisaudeksi ja sivistykseksi, kyvyksi yhdistellä tietoa, nähdä asioiden välisiä yhteyksiä. Ilman tätä sivistystä elämme vain reaktiivisesti kaoottisen informaatiotulvan ja tunteiden heitteleminä. Eli nyt jos koskaan sivistykselle on tarvetta!
Kirjailija Paula Havaste: “Sivistyksen pohjana ovat käytökseen liittyvät sanat siivo ja siveä. Ne eivät liity opintoihin eivätkä saavutuksiin, vaan siihen millä tavalla ihminen tuo ilmi itseään yhteisössä. Siivon käytöksen, siis sivistyneenä esiintymisen muodon ihanne oli erityisesti entisaikoina valtavan vahva. Siivon ja siveän maine oli tärkeää. Ilman tätä mainetta yksilöä ei ollut mitään. Hän ei päässyt edes sotilaaksi, jos ei ollut oikeanlaista taustaa ja käytöstä. Siivo käytös oli yhteisöön kuulumisen perusehto.
Sivistynyt käytös ja opillinen sivistys mahdollistavat laaja-alaisuuden, monimuotoisen ymmärryksen ympäristöstä, ei vain siitä kaikkein lähimmästä, vaan jonkinlaisen uteliaisuuden ja halun olla empaattinen ja tajuta sitä, miksi muut ihmiset jossain kauempana toimivat niin kuin toimivat. Siihen tarvitaan sivistystä!”
Kirjailija, dokumentaristi Elina Hirvonen: “Sivistys on uteliaisuutta, avointa asennetta kaikkeen. Sivistys voi rakentaa keskinäistä ymmärrystä. Pidän ihmisistä, joilla on avoin asenne kaikkeen. Pelkoon liittyy usein kapenemista, toiset alkavat näyttää vierailta, maailma uhkaavalta. Ajassamme on runsaasti jatkuvia monologeja. Kuunteleminen sen sijaan olisi yhä tärkeämpää.”
Tutkija Jukka Häkkinen: Sivistys on kykyä ymmärtää maailmaa ja pohtia asioita kriittisesti. Se on myös kykyä ymmärtää toisen näkökulmia, asettua toisen asemaan. Tässä korostuu erityisesti kirjallisuuden rooli, esimerkiksi kaunokirjallisuuden kautta voi nähdä asioita erilaisten näkökulmien kautta ja ikään kuin elää erilaisia elämiä. Juuri eräässä tilaisuudessa kuulin sivistyneen ihmisen määritelmäksi jotain sen kaltaista, että hänen lähellään on helppo olla, koska hän suhtautuu sinuun ja näkemyksiisi vilpittömän uteliaasti ja kunnioittavasti. Tämä ei ehkä algoritmien polarisoimassa ajassamme ole kovin yleinen tapa käyttäytyä.
Sivistys auttaa myös jäsentämään tietotulvaa, sen avulla voi erotella merkityksellistä tietoa merkityksettömän joukosta. Hyvä kirjallisuus ei myöskään tarjoa valmiita vastauksia, vaan herättää ajattelemaan. Sivistyksestä on paljon hyötyä, se parantaa elämänlaatua ja auttaa löytämään mielenkiintoisia asioita ympärillämme olevista asioista ja tapaamistamme ihmisistä. Tästähän voisi kehitellä jonkinlaisen terveyttä edistävän sivistys-mindfulnessin.”
Kasvatustieteen professori Kalle Juuti tiivisti laajan käsitteen kahteen sanaan: sivistys on sujuvaa vuorovaikutusta. Sivistyksen tärkeydestä monet ovat samaa mieltä, mutta keinoista tunnistaa ja saavuttaa sivistystä ei ollakaan yksimielisiä.
Kirjailija Juha Kauppinen: ”Sivistys on visio siitä, kuinka yhteiskunta ja maailma voisi toimia. Minulle ei ole sivistystä ilman luontoa ja ympäristöä.”
Professorit Sari Kivistö ja Sami Pihlström: “Sivistyksen käsite ei kaipaa päivitystä. Sivistykseen kuuluvat yhä totuuden tavoittelu sekä vapauden ja vastuun korostaminen. Tutkijayhteisö on kuin kirjasto: yksilö ei voi omaksua kaikkia näkökulmia, siihen tarvitaan koko yhteisö. Sivistys on toimintaa, ei pelkkää kirjallista sivistystä.
Sivistys suuntaa tulevaan ja hyödyntää kirjastoja muistinaan. Akateemisen sivistyksen avoimuus, luovuus, ennalta suunnittelemattomuus, kuljeskelu ja sivupolut, ainutkertaisuus, monimuotoisuus on taattava. Tieteessä satunnaiset kohtaamiset ovat ratkaisevan tärkeitä.”
Kirjailija Joonas Konstig: “Parhaiten käyttäytyvä henkilö ei ole se, joka osaa etiketin monimutkaiset kiemurat vaan se, joka saa muiden olon tuntumaan mukavalta. Sivistyneeseen käytökseen tarvitaan yllättävän vähän. Yksinkertaisimmillaan se on sen huomioimista, että tilassa on muitakin kuin minä. Silmiin katsominen, pään nyökkäys, ehkä hymy, riittävät jo pitkälle. Tällaisilla pienillä asioilla on paljon merkitystä paitsi ympärillä olijoille, myös henkilölle itselleen. Se voi avata myös aivan uusia näköaloja. Sivistys on puu, jonka oksilta näkee paremmin.”
Eetikko Antti Kylliäinen on havainnut sanan ‘hyve’ katoamisen kielenkäytöstämme. Tunnemme enää vain ‘omenahyveen’, jälkiruuan. Hyveet tekevät ihmisestä hyvän. Hyveidensä mukaan elävä ihminen tekee hyvää itselleen ja yhteisölleen. Myös Antti Kylliäinen onnistui tiivistämään sivistyskäsitteen kahteen sanaan: ollaan ihmisiksi.
Kirjailija Tommi Melender: “Sivistys on sitä, että on älyllisesti utelias ja kiinnostunut muusta kuin itsestään, omasta hyvinvoinnistaan, menestyksestään ja onnellisuudestaan. Kun kysyimme, mitä käyttöä sivistykselle on nykymaailmassa, Melender mukaili kirjailija Samuli Parosta: Sivistys ei “ainakaan ole sitä mihin sitä käytetään.” Sivistys on arvo itsessään. “
Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho: “Sivistyneessä yhteiskunnassa on kirjasto, orkesteri, museo, teatteri, koulut, yleinen terveydenhuolto. Sivistyneessä yhteiskunnassa pidetään yllä asioita, jotka luovat merkityksiä ja antavat mahdollisuuden ymmärtää maailmaa enemmän.”
Viihdetaiteilija Pirkka-Pekka Petelius: “Vanhakantaisesti sivistyksen usein ajatellaan tulevan oppineisuuden ja tietämyksen kautta muodostuvasta kouluttautuneisuudesta, mutta myös avarakatseisuudesta ja sydämensivistyksestä, eli kouluttautuminen ei ole ehtona, jotta pystyy myötäelämään ihmisten kanssa ja ymmärtämään elämää. Sivistystä yksilötason ominaisuutena ei voi kukaan omia.
Samaan aikaan myös yhteiskunnallisena tai globaalina ilmiönä sivistys on murroksessa. Länsimaisen, valkoisen miehen lähtökohdista kumpuava sivistyskäsitys ei enää päde. Vanhat kulttuurit ympäri maailman omaavat sivistystä. Tarvitsemme uudenlaista käsitystä sille globaalille sivistykselle, joka meidän tulisi jakaa tällä hetkellä tällä maapallolla. Yhteisinä nimittäjinä on, että sivistys on prosessi, avarakatseisuutta, ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta.
Demokratiaa ja sivistystä haastetaan nyt vaarallisin tavoin niin demokratian sisältä kuin ulkoapäin. Esimerkiksi sosiaalinen media on yksi haastaja – tai ei some tai mikään teknologia sinällään, vaan se, miten ihmiset somessa toimivat ja käyttäytyvät. Ilkeä nauru tukahduttaa iloa eli ihmisen sivistystä, ja kun ilo tukahdutetaan, myös vapaus ja turva ovat uhattuina. Meidän on tuettava ihmisyyttä, jotta nauru ja ilo pääsevät esiin.”
Kriitikko Aleksis Salusjärvi katsoi sivistyksen olevan kaikki yhteiskunnallinen ja teknologinen edistys, jonka ihmiskunta on saanut aikaan. Kivityökalut mainittiin, mutta myös edustuksellinen demokratia ja lentokoneet kuuluu kuvioon. “Kirjallisuus laajasti ymmärrettynä on kaiken tuon edistyksen/sivistyksen kertymä ja ruumiillistuma, ja siten kirjasto sen sydän.”
Toimittaja Olli Seuri käsitteli sivistystä journalismin näkökulmasta: “Abstraktimpi taso sivistyksestä on toimintaa, mikä tukee yhteistä hyvää ja demokratiaa. Peruslähtökohdiltaan journalismin pitäisi olla sellainen toimija. Aina ei välttämättä arkipäiväisessä elämässä klikkiotsikoiden keskellä tunnu siltä. Toimittajat tulevat alalle, koska heillä on jonkinlainen abstraktimpi ajatus hyvän tuottamisesta yhteiskuntaan.
Journalismi tuottaa areenan, jossa ihmisten ajatukset kohtaavat. Journalismi voi vallan vahtikoirana pyrkiä korjaamaan kolmen valtiomahdin ja päätösvallan sekä oikeuslaitoksen virheitä. Toisaalta ajattelen myös mediaa ja journalismia siinä mielessä neljäntenä valtiomahtina, että se puolustaa oikeusvaltiota ja sivistynyttä länsimaista oikeusjärjestystä.”
Näyttelijä Martti Suosalo: ”Sivistys on tietoa, taitoa ja rohkeutta. Kaikkihan toimisi hyvin, jos ihmiset kuuntelisivat toisiaan. Jos joku sanoo jotain, niin kuunnellaan loppuun asti. Ja tehdään sitten omat johtopäätökset ja vastataan sitten. Rakentava keskustelu olisi minusta sivistyksen ydin.”
Runoilija Saila Susiluoto: ”Sivistys on uteliaisuutta, halua tuntea ja ymmärtää itselleen vierasta. Ja esimerkiksi myyttejä on hyvä tuntea, jotta osaa arvioida sitä, miten niitä nykyään käytetään muun muassa poliittisiin tarkoituksiin.”
Kirjailija Jukka Viikilä: “Sivistyksen ja kirjallisuuden pyrkimyksenä sekä kykynä on laajentaa havaintojaan ja ajatteluaan oman näkökulmansa ulkopuolelle. Sivistys on syventävää pyrkimystä ymmärtää maailmaa. Sivistys on laajentamista, monipuolisuutta. Kirjallisuus kielentää, tekee kieleksi yksityiskohtia, havaintoja, aistimuksia.”
Blogitekstin on kirjoittanut Tiina Koskinen Tapanilan kirjastosta yhdessä kirjastokollegoidensa kanssa.